Vaalipäivän äänestyspaikkoja vaaleissa on 1 756. Niitä on hieman vähemmän kuin edellisissä eduskuntavaaleissa (1 808). Jokaisessa kunnassa on vähintään yksi äänestyspaikka, suurissa kaupungeissa kymmenittäin.

Ennakkoäänestyspaikkoja on 955, kun niitä eduskuntavaaleissa oli 958.

Myös ulkomailla on mahdollista äänestää.

Oikeusministeriön vaalijohtaja Arto Jääskeläinen arvioi, että ainakin Uudellamaalla laskettavaa on niin paljon, että kaikkia ennakkoääniä ei saatane lasketuksi kello 20 mennessä.

– Viimeiset ennakkoäänet vuoden 2018 vaalissa tallennettiin järjestelmään kello 21.14 ja vuoden 2012 vaalissa kello 21.32, Jääskeläinen kertoo viitaten presidenvinvaalien ensimmäisiin kierroksiin.

Vuonna 2018 toista kierrosta ei tarvittu.

KELLO 20 vaali-iltana julkistettava ennakkoäänestysten tulos on Jääskeläisen mukaan jo hyvin kattava.

Ääntenlaskenta sujuu ripeämmin kuin muissa vaaleissa, koska presidentinvaaleissa on vain yhdeksän ehdokasta.

– Esimerkiksi vuoden 2018 presidentinvaalissa 90 prosenttia äänistä oli tallennettu kello 21.15 ja 99 prosenttia 21.45. Eli näissäkin vaaleissa kello 21-22 saamme käytännössä lopullisen tuloksen.

Käytännössä siis jo tuolloin tiedetään, tuleeko toinen kierros ja ketkä siellä ovat.

Mahdollisella ja hyvin todennäköiseltä vaikuttavalla vaalien toisella kierroksella vaalituloksen arvioitu valmistumisaika on suurin piirtein sama.

Toisen kierroksen ennakkoäänestys käydään keskiviikosta tiistaihin 31.1.-6.2. ja varsinainen äänestyspäivä on sunnuntai 11. helmikuuta.

ARTO Jääskeläinen painottaa, että äänestettäessä on oltava mukana kuvallinen henkilöllisyystodistus. Hän muistuttaa myös, että viimeiset ennakkoäänestyspäivät maanantai ja tiistai ovat perinteisesti vilkkaita ja äänestyspaikoilla saattaa olla jonoja.

Jääskeläinen painottaa, että äänestyslippuun laitetaan vain ehdokkaan numero, ei mitään muuta.

– Mitään muuta ei kannata edes huumorimielessä kirjoitella. Jos sinne kirjoittaa kukkia, hymiöitä, laittaa huulipunaa niin kuin joissain presidentinvaaleissa – suudelmin sinetöity äänestyslippu – niin valitettavasti ne todetaan vaalipiirilautakunnassa mitättömiksi.

Hylättyjen äänien määrä on pyörinyt vaaleista riippuen 0,5%:n ja 1 prosentin välillä.

Suomessa oikeusministeriö toimii vaalien ylimpänä vaaliviranomaisena ja kantaa yleisvastuun vaalien toimittamisesta.

Etyj on arvioinut, että Suomessa ei tarvita vaalitarkkailuoperaatiota eli hyvin todennäköisesti Suomen presidentinvaalissa ei nähdä lainkaan vaalitarkkailijoita.

NÄISSÄKIN vaaleissa on varauduttu myös vaalihäirintään. Keskeistä asiassa on oikeusministeriön mukaan luottamuksen ylläpitäminen. Vaalihäirinnällä voidaan pyrkiä rapauttamaan kansalaisten luottamusta yhteiskuntaan ja sen perustana olevaan demokraattiseen järjestelmään ja päätöksentekoon. Se voi olla myös osa laajaa hybridivaikuttamista.

Vaalihäirinnällä voidaan pyrkiä esimerkiksi ohjaamaan yhteiskunnallista keskustelua niin, että sitä käydään keksityistä aiheista tai valheiden pohjalta. Esimerkiksi vaalituloksen oikeellisuutta saatettaisiin pyrkiä kiistämään. Pyrkimys voi olla myös horjuttaa yhteiskuntarauhaa.

Vaalihäirinnän takana olevaa toimijaa on yleensä hyvin vaikea osoittaa. Toimijoina voivat olla valtiolliset toimijat, valtion lukuun toimivat ei-valtiolliset toimijat, järjestöt, organisoituneet ryhmittymät sekä yksityiset toimijat.

Vaalivaikuttamiseen on varauduttu muun muassa vaaliviranomaisia kouluttamalla sekä kyberiskuihin varautumalla.

Arto Jääskeläinen kuvaa tilanteen olleen tähän asti hyvin rauhallinen.

– Me emme tiedä, mitä tuleman pitää, mutta olemme hyvin varustautuneet.

MAHDOLLISESTA kotimaisesta vaalihäirinnästä kysyttäessä Jääskeläinen alkaa puhua siitä, että viimeisimpien vaalien jälkeen äänestyslippuja on käyty katselmoimassa tuloksen tultua vahvistetuksi vaalipiirilautakunnassa. Eli on haluttu arkistossa katsoa, onko ääniä laskettu oikein. Hän katsoo, että taustalla on ollut amerikkalaista ”tuontitavaraa” eli näkemyksiä vaalien vilpillisyydestä.

Jääskeläinen muistuttaa kuitenkin, että äänien katselmoiminen on avoimessa demokratiassa sallittua toimintaa. Hänen käsityksensä on, että taustalla olisi tiettyjen pienten eduskunnan ulkopuolisten puolueiden kannattajia tai edustajia. Jääskeläisen arvio on, että katselmoinneissa on ”vähän järjestäytyneisyyttä” mutta luultavasti mukana on yksittäisiä henkilöitäkin.

Myös vaalivalituksia on tehty. Viime eduskuntavaaleissa niitä tehtiin kahdeksan koko maassa.

– Valittajat ovat olleet erimielisiä siitä, miten vaalin tulosta on laskettu ja miten äänestyslippuja on tulkittu. Hallinto-oikeudethan hylkäsivät kaikki kahdeksan vaalivalitusta. Yhdestä niistä on lähtenyt valituslupapyyntö Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Se on vielä kesken.

Presidentinvaalit eroavat kuitenkin eduskuntavaaleista, koska presidentinvaalista vaalivalituksia ei voi tehdä. Jääskeläinen toteaa, että lainsäätäjä on aikoinaan halunnut estää presidentinvaaleissa sen, että presidentin aloittaessa virassaan valituksia voisi olla vielä käsittelyssä.

Jääskeläinen kertoo, että presidentinvaaleista voisi tehdä ainoastaan ylimääräisen muutoksenhaun Korkeimpaan hallinto-oikeuteen eli niin sanotun purun. Tälläinen olisi kuitenkin äärimmäisen poikkeuksellista.