Joka vuosi 11. lokakuuta vietämme kansainvälistä tyttöjen päivää. Kyse ei ole vain juhlapäivästä, vaan siitä, miten voimme käytännön teoin parantaa tyttöjen elinoloja yhteiskunnassamme.

Suomessakin on tarve purkaa sellaisia rakenteita, jotka estävät tyttöjä käyttämästä täyttä potentiaaliaan, niin fyysisessä kuin digitaalisessakin maailmassa.

Heidän elämäänsä voivat vaikuttaa sukupuolen lisäksi etnisyys, sosiaalinen asema, vammaisuus, seksuaalinen suuntautuminen ja muut identiteettitekijät.

ERITYISESTI maahanmuuttajataustaiset tytöt kohtaavat suuria paineita, jotka kumpuavat sekä heidän vanhempiensa kulttuurisista odotuksista että uuden yhteiskunnan normeista.

Monissa yhteisöissä tyttöjen rooli on määritelty tiukasti, ja heidän vapauttaan toimia, opiskella tai ilmaista itseään rajoitetaan.

Misogynistiset ja patriarkaaliset rakenteet voivat asettaa heidät tilanteisiin, joissa he joutuvat taistelemaan itsestään selvien oikeuksiensa puolesta. Lisäksi pelko kunniaan liittyvästä väkivallasta tai yhteisön hylkäämisestä tekee avun hakemisesta äärimmäisen vaikeaa.

Moni maahanmuuttajataustainen tyttö jää yksin kamppailemaan näiden ongelmien kanssa. Itse tällaisena nuorena, kätilönä ja pitkään järjestöissä toimineena olen nähnyt liian usein, kuinka maahanmuuttajatytöt hiljaa hyväksyvät kohtalonsa. Tämä ei ole minusta oikein.

Heidän tilanteensa vaatii meiltä tarkempaa kuuntelua, nopeaa reagointia ja aktiivista tukea. On tärkeää, että ymmärrämme sen hiljaisuuden ja vaikenemisen, joka usein peittää alleen heidän todelliset tunteensa ja tarpeensa.

Suomen tehtävä yhteiskuntana on luoda heille turvallisia tiloja, joissa he voivat ilmaista itseään vapaasti ja löytää sitä tukea, jota he todella tarvitsevat. Samalla meidän pitää uskaltaa puhua heidän puolestaan epäkohdista. Meidän on kehitettävä menetelmiä, jolla teemme selväksi eri yhteisölle, että ihmisoikeudet kuuluvat kaikille tytöille.

TOINEN ASIA, joka vaikuttaa suuresti tyttöjen mielenterveyteen, on digitaalinen maailma, jossa yhä useammat tytöt viettävät suuren osan ajastaan.

Internet ja sosiaalinen media tarjoavat valtavasti mahdollisuuksia oppimiseen, yhteydenpitoon ja vaikuttamiseen. Samalla ne mahdollistavat myös ahdistelua, uhkailua ja hiljentämistä, aiheuttaen valtavaa turvattomuutta.

Verkkohäirintä, uhkailu ja vihapuhe eli verkkoväkivalta ovat tulleet valitettavan yleisiksi, ja ne kohdistuvat usein erityisesti tyttöihin ja nuoriin naisiin. UN Womenin Suomen kyselytutkimuksen mukaan 2/3 alle 25-vuotiaista naisista on kokenut verkkoväkivaltaa seksuaalisena häirintänä. Vähemmistöihin kuuluvilla luku nousee 98 prosenttiin.

Tyttöjen oikeus turvalliseen digitaaliseen ympäristöön on yhtä tärkeä kuin oikeus fyysiseen turvallisuuteen.

VERKKOVÄKIVALTA ei ole vain ”netissä tapahtuvaa” eikä se puhelinta kiinni laittamalla tai konetta sammuttamalla lopu.

Verkkoväkivalta aiheuttaa uhrille usein syvästi haavoittavia, traumatisoivia, toimijuutta lamauttavia, osallisuutta rajoittavia ja elinpiiriä kapeuttavia kokemuksia.
Sen seurauksena jotkut tytöt saattavat vetäytyä kokonaan pois digitaalisesta tilasta. Näin digitaalinen väkivalta rajoittaa tyttöjen mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnassa, kaventaen samalla demokratiaamme.

Koulutuksella on keskeinen rooli siinä, miten tuemme digitaalisten taitojen ja itsepuolustuskeinojen oppimisessa, jotta tytöt voivat tuntea olonsa turvallisemmaksi verkossa.

Vastuu ei kuitenkaan voi jäädä yksilölle. Meidän on ensisijaisesti vaadittava enemmän toimia päättäjiltä luoda lakeja ja toimintoja verkkoväkivallan ehkäisemiseksi ja suojautumiskeinojen luomiseksi.

Samalla teknologia-alan yrityksillä on iso vastuu kehittää turvallisempia alustoja ja puuttua tehokkaammin kanavillaan näkyvään kaikenlaiseen verkkoväkivaltaan.

Meidän tehtävämme ei ole vain puhua tyttöjen puolesta, vaan antaa heille mahdollisuus johtaa muutosta. Tyttöjen tulevaisuus on meidän kaikkien vastuullamme.

Valoisampi tulevaisuus tytöille tarkoittaa valoisampaa tulevaisuutta meille kaikille.

Kirjoittaja on Turun ja Varsinais-Suomen piirin demarinaisten hallituksen jäsen,
Generation equality- nuorten puheenjohtaja sekä Suomen Demariopiskelijoiden liitohallituksen jäsen.