Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) työolobarometriin vastanneista palkansaajista 40 prosenttia kertoi osallistuneensa työnantajan tarjoamaan koulutukseen vuonna 2021. Palkansaajakeskusjärjestö SAK:n liittojen jäsenkunnalle suunnatussa työolobarometrissa vastaava luku oli 38 prosenttia.

SAK:n kahden vuoden välein toteutettavassa selvityksessä näkyy, miten korona-aika kuritti työntekijöiden kehittymismahdollisuuksia. Työnantajan tarjoamaan koulutukseen osallistuneiden osuus laski jopa 20 prosenttiyksikköä vuodesta 2020. SAK:n tutkimusasiantuntija Ari-Matti Näätänen arvioi, että yritykset ovat korona-aikana panostaneet enemmän suojelutoimiin kuin koulutukseen ja kehittämiseen.

– Tämän seurauksena Suomen työpaikoille on kehittynyt koulutusvaje. Sen umpeen kuromisesta kannattaisi työnantajien ja työntekijöiden lisäksi myös valtion huolestua, sillä viime kädessä hyvinvointivaltion talouskin on riippuvaista työn tuottavuudesta. Jos koulutuskuoppaa ei täytetä, se varmasti näkyy kilpailukyvyssäkin pidemmällä aikavälillä, Näätänen sanoo.

– Teknologinen kehitys ja vihreä siirtymä vaikuttavat varmasti siten, että osa työpaikoista ja -tehtävistä katoaa ja uusia syntyy, hän kiteyttää.

Palolan mukaan vähemmälle huomiolle keskustelussa on jäänyt koulutuksen tarve Suomen ikärakenteen – syntyvyyden laskun ja väestön vanhenemisen – näkökulmasta.

– Sen vuoksi meillä on myös tavoite, että työelämässä jatkettaisiin mahdollisimman pitkään. Myös tätä silmällä pitäen mielestäni henkilöstön osaamiseen ja jatkuvaan oppimiseen pitäisi panostaa huomattavasti enemmän, Palola summaa.

Työnantajat voivottelevat osaajapulaa, mutta Näätänen huomauttaa työnantajien paikoin myös odottavan hieman liikaa. Näätänen viittaa SAK:n tekemään tutkimukseen kohtaanto-ongelmasta. Siinä haastateltiin sekä työnantajia että työttömiä työnhakijoita.

– Tuloksena oli, että työnantajat odottavat hyvin valmista superihmistä. Ihminen ei välttämättä tule rekrytoiduksi siksi, että CV:stä puuttuu jokin yksityiskohta, jonka pystyisi kyllä korjaamaan työssä tapahtuvan oppimisen ja koulutuksen avulla. Työt usein ovat sellaisia, että pienelläkin panostuksella motivoitunut ihminen pääsee niihin kiinni, Näätänen sanoo.

AMMATTILIITTO Prossa työelämän koulutustrendejä on seurattu pitkään. Myös Pron tilastot osoittavat työnantajan järjestämään koulutukseen osallistumisen vähentyneen. Päivissä mitattuna prolaiset ovat viime vuonna osallistuneet työnantajan kustantamaan koulutukseen keskimäärin 1,7 päivää. Pron vastaava tutkija Petri Palmu huomauttaa, että nämä päivät jakautuvat epätasaisesti – osa ei ole saanut päivääkään työnantajan kustantamaa koulutusta. Hän arvioi, että usein koulutusta saavat aivan uudet työntekijät, joiden kouluttaminen nähdään välttämättömänä.

– Koulutus jakautuu myös iän mukaan. Kun 40 vuotta tulee täyteen, työnantajan kiinnostus henkilön kouluttamiseen vähenee, vaikka juuri silloin pitäisi investoida lisää koulutukseen, Palmu moittii.

Palmun mukaan työnantajan pitäisi huolehtia työntekijöidensä osaamisen kehittämisestä, mutta syytä on myös varmistaa koulutuksen laatu ja tarkoituksenmukaisuus. Koulutus pelkän koulutuksen vuoksi ei ole sellaista. Kunnollisia koulutussuunnitelmia, joissa kartoitetaan työntekijän tarpeet osaamisensa kehittämiselle, on tehty vain joka neljännelle prolaiselle.

– Yritysten pitäisi ottaa enemmän vastuuta ja investoida voitoistaan enemmän takaisin työntekijöihinsä. Koulutus vaikuttaa osaamiseen ja se vaikuttaa siihen, että voit tehdä työsi turvallisemmin. Kun osaaminen paranee, se vaikuttaa myös itsetuntoon. Ihminen kokee olevansa arvostetumpi, kun häneen panostetaan. Hän voimaantuu ja tuottavuuskin kasvaa, Palmu sanoo.

Antti Palola kertoo, että STTK onkin esittänyt osaamisen suunnitelmallista kehittämistä.

– Se voitaisiin tehdä ottamalla käyttöön säännölliset henkilöstön osaamiskartoitukset, joiden pohjalta voitaisiin yhdessä suunnitella tarvittavaa koulutusta osaamisen lisäämiseksi, hän kertoo.

Työntekijöiden koulutuksessa on kyse myös työhyvinvoinnista ja terveydestä, Petri Palmu huomauttaa. Sitäkin on Prossa tutkittu, miten kokemus omasta osaamisesta vaikuttaa.

– Jos et koe osaamistasi riittäväksi, se lisää sairastamista ja stressiä, Palmu kiteyttää.

TYÖ opettaa tekijäänsä. Tämäkin on Petri Palmun ja Ari-Matti Näätäsen mielestä aivan totta. Suurin osa oppimisesta tapahtuu työtä tehdessä ja tällä tavalla oppiminen on jatkuvaa. Kaksikko painottaa kuitenkin, että kunnolliselle koulutukselle pitää järjestää aikaa.

– Koulutuspäivät ovat todella tärkeitä, koska työ on usein niin kiireistä ja hektistä. Uuden oppiminen edellyttää, että siihen käyttää aikaa. Ei kaikkia hommia voi Youtubesta illalla katsomalla opetella, vaan se vaatii oman ajan, Ari-Matti Näätänen sanoo.

– Koulutus- ja oppimisympäristöissä on tapahtunut muutosta siihen suuntaan, että on verkko-oppimista, haetaan tietoa itsenäisesti ja ylipäätään se on sellaista silppumaisempaa työssä kouluttautumista. Se on ongelmallista, koska ihmisillä on kiire työpaikoilla. Heille pitäisi raivata aikaa vaikeampien asioiden oppimiselle, Petri Palmu toteaa.

Palmu huomauttaa, että toisinaan on niinkin, että työnantaja tarjoaisi koulutusta, mutta työntekijä ei kerta kaikkiaan jaksa osallistua siihen.

– Se on kylmä, taloudellinen fakta, että yritysten on investoitava enemmän tuloksesta ihmisiin. Joissain tapauksissa se tarkoittaa lisärekrytointeja, että ihmisille jää siinä työviikossa aikaa myös itsensä kehittämiselle. Jonkun mielestä voisi olla tosi kiva mennä tarjottuun koulutukseen, mutta ei ole aikaa eikä jaksamista. Jotta siitä koulutuksesta saa jotain irti, pitäisi olla freesinä siellä, Palmu kuvailee.

KOULUTUKSEEN osallistuminen on selvästi sitä yleisempää, mitä korkeammin koulutetusta henkilöstä on kyse. TEMin työolobarometrin mukaan viime vuonna työnantajan kustantamaan koulutukseen osallistuminen oli heikointa työntekijöiden joukossa. Heistä 23 prosenttia kertoi osallistuneensa koulutukseen viimeisen 12 kuukauden aikana. Vastaavat lukemat olivat alemmilla toimihenkilöillä 42 prosenttia ja ylemmillä toimihenkilöillä 53 prosenttia.

– Kyllä se niin on, että duunaripuolella on selkeä koulutusvaje. Se on yleinen harhakäsitys, että suorittavan työn tekeminen ei edellyttäisi kouluttautumista. Mutta meidänkin data osoittaa, että se teknologinen muutos, digitalisaatio, robotisaatio, väestön ikääntyminen – kaikki tämä muuttaa duunarityötä ja osaamistarpeita, SAK:n Ari-Matti Näätänen toteaa.

Petri Palmu näkee samankaltaisia haitallisia harhaluuloja työnantajien asenteissa. Systeemi on diskriminoiva, hän kiteyttää. Korkeammin koulutetuilla on parempi työmarkkina-asema ja työnantaja satsaa helposti heihin enemmän.

– Työnantaja ehkä ajattelee, että annetaan työntekijöille vain se minimikoulutus, koska alemmin koulutettu väki voidaan helpommin korvata. Jollei muuten niin ulkomaisella halpatyövoimalla. Ehkä myös ajatellaan, että he eivät sitoutuisi työhön niin pitkään, että kouluttaminen kannattaa. Minusta tämä on huono asetelma ja aiheuttaa vinoumia työurilla. Kaikille pitää antaa yhtäläiset mahdollisuudet, hän sanoo.

MITEN sitten lisätä koulutuksen määrää? Työnantajilla on mahdollisuus käyttää enintään kolmeen koulutuspäivään verovähennystä, jonka määrä on laskennallisesti noin puolet koulutusajan palkkakuluista. Verohallinnon tietojen mukaan työnantajan koulutusvähennystä sai vuonna 2020 yhteensä 3568 yritystä. Vähennyksen saajien määrä on Suomen yritysten kokonaismäärään nähden varsin pieni. Tilastojen mukaan Suomessa oli 368 622 yritystä vuonna 2020.

– Jotenkin tuntuu, että eivät nuo veroporkkanat oikein riitä. Vaaditaan enemmän asenteen muutosta. Yritysten pitäisi vähentää kasvottomuuttaan ja olla lähempänä työntekijöitä eri tavoilla. Se on myös ideologinen kysymys, mihin firmat rahansa käyttävät, Petri Palmu arvioi.

Tiedon lisääminen on tärkeää. Ari-Matti Näätänen arvelee, että koska koulutus yleensä kasaantuu, ovat korkeammin koulutetut todennäköisesti myös paremmin tietoisia mahdollisuuksistaan. Voi olla, että osataan myös vaatia työnantajalta koulutusta. Näätänen kuitenkin painottaa, että avainroolissa on työnantaja.

– Voi olla, että ihan kaikkialla duunaripuolella työnantajatkaan eivät ole ymmärtäneet koulutuksen merkitystä samalla tavalla kuin korkeasti koulutuettujen puolella, Näätänen arvioi.

Juttua korjattu 28.10. klo 14.12: lisätty puuttuva sana “yritystä” yritysten määrästä kertovaan lauseeseen.