– Maa näyttäytyy hyvin erilaisena pohjoisessa ja etelässä, OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen perustelee kiertueen tärkeyttä.

Kaksi asiaa nousi erityisesti esille – oltiin sitten Sodankylässä tai Turussa.

– Aivan ratkaisevaa Suomen asuttuna pitämiseksi ja työvoimapulan selättämiseksi on ammatillisen koulutuksen saatavuus lähellä.

– Esimerkiksi Kauhajoella kerrottiin, että jokainen työhaluinen ja -kykyinen työllistyy. Kainuussa todettiin samaa. Ihan sama missä kiersimme, viesti oli sama.

– Pitäisikö olla sivupisteitä amiksilla? Jokaisessa kunnassa on autoverstas tai nyrkkipaja, joissa tarvitaan työntekijöitä. Mutta jos työvoimaa ei ole, nekin firmat lopettavat, hän pohtii.

Toiseksi ongelmaksi kiertueella nousi opettajien tarpeen eriytyminen – joissakin opettajan virkaan on läjäpäin hakijoita, joissakin ei yhtään.

– Nuoret eivät ole valmiita lähtemään kasvu- ja maakuntakeskuksista harvaanasutummille seuduille. Lääkäreitä ostetaan rahalla, mutta ei opettajia.

Luukkaisen mukaan kiertueella heitettiinkin ilmaan ajatusta syrjäseutulisän palauttamisesta.

OAJ:n hallitus päätti, että tämä on työhyvinvoinnin vuosi, ja jokaiselle kuukaudelle on valittu oma teemansa. Järjestön mukaan opettajien työhyvinvointi ja tyytyväisyys työhön on horjunut jo pitkään. Yhtenä suurena ongelmana, että työaika ei riitä tehtävien hoitamiseen. Opettajia on liian vähän oppilasmäärään nähden ja ainaiset muutokset tuottavat ahdistusta.

Työnantajat on nyt haastettu työhyvinvointihaasteeseen, jossa sitoudutaan pitämään nykyistä parempi huoli alan opettajien ja alan esimiesten työhyvinvoinnista.

Luukkaisen mukaan 18 työnantajaa on tarttunut haasteeseen pohtimaan yhdessä, mitä asioita pitäisi korjata.

Espoon kaupunki oli ensimmäisiä haasteeseen vastanneita. Espoon opetusalan pääluottamusmies Markku Kälviä saa viikottain viestejä uupumuksesta.

– Tälläkin viikolla olen saanut muutaman yhteydenoton alanvaihtoa harkitsevilta.

Kälviä ja OAJ:n pääkaupunkiseudun puheenjohtaja, espoolainen varhaiskasvatuksen laaja-alainen erityisopettaja Hanna Iso-Kuortti tietävät, mitä opettajat toivovat:

– Tulisipa joskus sellainen vuosi, ettei kehitettäisi tai uudistettaisi mitään vaan annettaisiin meille aikaa keskittyä vain ja ainoastaan perustyöhömme – edes joskus.

Luukkaisen mukaan varsinaista kehittämisrumbaa ei juuri nyt ole sinällään päällä. Mutta digitalisaatio, monikulttuurisuuden lisääntyminen ja tuen tarpeessa olevien lasten huomioiminen herättävät keskustelua ja myös uuvuttavat.

– Opettajat tietävät kyllä, mitä pitäisi tehdä, mutta kokevat, etteivät voimat riitä, hän toteaa.

Sopivan pienet ryhmäkoot ja riittävät tukitoimet lapsille, jotka niitä tarvitsevat, auttaisivat niin henkilöstöä kuin oppilaitakin. Iso-Kuortin mukaan erityisopetus on pääkaupunkiseudulla aikamoisen haasteen edessä.

– Päteviä erityisopettajia puuttuu kaikilla asteilla.

OAJ:n puheenjohtaja huomauttaa, että luokan “suurta massaa” ei saisi unohtaa.

– Pisan laskevat tulokset selittyvät osittain sillä, että he joutuvat selviytymään itsekseen, kun opettajan aika menee muutamasta erityistä tukea vaativasta huolehtimiseen.

Luukkaisen mielestä opettajat tarvitsevat apua.

– Pienryhmiä on poistettu aivan liian rajulla kädellä. Kaikki lapset eivät pärjää suuressa ryhmässä vaan he tarvitsevat rauhallisen keskittymisen ja henkilökohtaisen ohjauksen eli pienryhmän.

OAJ:n ehdottaakin lainsäädännön tiukennusta: Lapsella on oikeus pienryhmään.

Espoossa on tartuttu asiaan ja palkattu lisää laaja-alaisia varhaiskasvatuksen erityisopettajia ottamaan erityisesti huomioon tukea tarvitsevat lapset.

– Se on iso satsaus Espoon kaupungilta. Mutta lukiossa ja ammatillisessa koulutuksessa tuki on nuorille tosi vähissä, Iso-Kuortti huomauttaa.

Espoon ensi vuoden budjetti tuottaa – jälleen kerran – huolta. Opetus- ja varhaiskasvatuslautakunta käsittelee esitystä, joka pitää sisällään melko tuntuvia leikkauksia opetukseen.

Markku Kälviä on ollut pääluottamusmiehenä vuodesta 2011, eikä muista yhtään vuotta, etteikö opetuksen puolesta olisi pitänyt taistella.

– Meidän oppilasmäärämme kasvaa joka vuosi yhteensä noin 800:lla. Nyt aiotaan leikata lukio-opetuksesta poikkeuksellisen paljon, yli miljoonalla.

Hänen mukaansa perusopetuskaan ei pääse helpolla, koska oppilaita tulee yhä enemmän, mutta yhtään uutta opettajaa ei ole tarkoitus palkata.  Tämä tarkoittaa ryhmäkokojen kasvamista.

Espoossa käynnistyi tänä syksynä lähikoulu-pilotti, jossa 27 koulun siirretään erityisen tuen oppilaita. Kälviä on huolissaan, miten 2-vuotisen pilotin käy.

– Lähikoulu-ajattelu vaatii lisähenkilöstöä, kun luokkaan tulee erityistä tukea vaativia oppilaita, hän muistuttaa.