Merkkipäivää juhlittiin vuonna 1906 valmistuneessa arkkitehti A.V. Stenforsin suunnittelemassa Vaasan työväentalossa, joka nykyään on Vaasan kaupunginteatteri. Juhlassa yhdistyksen nykyiset kansanedustajat Kim Berg ja Matias Mäkynen kertoivat kuulumisia eduskunnan työstä ja entinen kansanedustaja Marjatta Vehkaoja muisteli kolmea eduskuntakauttaan (1991-2003).

Juhlassa käytiin läpi myös Vaasan työväenyhdistyksen kahta ensimmäistä vuosikymmentä alkaen yhdistyksen perustamisesta 2. joulukuuta 1883.

Perustamiskokous pidettiin öljylampun valossa viinatehtailija Wilhelm Pasin kotitalossa, läsnä oli yksitoista miestä. Yhdistyksen nimeksi päätettiin antaa Waasan Suomalainen työväenyhdistys, ja sen tarkoituksena oli ensisijaisesti yhdistää työväkeä.

Tehtailija Pasin kerrotaan tukeneen yhdistystä rahallisesti, mutta myös lahjoittaneen yhdistyksen saariretkille usein viinaa, olutta ja voileipiä.

VAASAN työväenyhdistyksen kaksi ensimmäistä vuosikymmentä 1883-1903, joita lauantain juhlassa kerrattiin, olivat myös suurten muutosten aikaa Suomessa.

Työväenyhdistyksiä alettiin perustaa Viktor Julius von Wrightin ajatusten mukaisesti Helsingissä ja Vaasassa vuonna 1883. Oulu, Tampere, Pori, Turku, Kemi ja Savonlinna seurasivat vuosina 1886 ja 1887.

Liberaalit porvarit perustivat työväenyhdistyksiä teollisuuskeskittymiin, kaupunkeihin ja maaseudulle. Toimintaan lähti mukaan käsityöläisiä, teollisuustyöväkeä ja maaseudun tilatonta väkeä.

Harrastustoiminta käynnistyi heti perustamisen jälkeen: näytelmäseura, laulukuoro ja torvisoittokunta. Opetusta järjestettiin luku-, kirjoitus- ja laskutaidossa.

Alkuaikoina työväenyhdistyksien toiminta-ajatuksena oli henkisen ja aineellisen vaurastumisen edistäminen, hyödyllisen kirjallisuuden hankkiminen ja levittäminen sekä juoppouden ja raakain tapain poistaminen yhteiskunnasta.

SDP:n nykyiset kansanedustajat Kim Berg ja Matias Mäkynen sekä kansanedustajana vuosina 1991-2003 toiminut Marjatta Vehkaoja Vaasan työväenyhdistyksen 140-vuotisjuhlassa.

WRIGHTILÄINEN työväenyhdistysten kausi väistyi 1890-luvun lopussa. Yhdistyksissä ja puhujaseuroissa alkoi viritä sosialistista ajattelua, jota porvariston oli vaikea hillitä. Työläisten ammatillinen järjestäytyminen ja eronteko työnantajiin yleistyi.

Ammattiyhdistysliike kokosi ammatinharjoittajia yhteen ajamaan parempia työehtoja. Perustettiin työttömyys- ja avustuskassoja kriisiaikojen turvaksi ja lakoilla osoitettiin mieltä. Vaadittiin lyhempää työpäivää ja työväen edustajia valtiopäivämiesvaaleihin.

Suomen suuriruhtinaskunnan asioista päätettiin tuolloin säätyjen kesken valtiopäivillä. Edustettuina olivat papisto, aatelisto, porvaristo ja talonpojat, joilla oli maaomaisuutta. Käytännössä ilman äänioikeutta olivat kaikki naiset ja noin 90 prosenttia kaikista miehistä.

Työväenyhdistysten kokouksessa Turussa perustettiin 1899 valtakunnallinen Suomen Työväenpuolue. Se ”pyrkii kaikissa suhteissa Suomen työväen taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen vapauttamiseen”. Työväenpuolue oli ensimmäinen säätyvaltiopäivien ulkopuolella syntynyt puolue.

1900-luvun alkupuolella myös Vaasassa työväenyhdistyksen toiminta keskittyi äänioikeuskysymyksen ratkaisuun. Painettiin 1500 kappaletta Forssan kokouksen äänioikeusjulkaisua ja koottiin lisäverotuksella äänioikeusrahastoa, maksu miehiltä 10 ja naisilta 5 penniä. Valittiin myös agitatsionikomitea.

Juttu perustuu Vaasan työväenyhdistyksen sihteerin ja taloudenhoitajan, Riitta Salaston ja Heimo Salomaan Demokraatille toimittamaan tekstiin. Sen lähteet ovat Iris Olavisen teos ”Oikeutta kaikille” – Suomen työväenpuolue syntyy, Vaasan työväenyhdistys 130 vuotta -historiikki sekä Olavi Hurrin Kansanvaltaa rakentamassa.