Luukkanen kirjoittaa, että perussuomalainen puolue teki oman päätöksensä nopeasti sen jälkeen, kun se oli kysynyt omilta jäseniltään, mitä mieltä he olivat Natosta. Kyselyllä oli tärkeä merkitys puolueen Nato-pohdinnassa.

Luukkasen mukaan puheenjohtaja Riikka Purra organisoi ja määräsi 8.3.2022 tehtäväksi kyselyn Natoon liittymisestä. Tuolloin oli kulunut parisen viikkoa Venäjän hyökkäyksen alkamisesta Ukrainaan.

– Jäsenille lähetettiin 12.3.2022 kysely, johon vastasi edellisiin kyselyihin verrattuna ennätysmäärä puolueen jäseniä. Kysely oli tehtävä nopeasti, sillä oli pelättävissä, että se vuotaisi ulkopuolisille, mikä puolestaan saattaisi vaikuttaa kyselyn tulokseen, Luukkanen kirjoittaa.

“Voi olettaa hyvin, että vastaajat olivat aktiivijäsenten ydinväkeä, joka seuraa politiikkaa ja toimii ns. mielipiteenmuodostajana myös muiden puolueen jäsenten keskuudessa. Kyse on ns. ”opinion maker” -porukasta, joka myös pystyy kentällä argumentoimaan omia käsityksiään. Johtopäätös: voidaan todeta, että tämän otannan mukana olemme saaneet tiedon aktiivijäsenten ytimestä ts. väestä, joka seuraa politiikkaa ja toimii ns. mielipiteenmuodostajana myös muiden puolueen jäsenten keskuudessa”, Luukkanen oli kirjannut.

Hän oli luullut, että tulos olisi tasaisempi, mutta peräti 63 prosenttia kyselyyn vastanneista kannatti Natoon menoa.

TÄYSIN tuore Luukkasen tieto kyselystä ei ole, sillä ainakin Purra on kertonut asiasta aikoinaan julkisuudessa. Kielteisesti jäsenyyden hakemiseen suhtautui alle neljännes vastanneista.

Luukkanen kirjoittaa uskovansa, että historiankirjoitus arvostaa Suomen poliittisten puolueiden tekemää nopeaa ja perusteellista Nato-kysymyksen uudelleenarviointia. Perussuomalaisten osalta puolueen puoluehallitus hyväksyi Nato-jäsenyyden maaliskuussa ja suositti 29.4.2022, että valtuusto hyväksyisi kannan. Seuraavana päivänä puoluevaltuusto teki päätöksen, jossa se vahvisti Natoon menon. Eduskuntaryhmä oli pohtinut asiaa 20.4. erityiskokouksessaan ja päättänyt siitä myönteisesti.

– Ilman puheenjohtaja Riikka Purran määräämää kyselyä ja nopeata reagointia asiat olisivat laahanneet, Luukkanen uskoo.

Luukkasen noin 400-sivuinen kirja keskittyy enimmäkseen Venäjän sisäiseen kehitykseen ja tuomaan pöydälle niitä Venäjän hallinnon prosesseja, taustoja ja pelejä, joiden kautta maa päätyi hyökkäämään Ukrainaan. Se käsittelee myös presidentti Vladimir Putinin asemaa ja vallankäytön sisäpiiriä sekä erilaisia valtataisteluja pyrkien piirtämään kuvaa siitä, kuka on kuka maan turvallisuuskoneistossa.

Erityisen seikkaperäisesti Luukkanen käy läpi jo loppunsa kohdanneen Wagner-pomo Jevgeni Prigozhinin kapinan ja sen vaiheet viime kesältä.

Helsingin yliopiston Venäjän ja Itä-Euroopan yliopistolehtori Luukkanen on tutkinut Venäjän nykyhistoriaa vuosituhannen alusta saakka. Kirjassaan hän spekuloi runsaasti myös sillä, miten Venäjä kehittyy tulevaisuudessa pitäen esillä muun muassa skenaariota ajautumisesta sisällissotaan.

Teologian tohtorina Luukkanen peilailee myös Venäjän vallankäytön kirkollisia liittymäkohtia koskien maan ortodoksista kirkkoa.