Vaikeuskerrointa lisää se, että julkisen alan palkka-ohjelma on historiallisesti sidottu suoraan vientiliittojen neuvottelutulokseen. Ohjelma takaa julkiselle puolelle paremmat sopimuskorotukset.

Työn taustalla on myös muita isoja kysymyksiä inflaatiosta Ukrainassa käytävään Venäjän hyökkäyssotaan ja sen moninaisiin muihin vaikutuksiin.

Vuokko Piekkalaa valtakunnansovittelijana seuraava Sajavaara tapasi tänään mediaa Bulevardin toimistollaan. Hän kertoi aloittaneensa uudessa työssään viikko sitten.

Työmarkkinakokemusta Sajavaaralla on omien laskujensa mukaan yhteensä 23 vuotta. Hän on urallaan keskittynyt muun muassa työn murrokseen ja työelämän kehittämiseen liittyviin kysymyksiin.

Media pommitti Sajavaaraa ahkerasti muun muassa kysymyksellä, saako valtakunnansovittelijan toimistosta yli niin kutsutun yleisen linjan meneviä palkankorotuksia. Rennosti ja kokeneesti esiintynyt Sajavaara ei lyönyt kantojaan täysin lukkoon missään asiassa.

Aikoinaan, kun Sajavaaran edeltäjä oli aloittelemassa valtakunnansovittelijana, hän ilmoitti, että häneltä on turha kinuta yleisen linjan päälle tulevia korotuksia. Tämä suututti ay-liikkeen.

Yleisellä linjalla tarkoitetaan vientiliittojen neuvottelukierrosten aluksi sopimia palkankorotuksia, joiden tasoa muut seuraisivat.

Nyt siis tilanne on kuitenkin jo heti kättelyssä erilainen, kun kunta-alalla on oma vientialojen päälle tuleva palkkaohjelmansa.

Sajavaara muotoili, että kytkös julkiseen alaan on uusi ja haasteellinen tilanne yksityisen sektorin kannalta.

– Tällaiseen ei ole aikaisemmin törmätty.

Vientialojen ohjastamasta Suomen mallista Sajavaaara sanoi, että mallia ei ole yhteisesti sovittu, vaikka työnantajapuoli on sitä ajanutkin.

– Viime vuodet on kuitenkin syntynyt sopimuksia, jotka ovat olleet aika paljon linjassa keskenään. Yhteinen korotusprosentti on löytynyt aika vahvasti kuitenkin, vaikka ay-puoli sanoo, että sellaista yhteistä linjaa ei ole olemassa.

Julkisen sektorin palkkaohjelma tekee jatkossa haastavaksi neuvottelukierroksen päänavaajan roolin eikä kunta-alan sopimus Sajavaaran mukaan ainakaan helpota tämän syksyn neuvotteluja.

– On otettava huomioon sekä ostovoima, inflaatio tuo hurjan haasteen, mutta myös kilpailukyky.

– Kyllä tässä luovuutta tarvitaan, millä tavalla tästä talven läpi rämmitään.

Palkkaohjelmalla höystetyn kunta-alan sopimuksen, jonka ulkopuolelle hoitajajärjestöt vielä jäivät, Sajavaara muistutti olevan sovittelulautakunnan ehdotuksen pohjalta syntynyt. Se ei siis ollut valtakunnansovittelijan ehdotus.

Useisiin median kysymyksiin yleisen linjan puolustamisesta Sajavaara totesi myös, ettei mikään ala elä umpiossa.

– Se on selvä, että jos yhdellä alalla nousevat kustannukset, se heijastuu myös muille aloille. Voi sanoa, että keskinäinen riippuvuus on nykyisin huomattavan paljon suurempaa kuin aikaisemmin.

Hän muistutti itsekin valtakunnansovittelijan pakeilla neuvottelijana istuneena, että toimistosta on aina katseltu ympärille, mitä muilla aloilla tapahtuu.

– Yhtäkään neuvottelua ei käydä omassa siilossa ja umpiossa.

– Kaikista huonoin ratkaisu on se, että aina pannaan vain sen päälle, mitä muut ovat edellä tehneet, hän jatkoi ja viittasi 2007-2008 (“Sari Sairaanhoitaja”) palkkakierrokseen.

– Tietysti paras vaihtoehto olisi se, että meillä olisi jokin yhteinen malli ja myös palkansaajapuolella olisi koordinaatiota.

Syksyn palkkaratkaisuja tai niiden suuruutta ja suhdetta vientialaan hän ei lähtenyt ennakoimaan.

– Kaikista olennaisin asia on se, että osapuolet löytävät toisensa ja sen tason, millä ratkaisu syntyy. Kyllä minä nyt sanon sen suoraan, että tämä on todella “pettymysten Bulevardi”. Mitään toiveiden tynnyriä täältä ei saa.

Sajavaara jatkoi, että jos toimistolle lähdetään testailemaan, kuinka paljon irtoaa, seuraa vesitarjoilua ja tiukkaa linjaa.

– Ei täällä voida lähteä sellaiselle laukalle. Se on ihan selkeä.

Ylipäänsä Sajavaara toivoo, että osapuolet neuvottelisivat enemmän itse eivätkä tulisi niin helposti Bulevardille.

– Joskus aikoinaan oli sellainen ammattiylpeys ja ehkä omanarvontunto, että me hoidamme tämän kyllä omin voimin. Nyt ehkä on vähän sellaista, että huudetaan aika helposti apua, että tulkaa joku ja kertokaa, hän sanoi lisäten, että apua toki on myös valtakunnansovittelijalta tarjolla.

Valtion puuttumiseen meneillään oleviin hoitoalan palkkaneuvotteluun Sajavaara reagoi liittojen viestillä, jonka mukaan valtion ei pidä asiaan puuttua. Hän myös totesi ymmärtävänsä valtion huolen ja sen, että se haluaisi olla avuksi. Sajavaara on jo aloittanut taustoittavat keskustelut hoitoalan työmarkkinaosapuolten kanssa.

Uudella valtakunnansovittelijalla on jonkin verran ajatuksia jo tässä vaiheessa myös sovittelujärjestelmän kehittämisestä.

Kyteviä riitoja voitaisiin jo ennakolta tuoda sovitteluun, niin ettei työriita konkretisoituisi. Sajavaara painottaa myös vapaaehtoisen sovittelun merkitystä.

Sovittelu ei kuitenkaan ole hänen mukaansa tapa kehittää liittosuhteita eikä työehtosopimuksen sisältöjä. Työmarkkinoilla ollut aiemmin mutkattomampi keskusteluyhteys, jonka hän toivoisi palaavaan. Sopimuskausien aikaista yhteistyötä pitäisi tehdä nykyistä enemmän, osa tekeekin paljon.

Sajavaara mainitsi, että on tiettyjä työnantaja- ja työntekijäliittoja, jotka kerta toisensa jälkeen tulevat tulevat sovitteluun ja joiden keskusteluyhteys on huono. Hän pohti, että sovintoesitykseen voisi rakentaa myös yhteisiä askelmerkkejä liittojen välisen keskustelun edistämiseksi. Hän painotti myös työehtosopimusten pitämistä ajan tasalla, sillä monet ovat hyvin vanhentuneita.

Sajavaara pitää hyvänä, että sovittelujärjestelmää arvioidaan, mutta painottaa asian olevan työmarkkinajärjestöjen käsissä. Hänen mielestään on ollut kuitenkin nähtävissä, että työehtosopimussiilot eivät enää välttämättä keskustele yritysten ja organisaatioiden oman toiminnan kanssa.

– Yksi tuhannen taalan kysymys on, millä tavalla tessien sisälle voitaisiin rakentaa reagointimekanismeja, kun yllättäviä asioita tapahtuu, hän sanoi ja nosti mekanismeista esiin muun muassa jatkuvan neuvottelun periaatteen, avauslausekkeiden käytön sopimuksissa sekä paikallisen sopimisen.