Hallitus aikoo säätää lain, jossa naisten ja tyttöjen sukuelinten silpominen ja sen valmistelu säädetään nykyistä selkeämmin rangaistavaksi rikoslaissa.

Lakiesitys annettiin eduskunnalle viime viikolla, ja se on etenemässä pian lähetekeskusteluun.

Esityksen mukaan naisten ja tyttöjen sukuelinten silpominen sekä silpomisen valmistelu säädettäisiin rangaistavaksi erillisin rikoslain säännöksin. Valmistelu voi tarkoittaa esimerkiksi naisen tai tytön viemistä ulkomaille silpomista varten tai pakottamista tai taivuttelua silpomiseen.

Teon oikeudenvastaisuus ei myöskään voisi poistua uhrin antamalla suostumuksella. Myöskään huoltaja ei voisi antaa huollettavansa puolesta pätevää suostumusta silpomiseen.

Hän toivoo, että laki saataisiin viimein läpi, vaikka hän ei vielä uskalla tuulettaa. Hänestä erillislaki on tärkeä asia, koska kaikki eivät vieläkään miellä silpomista pahoinpitelynä.

-  Silpomista tehdään edelleen ajatellen, että sillä suojellaan tyttöä ja siveyttä. Kun asia on kriminalisoitu selkeästi omana rikosnimikkeenään, se poistaa tulkinnanvaraisuuden ja antaa myös viranomaisille selkeät keinot perustella, miksi tämä on rikos, hän sanoo Suomen tietotoimistolle.

Ahmed myös huomauttaa, että naisiin kohdistuva väkivalta vaatii aina tarkkarajaista, uhria suojelevaa lainsäädäntöä. Laki lähettäisikin tärkeän viestin siitä, että myös muihin kuin länsimaalaisiin naisiin tyypillisesti kohdistuva väkivallan muoto otetaan vakavasti.

-  Sehän on poliittinen viesti yhteiskunnalta, että emme tällaista väkivallan muotoa halua Suomeen.

OIKEUSMINISTERIÖN erityisasiantuntija Sini Nieminen kertoo sähköpostitse STT:lle, että uudet rangaistussäännökset ilmentäisivät nykyistä selkeämmin naisten sukuelinten silpomisen tuomittavuutta naisiin kohdistuvan väkivallan ja alistamisen muotona.

-  Erillisten rangaistussäännösten voidaan myös ajatella lisäävän tietoisuutta silpomisen rangaistavuudesta ja vähitellen muuttavan asenteita silpomista kohtaan kielteisemmäksi.

Lakiesityksessä on huomioitu kuluvan vuoden toukokuussa annetun naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjumista koskevan EU-parlamentin ja neuvoston direktiivin sisältämät velvoitteet, jotka koskevat naisten sukuelinten silpomista.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan tyttöjen sukuelimet silvotaan useimmiten 0-15 -vuotiaana. Suomessa asuvat silpomisvaarassa olevat tytöt tai heidän vanhempansa ovat yleisimmin lähtöisin Somaliasta, Sudanista, Egyptistä, Irakista, Syyriasta ja Turkista.

Suomessa perinnettä harjoittavista maista lähtöisin olevia tyttöjä ja naisia arvioidaan olevan noin 38  000. Heistä mahdollisesti noin 10  000:n arvioidaan läpikäyneen silpomisen.

Silpomisvaarassa arvioidaan olevan matalan riskin skenaariossa noin 650 tyttöä ja korkean riskin skenaariossa lähes 3  100 tyttöä. Arvio on vuodelta 2019, oikeusministeriöstä kerrotaan.

TARKKOJA tietoja siitä, paljonko Suomessa elää silpomisuhan alla olevia tyttöjä, ei ole saatavilla.

Ahmed toivookin, että laki antaa terveydenhuollolle ja viranomaisille paremmat keinot puuttua asiaan. Hän toivoo, että lain myötä viranomaiset lisäävät tarkkuuttaan silpomisen valvonnassa, siihen puuttumisessa ja sen tilastoinnissa. Viranomaiset tarvitsevat myös koulutusta ilmiöön puuttumisessa.

-  Edelleenkään kaikki terveydenhuollon ammattilaiset eivät kysy silpomisesta, eikä kouluissa ole systemaattista opetusta asiasta. Meillä ei ole käytössä vahvoja keinoja tapauksien esille tuomiseksi.

Osa viranomaisista on pelännyt sortuvansa etniseen profilointiin silpomisesta kysymällä. Osa taas ei ole puhunut silpomisesta sen nojalla, että ilmiö ei koske kaikkia väestöryhmiä, Ahmed sanoo.

-  Mutta eihän esimerkiksi päihteiden väärinkäyttö tai seksuaalinen väkivaltakaan koske kaikkia, ja silti puhumme niistä.

Hänen mukaansa silpomista kokeneet tai sen uhan alla elävät naiset tarvitsisivat myös esimerkiksi oman auttavan puhelinlinjan, turvatalon tai muita matalan kynnyksen palveluita, joita tarjotaan muitakin väkivallan muotoja kokeneille naisille. Tyttöjä ja naisia tulisi auttaa tekemään rikosilmoituksia ja saamaan tukea.

-  Suomessa ei hirveästi myöskään ohjata naisia avausleikkaukseen tai traumaterapeuteille. Sitä tulisi tehdä enemmän.

Avausleikkauksessa avataan arpikudos, joka yhdistää suljettuja häpyhuulia. Se voi helpottaa muun muassa virtsaamiseen, kuukautisvuotoon ja yhdyntöihin liittyviä vaivoja, jotka silpomisesta syntyvät.

VIIME hallituskaudella lakia valmistellut oikeusministeriön työryhmä päätti, ettei se esitä erillislakia asiasta. Tätä perusteltiin ongelmilla, jotka koskevat etenkin silpomisen määrittelyä, lasten asemaa ja sukupuolten yhdenvertaisuutta.

Lakia onkin vastustettu muun muassa siksi, että erillislakia ei ole pidetty tarpeellisena, vaan nykyisen lainsäädännön on katsottu riittävän. Tällä hetkellä naisten ja tyttöjen sukuelinten silpominen on rangaistavaa pahoinpitelynä tai sen törkeänä tekomuotona.

Osa on myös katsonut, että erillislaki itsessään ei riitä ongelman poistamiseksi tai ole ”ihmelääke”.

Ahmed pitää argumentteja kummallisina.

-  Eihän mikään mukaan laki estä rikoksia kokonaan. Miksi vain erityisesti maahanmuuttajataustaisiin kohdistuvien rikoksien kohdalla nostetaan tällaisia argumentteja?

Ahmed myös huomauttaa, että silpominen nähdään pelkästään raa’an teon kautta.

-  Sen lisäksi on nähtävä sen kokonaisvaikutus naisten ja tyttöjen asemaan yhteiskunnassa. Silpominen on kunniaan liittyvän väkivallan ensimmäisiä ja vakavia muotoja, joka kasvattaa naisia ja tyttöjä alisteiseen asemaan ja altistaa naisia pakkoavioliittoon ja muihin väkivallan muotoihin.

RASISTIKSI leimautumisen pelko estää monia puhumasta silpomisesta, Ahmed sanoo. Hänen mukaansa asenne on näkynyt myös niiden päättäjien ja vaikuttajien kohdalla, jotka yleensä puhuvat maahanmuuttajien ja naisten oikeuksien puolesta.

-  Tunnistamme Suomessa aika hyvin rakenteellista rasismia, joka syrjii Suomessa maahanmuuttajataustaisia ja muita vähemmistöryhmiä. Mutta meidän on vaikea tunnistaa tällaista valkoisen feminismin ja antirasistien piirien sisälle rakennettua syrjinnän muotoa.

Tämä on näkynyt esimerkiksi siinä, ettei haitallisiin asioihin tai jopa suoranaiseen väkivaltaan maahanmuuttajayhteisöjen sisällä ole haluttu puuttua rasismisyytöksien pelossa.

Ahmed kokee, että jotkut poliitikot puhuvat maahanmuuttajiin kohdistuvasta rasismista edistääkseen omia poliittisia tavoitteitaan, mutta eivät käsittele maahanmuuttajayhteisön sisäistä väkivaltaa, koska se ei hyödytä heitä. Tämä saa kyseiset poliitikot vaikenemaan aiheesta.

-  Sanotaan, ettei haluta lisätä rasismia puhumalla. On ajateltu, että tässä on ikään kuin kulttuuri, johon ei pidä ulkopuolelta puuttua. Mielestäni se on vain tekosyy sille, ettei haluta puuttua asiaan, josta ei ole itselle miellyttävää puhua.

Teksti: Sanna Raita-aho / STT