Suomi lähti vuonna 2001 mukaan Afganistanin ISAF-kriisinhallintaoperaatioon ilman selkeitä tavoitteita, kertoo Upi:n selvitys. Vaikka operaatio alkoi nopeasti mennä pieleen, suomalaisille annettiin maan tilanteesta liian ruusuinen kuva.

Suomen perusteet osallistumiselle Afganistanin ISAF-operaatioon (2001-2021) olivat epäselviä ja osin ristiriitaisia, Ulkopoliittisen instituutin (Upi) laaja kriittinen selvitys kertoo.

Suomen valtio korosti vuosien ajan olevansa Afganistanissa hyväntekijänä. Silti tärkeämpi mukanaolon peruste oli halu vahvistaa ulko- ja turvallisuuspoliittisia suhteita kansainvälisiin kumppaneihin, erityisesti Yhdysvaltoihin, sekä pyrkimys syventää Nato-yhteistyötä.

-  Näin ollen oli mahdollista, että Suomen poliittiset tavoitteet Afganistanissa toteutuivat suurilta osin osallistumalla ja osoittamalla sitoutumista kansainväliseen interventioon, vaikka tilanne Afganistanissa kehittyikin negatiivisesti, tutkimuksessa päätellään.

Julkisesti Suomen tavoitteena oli Afganistanin vakauttaminen ja tukeminen. Korostettiin vastuunkantoa osana YK-johtoista kansainvälistä yhteisöä sekä toimintaa hyvän hallinnon ja oikeusvaltion kehittämiseksi, erityisesti myös naisten ja tyttöjen asemaa. Lopputulos oli jotain muuta:

-  Afganistanin suhteen asetettujen kunnianhimoisten yleistavoitteiden kohdalla epäonnistuttiin osana laajempaa kansainvälistä toimijajoukkoa, tutkimuksessa todetaan.

Afganistan-tutkimuksen tilasi eduskunnan ulkoasianvaliokunta.

SUOMEN aloittaessa Afganistanissa tilanne oli epävarma mutta toiveikas. Vajaan kymmenen vuoden kuluessa Afganistan alkoi kuitenkin vajota yhä pahempaan sisällissotaan. Samalla kansainvälisten interventiotoimien luonne muuttui selvästi, kun paikallisen väestön epäluulo kasvoi niin omaa hallitusta kuin ulkomaisia joukkoja kohtaan.

-  Noin kahteensataan sotilaaseen kasvanut Suomen joukko osallistui toistuvasti tulitaisteluihin osana Naton alle siirtynyttä sotilaallista operaatiota, josta oli tullut konfliktin osapuoli, tutkimuksessa kuvaillaan tilannetta.

Osallistumisen kriittisen arvioinnin ja seurannan sijaan Suomessa ja myös kansainvälisesti korostettiin edistymistä tavoitteiden saavuttamisessa, kun taas taisteluista ja vaikeuksista vaiettiin. Siirtyminen sisällissotaan ei aiheuttanut Suomessa merkittävää uudelleenarviointia Afganistaniin jäämisestä. Tähän vaikutti se, että Suomi sai Afganistanista yhä hyödylliseksi katsomaansa oppia.

-  (Nämä) näyttävät antaneen merkittävää motivaatiota erityisesti puolustushallinnon näkökulmasta osallistumisen jatkamiselle ja Afganistaniin panostamiselle, tutkimuksessa päätellään.

TUTKIJAT päättelevät, että yleisellä tasolla Suomen toiminnan Afganistanissa arvioidaan olleen korkealaatuista ja arvostettua. Myönteistä inhimillistä kehitystä tapahtui, mutta toisaalta Suomen myös koettiin seuranneen kansainvälisiä liittolaisiaan näitä suuremmin kyseenalaistamatta.

-  Suomi osallistui interventioon, joka laajassa mittakaavassa aiheutti korruptiota ja jonka toimien seurauksena tuhansia siviilejä kuoli, tutkimuksessa muistutetaan.

Tutkijat suosittavat, että vastaisuudessa perusteet kansainväliseen interventioon osallistumiselle sekä myös suunnitelmat toiminnan mahdolliselle lopettamiselle pitää olla asetettu selkeästi ja niistä pitää olla valmiutta keskustella.

Toisin kuin Afganistanissa, tutkimuksen mukaan kansainvälisessä operaatiossa ei pidä vain mennä muiden mukana vaan myös Suomen kaltaisen pienen maan pitää pyrkiä vaikuttamaan intervention sisältöön jo hyvissä ajoin ja perustuen todenmukaiseen arvioon itse konfliktista.