Uudessa tilanteessa ei kuitenkaan ole kyse ammattiliittojen selviytymistaistelusta, mitä selitystä myös työnantajapuolelta on aktiivisesti tarjottu. Pelissä on tavallisen työntekijän, niin ammattiliittojen jäsenten kuin liittoon kuulumattomienkin, tulevaisuus työelämässä. Mitä enemmän paikallinen sopiminen yleistyy työpaikoilla, sen heikompi on työntekijän asema.

Kellään tuskin on myöskään harhaluuloa siitä, etteikö seuraavasta neuvottelukierroksesta tulisi vielä tätäkin vaikeampi. Tämä kierros on työnantajaliitoille vielä harjoittelua. Likaista työtä tekevät nyt ärhäköillä kommenteillaan muun muassa Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen ja Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Juho Romakkaniemi. Kumpikaan heistä ei ole edes neuvotteluosapuoli työmarkkinapöydissä. Rajoja koettelevana testiyrityksenä on Keitele Group, joka ilmoituksensa mukaan hyväksyy neuvottelukumppaniksi vain järjestäytymättömän luottamusvaltuutetun, jolle voisi antaa työehdot tiedoksi.

Suomessa yksittäinen työntekijä on aina heikompi osapuoli työnantajaan verrattuna. Tämän sanoo jo lakikin. Työnantajaliitot ovat esittäneet monenlaisten ruotsalaisten rusinoiden poimimista alkaen Suomen sopimusten yleissitovuuden purkamisesta. Mutta kun Suomen ja Ruotsin oikeuskäytäntöjä vertaa, on suomalainen työntekijä on riitatilanteessa varsinainen henkipatto länsinaapuriinsa verrattuna. Suomessa työnantaja on juridisesti aina vahvemmassa asemassa kuin yksittäinen työntekijä. Epäselvissä tapauksissa työnantaja päättää, mitä tehdään.

STTK:n pääekonomisti Patrizio Lainà vertaili blogissaan Suomen ja Ruotsin työmarkkinoiden eroja. Suomessa riitatilanteessa asiaa tulkitaan työnantajan edun mukaisesti, kunnes oikeudellinen ratkaisu on saatu. Harvassa ovat työntekijät, jotka ilman ammattiliiton tukea uskaltavat perätä oikeuksiaan oikeudessa, jossa vastassa ovat ison työnantajan lakimiehet.

Ruotsissa asetelma on päinvastainen. Siellä palkansaajia suojaa niin sanottu tulkintaetuoikeus. Se tarkoittaa, että riitatilanteissa asia tulkitaan työntekijän edun mukaisesti, kunnes riita on ratkaistu tuomioistuimessa. Lainàn mukaan tulkintaetuoikeus voi vähentää esimerkiksi perusteettomia irtisanomisia, kun työnantajalla olisi intressi ratkaista ristiriidat ilman oikeusprosessia.

EIKÄ ITSE asiassa Ruotsissa tuo aiemmin mainittu yleissitovuuskaan merkittävästi eroa Suomesta, vaikka meillä etenkin Suomen Yrittäjät haluaisi päästä siitä eroon. Vaikka Ruotsissa ei ole yleissitovuutta – eli työehtosopimukset eivät koske automaattisesti kaikkia saman toimialan yrityksiä tai vastaavissa työtehtävissä työskenteleviä työntekijöitä – niin siellä niin sanotut järjestäytymättömien työnantajien liityntäsopimukset ajavat saman asian kuin yleissitovuus Suomessa. Patrizio Lainàn mukaan työehtosopimusten kattavuus onkin Suomessa ja Ruotsissa lähes samalla tasolla.

Kun julkisuuspelissä väännetään paikallisen sopimisen ja keskitettyjen työehtosopimusten välillä, on työntekijän hyvä muistaa, että lopulta aika harvalla nyt itsestään selvältä tuntuvalta edulla on lain suoja. Suuri osa esimerkiksi lomaeduista tai vuorolisistä on päätetty vain valtakunnallisesti sovituissa työehtosopimuksissa. Sen minkä paikallisesti sovittaessa voi voittaa rahallisesti – sentteinä – menettää helposti esimerkiksi lyhempinä lomina.

Ammattiliittoa ja sen oikeudellista apua voi tulla ikävä viimeistään siinä vaiheessa, kun työnantaja on sanellut yhteisen sopimuksen ja kieltänyt puhumasta sen sisällöstä muiden työpaikan työntekijöiden kanssa.