Kirjoituksessa tuodaan esiin, miten Suomessa on näkymättömien lasten ryhmä, joka useissa muissa maissa tunnetaan nimellä ”young carers”. Molemmat kirjoittajat ovat mukana Alisa (Alaikäiset sairasta omaistaan hoitavat) -projektissa, jonka päämääränä on kehittää pitkäaikaissairasta vanhempaansa hoitavien lapsien ja heidän perheidensä tunnistamista, tavoittamista ja tukemista paikallisen yhteistyöverkoston kanssa.

– Nuoret hoivaajat ovat lapsia ja nuoria, jotka kantavat kuormittavaa huolta, kohtuutonta vastuuta ja mahdollisesti avustavat tai hoitavat sairaita, vammautuneita tai päihdeongelmasta kärsiviä perheenjäseniään, useimmiten vanhempiaan.

Kirjoittajat huomioivat, kuinka tutkimustieto osoittaa, että pitkäaikaissairaiden ja mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivien vanhempien lasten kokemuksia yhdistävät tietyt asiat.

– Häpeä, henkinen kuormitus, ikään nähden kohtuuton vastuunkanto tai hoivatehtävät haastavat kaverisuhteita, harrastamista ja sosiaalista kehitystä.

Kuormitus voikin purkautua vasta jälkikäteen.

– Uupumus, burnoutit ja terapia ovat arkipäivää monille aikuiseksi varttuneille nuorille hoivaajille.

Mäkisalo-Ropponen ja Hokkila korostavat, että näiden lasten oikea-aikainen ja riittävä tuki auttaa vähentämään kielteisiä vaikutuksia.

– Tuen saamisen esteenä on nykyisin se, ettei nuoria hoivaajia tunnisteta: puuttuu tieto, yhteinen käsite ja ymmärrys ilmiöstä ja sen laajuudesta, he kuitenkin huomioivat.

Tutkimusten mukaan kaikissa länsimaissa 2–8 prosenttia alaikäisistä on nuoria hoivaajia. Kirjoittajat nostavat esiin, miten Suomessa se tarkoittaa, että nuoria hoivaajia on vähimmillään 20 000.

– Todennäköisesti luku on huomattavasti suurempi.

– Nuorten hoivaajien tunnistamisesta tehtyyn kirjalliseen kysymykseen perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) vastasi kuvaamalla toimenpiteitä, joita voidaan soveltaa omaishoitaja- ja lastensuojelutilanteissa. Niistä ei kuitenkaan ole hyötyä nuorten hoivaajien tunnistamisessa. Vastaus osoitti, kuinka piilossa olevasta ilmiöstä on kysymys.