SDP:n puoluesihteeri Antton Rönnholm ja Sundqvistista elämäkerran kirjoittanut Ulpu Iivari luonnehtivat Sundqvistia yhdeksi sukupolvensa eturivin poliitikoista.

– Sundqvist oli viimeiseen saakka kiinnostunut yhteiskunnasta ja päivän politiikasta. Hän oli suuren sukupolven yksi lahjakkaimpia poliitikkoja, Rönnholm toteaa.

Sundqvist valittiin nuorella iällä eduskuntaan ja ministeriksi 1970-luvulla, jolloin toteutettiin merkittävä osa hyvinvointivaltion kannalta keskeisistä yhteiskunnallisista uudistuksista.

Ulpu Iivarin mukaan uudistuksen viimeistely ja läpivienti jäivät nuoren ministerin vastuulle. Sundqvist piti uudistusta myöhemmin yhtenä uransa suurimmista saavutuksista.

– Peruskoulu-uudistus oli hirveän tärkeä 1970-luvulla politiikkaan nousseille nuorille. He olivat itse nähneet kuinka ikäluokat jakautuivat kansakoulun neljänneltä luokalta, kun osa kavereista meni oppikouluun ja toiset jäivät kansakouluun. Moni koki sen henkilökohtaisesti vääryytenä ja resurssien hukkaamisena, Iivari sanoo.

MYÖHEMMIN, kun Nokiasta tuli kansainvälinen menestystarina, sen taustalle hahmotettiin kansainvälisissä lehdissä usein koulutus.

– Suomalainen koulujärjestelmä sai harvaan asutusta Suomesta kaikki resurssit käyttöön. Tämä oli asia, joka kantoi ja kantaa edelleen.

SDP jatkoi koulutusuudistuksiaan päättyneellä vaalikaudella nostamalla oppivelvollisuusiän 18 vuoteen.

– Uffe oli siitä uudistuksesta todella iloinen.

Antton Rönnholmin mukaan Sundqvistin rooli puoluesihteerinä oli SDP:n kannalta merkittävä, kun Kalevi Sorsa nousi 1970-luvulla puolueen puheenjohtajaksi ja pääministeriksi.

– SDP voi olla hänelle siitä erityisen kiitollinen.

VIIME vuosinaan Sundqvist palasi aiheeseen ja hankki rahoituksen professori Henrik Meinanderin Sorsa-elämäkertaan.

– Hän käytännössä juoksi sen kasaan. Rahoitukset ja kaikki. Ei sitä kirjaa olisi ilman häntä.

Rönnholmin mukaan Sundqvist piti aktiivisesti yllä kontakteja pohjoismaisiin sisarpuolueisiin.

Sundqvist toimi SDP:n puheenjohtajana 1990-luvulla Pertti Paasion jälkeen. Hän joutui luopumaan puheenjohtajuudesta STS-pankin ongelmien takia, jonka pääjohtajat tehtävät hän oli jo aiemmin jättänyt.

Otavan Lähikuva-sarjaan Sundqvist-elämäkerran kirjoittanut Iivari toteaa ajan olleen Sundqvistille raskas kujanjuoksu.

Sundqvist kertoi myöhemmissä haastatteluissaan joutuneensa pankinjohtajana Holkerin ja Ahon hallitusten talouspoliittisten virheiden sijaiskärsijäksi.

Iivarin mukaan Sundqvist ehti ennen eroaan puheenjohtajuudesta käynnistämään muun muassa talouspoliittisen valmistelun, joka loi pohjaa SDP:n vuoden 1995 vaalivoitolle ja valtaanpääsylle.

– Ei tarvinnut lähteä ihan tyhjästä. Vaalivoitto perustui SDP:n huolella ajateltuihin talouspoliittisiin linjauksiin.

PUHEENJOHTAJAN kohtalo ei vaikuttanut myöskään puolueen kannatukseen.

– Uffen luopumiskeväänä SDP:n kannatus oli 30 prosentissa. Ahon hallituksen aika oli kovaa sekä hallitukselle että kansalaisille ja nosti SDP:n kannatusta. Puolueen toimintaan tuli Sundqvistin kaudella uskottavuutta, jota siitä oli aikaisemmin vähän puuttunut.

Iivari luonnehtii Sundqvistia toivon aikakauden ihmiseksi.

– Meidän nuoret poliitikkomme olivat 1970-luvun uudistuksissa innolla ja keskeisesti mukana. Oli vahva tunne siitä, että maailma menee parempaan suuntaan. Tilanne on nykyisin monella tavalla toisenlainen. Sitäkin Uffe paljon pohti meidän muiden mukana.

– Eihän Uffe koskaan jättänyt politiikkaa. Hän sparrasi nuoria SDP:n poliitikkoja ja kävi keskusteluja viime kuukausiin saakka. Hän oli aatteelle uskollinen ihminen, Iivari sanoo.