Kolumnit
29.1.2019 15:09 ・ Päivitetty: 29.1.2019 15:09
Urheilumme kriisi on kotikutoinen: Apeat ovat siis mielet tulevien arvokisojen alla
Viveca Lindforsin EM-pronssi taitoluistelussa oli ilahduttava piristys. Enemmän tällaisia tarvittaisiin, mutta hyvältä ei näytä. Suomen huippu-urheilu on historiansa alimmassa montussa ja siksi syihin on jatkuvasti paneuduttava.
1900-luvun alkupuolella urheilu oli amatöörien harrastamaa. Suomi menestyi. Meillä oli kuitenkin oma sisäinen probleemamme. Kansalaissota eli sisällissota.
Urheilumme jakaantui. Valkoiset voittajat ryhtyivät erottamaan työväen urheiluseuroja ja jopa kielsivät niiden olemassaolon sekä ostivat työväen urheiluseuroista urheilijoita. Häviömme toisessa maailmansodassa toi urheiluun hieman tasa-arvoisuutta. Perustettiin eri lajien yhteistoimintavaliokuntia.
Urheilun porvarijohtajien viikate ei kuitenkaan koskenut suomenruotsalaista urheilua, joka yhäkin ansiokkaasti antaa panoksensa urheiluelämäämme.
Tätä iloa ei kuitenkaan kestänyt kauaa. Ja mukaan tuli myös työväen urheilun sisäiset riidat. Porvareilla oli luja ote eikä TUL:n Euroopan mestaria Olli Mäkeä ei kelpuutettu 1960 Rooman olympiakisoihin, vaikka tasavallan presidentti Urho Kekkonen oli vedonnut porvarijohtajiin. TUL:n Pekka Martin puolestaan erotti liittonsa ne parhaat urheiluseurat, joiden urheilutoimintaa oli rajoitettu TUL:ssä, ne jotka liittyivät erikoisliittoihin. Tuota pikaa näiden seurojen perustama TUK, Työväen urheiluseurojen keskusliitto, ajoi urheilusaavutuksillaan itsensä ohi TUL:n.
Kaiken aikaa SVUL:n porvarijohtajat ajoivat TUL:n ja TUK:n valtion apurahoja alas omien poliitikkojensa avulla. Näin siitäkin huolimatta, että työväen urheiluliike oli järjestänyt 1940 rahoituksen kuntoon tuomalla Suomeen Tippaustoimiston.
Kun TUL ja TUK yhtyivät 1970 luvulla, niin ajojahti kiihtyi politiikan avulla. Matti Ahde oli luvannut kaiken aikaa, ettei TUL ole kaupan. Samoihin aikoihin SVUL:ää oli johdettu niin huonosti että liitto koki konkurssin. Mutta työväen urheilun alasajo jatkui lopulta niin että TUL olikin kaupan ja sen oli luovuttava huippu-urheilusta. Näin Suomen urheilu monopolisoitui eikä kokoomuksen nykyisestä ajamasta valinnan vapaudesta ollut tietoakaan. Urheilun porvarijohtajien viikate ei kuitenkaan koskenut suomenruotsalaista urheilua, joka yhäkin ansiokkaasti antaa panoksensa urheiluelämäämme.
Voikin katsoa, että Suomen urheilun synkkyyteen on porvarien vika. Sitä he eivät kuitenkaan tunnusta, koska valta maistuu. Tosiasiat kuitenkin puhuvat puolestaan. Suomen urheilussa vallitsee edelleenkin porvarien hegemonia eikä kaikilla kansalaisillamme ole tasa-arvoista mahdollisuutta päästä urheiluamme johtamaan.
Porvariemme olisi muun maailman tapaan tunnustettava politiikan ja urheilun yhteenkuuluvuus ja toimittava myös sen mukaan. Se on ainoa tapa nostaa Suomen urheilu laakson pohjasta.
Köyhillä vanhemmilla ei ole varaa viedä lahjakkaita lapsiaan eri lajien pariin.
Tilastojenkin mukaan rahalla on urheilussa taivaallinen voima. Nuoret jääkiekon maailmanmestarit ovat kaikki kotoisin varakkaista perheistä. Heillä on ollut siis mahdollisuus kehittyä maailman huipulle ilman rahahuolia.
Tämä pulma koskee myös muitakin lajejamme. Köyhillä vanhemmilla ei ole varaa viedä lahjakkaita lapsiaan eri lajien pariin.
Tässä voisi olla valtiovalta suureksi avuksi antamalla lisärahaa urheiluseuroille nimenomaan. Urheilulla on kaikki eettiset ja moraaliset syyt vaatia tätä, koska he ovat tuoneet Suomeenkin sen rahoituksen, jonka tuotosta tänä päivänä nauttivat sekä tiede että taide ja monet muut hyvät tarkoitukset.
Apeat ovat siis mielet tulevien arvokisojen alla.
Hiihto ja yleisurheilu ovat suomalaisen penkkiurheilijan lempilajeja. Me odotamme omillemme voittoja. No, nyt niitä on edessä kun Imatralla järjestetään SM-hiihdot.
Sitten ovat vuorossa hiihdon MM-kisat, joihin lähdemme mukaan suurin varauksin. Meillä on vain kaksi kv-tason hiihtäjää. Iivo Niskaselta ja Krista Pärmäkoskelta odotetaan ehkä mitalia. Se ei ole paljon.
Yhdistetyn hiihto ja mäkihyppy eivät ole menestyksen odotuslistalla. Maaliskuun ampumahiihdon MM-kisoissa elämme vain Kaisa Mäkäräisen ammunnan varassa.
Apeat ovat siis mielet tulevien arvokisojen alla.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.