Kalenterissa on ollut mediaesiintymisiä ja ”kaikenlaisia höpinätilaisuuksia” eri puolilla Suomea. Suurimmassa tilaisuudessa Jyväskylän yliopistolla oli yli tuhat kuulijaa.

– Pienenä olen jännittänyt kauheasti ja olin ujo. Äiti aina sanoo, että on tämä ihmeellistä, että pystyt puhumaan sadoille ihmisille, mutta Kelaan soittaminen on vaikeaa, kun ei uskalla esitellä itseään, nykyisin varsin rennosti ja mielellään esiintyvä Kokko nauraa.

Kokko on mielissään, että hän pääsee hyödyntämään omaa tietämystään. Kun hän aloitti kansanedustajana, moni sanoi hänelle, että voi unohtaa mediaesiintymiset Yhdysvaltain tutkijana ja asiantuntijana siihen. Toisin kävi.

– Senaattorit ovat hyvin itsepäisiä. Vaikkapa Alaskan Lisa Murkowski ja Mainen Susan Collins ainakin kykenevät äänestämään asioita vastaan. Hehän äänestivät Trumpin virkarikossyytteenkin puolesta, Kokko muistuttaa.

Populaarikulttuuri tuo Yhdysvallat lähelle suomalaisia, joten herkästi luulisi sen olevan meille läpikotaisin tuttu. Kokko on puhetilaisuuksissaan havainnut, että näin ei maan politiikan kohdalla ole.

– Se on ollut jännää huomata. Usein saa aloittaa ihan perusasioista, hän sanoo ja kertoo, että täsmälleen samat kysymykset kuulee usein niin lukiolaisten kuin osaavamman aikuisyleisön – poliitikkojenkin – suusta.

Kokko on pitänyt Yhdysvaltain vaaleja käsitteleviä luentoja jopa kansanedustajakollegoille.

JANI KOKKO ahmi 2000-luvun alussa Valkoisen talon fiktiivisiä juonikuvioita West Wing -sarjasta. Yhdysvaltain politiikka alkoi kiinnostaa ja maan presidentinvaalit hän seurasi ensimmäisen kerran 13-vuotiaana. Kotimaan politiikka tuli kuvioihin hieman myöhemmin. Kysymykseen, miksi Kokon valinta oli juuri SDP, saa yllättävän vastauksen.

– Isä meni lupaamaan minut yhdellä kalastusreissullaan kuntavaaleihin ehdokkaaksi.

Muuramessa ay-osastossa ja työväenyhdistyksessä vaikuttanut Toivo ”Topi” Santala valitteli kalareissulla, kun nuoria ei meinaa saada ehdolle.

– Isäni oli sanonut, että no minun poikani lähtee! Jo vuosia ennen vaaleja Topi hehkutti työväenyhdistyksen ihmisille, että ensi vaaleissa on nuori ehdokas.

Ei isä olisi poikaansa ehdolle luvannut, jollei olisi tiennyt hänen olevan aidosti kiinnostunut politiikasta. Puoluevalinnastakin Kokko kävi tietysti myös omat pohdintansa. Kuntavaalien 2008 lähestyessä hän otti yhteyttä Topiin, että vieläkö lupaus paikasta listalla pitää. Piti se. Ehdokkuusasiat hoidettiin kuntoon Asko Juutin kanssa.

– Hän antoi minulle myös SDP:n jäsenlapun ja huomautti, että listalla voi olla myös sitoutumattomanakin. Laitoin heti nimen alle, koska jos johonkin sitoudutaan, sitoudutaan sitten kunnolla.

Tuolloin 20-vuotias Kokko sai 70 ääntä ja pääsi kertaheitolla Muuramen valtuustoon. Hän aloitti opiskelun Jyväskylässä syksyllä 2009 pääaineenaan historia, sivuaineenaan valtio-oppi ja Euroopan integraatio. Maisteriksi hän valmistui kolmessa vuodessa viiden sijaan ja aloitti sitten väitöskirjatutkijana. Eduskuntaan Kokko nousi toisella yrittämällä viime eduskuntavaaleissa.

– Ei minulla ole tainnut olla pienenä mitään haaveammattia, en ainakaan muista mitään perinteistä lakaisinkoneenkuljettajaa tai muuta. Politiikka on kiinnostanut hyvin nuoresta lähtien, ja olen aina keskittynyt siihen, mitä olen tykännyt tehdä. Ehkä ulkoministerin tehtävä oli sellainen, mitä olen nuorena miettinyt.

KANSANEDUSTAJANA ON nyt vierähtänyt kohta kaksi vuotta. Kokko kuvailee kulkevansa Eduskuntatalon rappusia edelleen sama poikamainen virne kasvoillaan kuin ensimmäisenä päivänä – tuonne minä nyt menen, vau.

Erityisesti valiokuntatyöskentely on Kokolle mieleen. Hän vaikuttaa puolustusvaliokunnassa ja EU-asioihin keskittyvässä suuressa valiokunnassa.

– Pääsen hyödyntämään niissä omaa osaamistani, eikä valiokunnissa ole sellaista tekemällä tehtyä poliittista vääntöä. En ole ollenkaan ideologinen poliitikko, vaan olen aika pragmaattinen monessa asiassa. Väenvängällä tehty vastakkainasettelu ei oikein uppoa.

Kokkoa ärsyttää eduskunnassa salikeskusteluiden älyllinen laiskuus. Erityisesti kyselytunnilla ilmassa on teatterishown tuntu. Hän nostaa esimerkiksi marraskuisen keskustelun hallituksen aikeista heikentää hoitotakuuta. Ville Merinen (sd.) nosti esiin epäkohdan: hän pääsi työuupumuksen vuoksi lääkärille heti, mutta työterveyshuollon ulkopuolella olevat joutuvat odottamaan.

– Tuskastutti se ohipuhumisen ja tahallisen väärinymmärtämisen määrä! Ministerit kauhistelivat, että pitääkö tämä nyt ottaa niin, että edustaja Merinen kritisoi työterveyshuoltoa, että pitääkö se lakkauttaa. Vähän tulee aina voimaton olo, Kokko huokaa.

Suurin osa puheenvuoroista, joita Kokko on itse pitänyt, on liittynyt hänen arvionsa mukaan kansainvälisiin kysymyksiin. Kokko tykkäisi debatoida niistä, mutta väittely kuivuu kasaan, kun ulko- ja turvallisuuspolitiikan asioista ollaan usein varsin samoilla linjoilla eri puolilla salia.

– Vähän harmittaa, kun en aiemmin päässyt eduskuntaan. Silloin, kun Nato ei ollut yleisesti suosittu, niin minähän olisin ollut aivan liekeissä, kun olisin päässyt argumentoimaan liittymisen puolesta. Varsinkin, kun sitten olisi jälkikäteen voinut osoittaa olevansa oikeassa – sehän on aina mukavaa, Kokko nauraa.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

PUOLUSTUSVALIOKUNNASSA onkin nyt ollut erittäin mielenkiintoista olla. Tuntuu, että kun liittolaisuus Yhdysvaltojen kanssa on vahvistunut, on Kokolla asiantuntemusta joihinkin asioihin niin, että hänen läsnäolollaan on valiokunnassa jokin merkitys.

– Kyllähän siellä pääsee vielä syvällisemmin ja todella hyshys-asioita kuulemaan – mitä tuolla itärajan takana tapahtuu ja mikä on tilanne missäkin. On se sillä tavalla ollut tosi mielenkiintoista.

Kokko on haastattelun jälkeisenä päivänä lähdössä suuren valiokunnan kanssa vierailulle Puolaan. Valiokuntamatkoista usein uutisoidaan ja lasketaan, kuinka paljon mikäkin osa reissusta on maksanut. Moni ajattelee, että matkustaminen on yhtä hupia – ja veronmaksajien rahoilla vielä! Sama pätee eduskuntatyöhön, josta monella on se käsitys, että siellä nyt hiukan käydään puhumassa täysistunnossa ja painamassa äänestysnappia.

– Olen itsekin viettänyt öitä työhuoneessa eduskunnassa, kun olen laskenut että aamukahdelta päättyneen istunnon jälkeen ehtii nukkua pitempään työhuoneella kuin jos menen kämpille.

– Enkä tiedä sitten, millaista glamouria se on aamuviideltä hypätä taksiin, sieltä lentokoneeseen ja johonkin eurooppalaiseen pääkaupunkiin, jonka näen ohimennen, kun auto vie meidät kokouskeskukseen ja takaisin lentokentälle. Matkoilla on usein sellainen minuuttiaikataulu, että ei ole pelkoa, että joutuisi miettimään, mitä tehdä luppoajalla.

KEVÄÄLLÄ luvassa ovat kunta- ja aluevaalit. Jani Kokko aikoo lähteä ehdolle nyt vain kuntavaaleihin Muuramessa. Suurinta valtaa valtuustossa käyttää keskusta, ja viime kuntavaaleissa kokoomus kiilasi SDP:n ohi. Mitä odotat kuntavaaleilta?

– Vaalivoittoa tietysti! Voi olla, että me ja kokoomus olemme aika tasoissa. Usein sanotaan, että kansanedustajat keräävät hyvin ääniä kuntavaaleissa. Odotan mielenkiinnolla, miten se näkyy meillä, kun on minä ja Väyrysen Ville (kok.).

Muuramessa tärkeiksi teemoiksi nousevat koulutusasiat ja kunnan elinvoima, Kokko arvioi. Vaikka Muurame on Jyväskylän kaupunkiseudulla kasvava kunta, on väestönkasvu silti hidasta. Tarina on tuttu myös muista kunnista.

– Kunnissa pitää ehkä miettiä yhdyskuntarakenteen tiivistämistä ja tehdä pitkälle tähtäimelle meneviä päätöksiä, jotta joillain valtuustokausilla voitaisiin myös jakaa hyvää, eikä tarvitsisi koko ajan leikata. Tarvitaan joku perustavanlaatuinen muutos tapaan tuottaa ja järjestää palveluita, hän pohtii.

Palveluiden järjestäminen on ollut Keski-Suomen aluevaltuustossakin vahvasti tapetilla. Aluevaltuuston puheenjohtajana toimiva Kokko sanoo, että valtion tehostettuun ohjaukseen talousongelmien takia joutuneella alueella on puuttunut rohkeutta tehdä riittäviä päätöksiä palveluverkosta.

– Olen sanonut että eikö se olisi henkilöstöllekin helpompaa, että tehtäisiin nyt kunnolla, eikä heidän tarvitsisi olla koko ajan löysässä hirressä. Tulevalle aluevaltuustollekin olisi hyvä, jos me tekisimme ne ikävät, mutta tarpeelliset päätökset ja saisimme haukut niskaan. Seuraajat voisivat sitten keskittyä palveluihin – mitä tapahtuu niiden seinien sisällä, kun me olemme ensin päättäneet, missä ne seinät ovat.

KOKKO muistelee kansanedustaja Anne Kalmarin (kesk.) esittämää huolta pikkukuntien terveysasemien lakkauttamisesta. ”Ruumisauto on ainoa hoivapalvelu, jonka saa varmasti”, Kalmari sanoi raflaavasti Keskisuomalaisessa.

– Kysyin Annelta, että mitä sinä tekisit toisin. Kyllä minäkin osaan valittaa, mutta kun se voivottelu ei auta, vaan tarvitaan oikeasti ratkaisuja. Mistä otetaan rahat ja henkilöstö tämän nykyisen palveluverkon tarpeisiin, kun sitä ei ole? En tiedä, olenko tässä liian pragmaattinen tai ehkä jopa inhorealistinen.

Kokko on tyytyväinen, että hänen aluevaaleissa esittämänsä idea palveluiden puolen tunnin saavutettavuudesta otettiin valmistelun pohjaksi. Melkein kaikki keskisuomalaiset olisivat palveluverkon uusimisen myötä enintään puolen tunnin matkan päässä hyvin resursoidusta terveysasemasta. Tältä pohjalta päätöstä ei lopulta aluevaltuustossa tehty. Fyysisiä palveluja muokattiin varsin vähän ja seuraava kierros on edessä 2026.

– Ihmiset ihmettelevät, että entäs sitten nämä 4 200, jotka eivät ole sen alueen sisällä. Heille vastaan, että asuinpaikka määrittelee palveluita. Jokaisen hiekkatien varteen ei saada samanlaisia. Se rajoittaa palveluja, jos niin syrjässä asuu.

Yleisötilaisuuksissa paikkakunnilla, joista on lähdössä jokin palvelu, Kokon mielipiteet eivät ole kaikkein suosituimpia. Moni muistuttaa Kokkoa siitä, että on vaikea lähteä kymmenien kilometrien päähän, kun ei ole joukkoliikennettä eikä enää taksejakaan. Kokko kysyy siinä kohtaa, kuinka moni tuli paikalle autolla tai jonkun kyydillä.

– Yleensä melkein koko sali nostaa käden. Ihmettelen, että miksi ihmiset kykenevät ajamaan perjantaisin 50 minuuttia Jyväskylän Prismaan, mutta kerran kaksi vuodessa, kun pitää terveysasemaa käyttää, ei pysty ajamaan sitä 15-30 minuuttia. Jos on todellinen hätä, eikä voi ajaa, niin kyllä sitten kuljetetaan.

Kokko tuumii, että ehkä hän ajattelee tässä asiassa myös vähän amerikkalaisten tapaan.

– Kyllä ihmisellä pitäisi olla omaakin vastuuta itsestään, eikä heti heittäytyä sen varaan, että valtio hoitaa kaiken. Meillä ei ole hyvinvointivaltiona varaa sellaiseen, ja se näkyy sote-palveluidenkin järjestämisessä.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

PALATAAN vielä rapakon taa. Yhdysvaltain presidentinvaaleissa huomionarvoista Jani Kokon mielestä oli se, miten aina vain palataan perusasioihin. Hän lainaa Bill Clintonin avustajaa James Carvillea, joka Clintonin ensimmäisessä vaalikampanjassa totesi ”It’s the economy, stupid”.

– Talous on se juttu. Eivät Harrisin kampanjassaan nostamat Trumpin uhka demokratialle tai aborttikysymykset sillä lailla kiinnosta, jos lompakossa ei ole riittävästi dollareita.

– Identiteetti- ja woke-politiikka kiinnostaa puolueen ydinkannattajakuntaa, mutta ei liikkuvia äänestäjiä, joihin pitäisi vedota, jos haluaa vaalivoittoa.

Presidentinvaalien yhteydessä useissa osavaltioissa äänestettiin aborttioikeuden kirjaamisesta osavaltion lainsäädäntöön. Arizonassa 1,8 miljoonaa ihmistä äänesti sen puolesta, mutta vain 1,6 miljoonaa äänesti Kamala Harrisia presidentiksi.

– Se on aika mielenkiintoinen huomio – ihmiset katsoivat, että he pystyvät turvaamaan aborttioikeuden osavaltion lainsäädännössä, mutta Trump hoitaa taloutta paremmin.

Kokko huomauttaa, että Trumpin kaudella yhdenkään väestöryhmän työttömyys ei ollut niin alhainen aiemmin Yhdysvaltain historiassa.

– Ilman koronaa hänet olisi valittu suoraan toiselle kaudelle.

DONALD TRUMPIN puheet ja lupaukset ovat vaalikampanjan aikana olleet kovia. Sitä ne olivat myös viimeksi, Kokko muistuttaa. Hän kertoo vierailuistaan Trumpin vaalitilaisuuksiin Pohjois-Carolinassa vuonna 2016.

– Kysyin kannattajilta, uskovatko he todella, että Trump tuo tehtaat takaisin merien takaa, pystyttää muurin ja niin edelleen. Valtaosaan he eivät uskoneet. Trump puhuu niistä heille – globalisaation sivustakatsojiksi ja molempien puolueiden hylkäämäksi tulleille – tärkeistä asioista. Se on riittänyt ja riittää edelleen monille ihmisille.

Mikä muuttuu Trumpin valinnan myötä? Mitkä asiat hän aikoo oikeasti viedä läpi ja mikä kaikki jää vaalipuheiksi?

– Byrokratiaa leikataan, liittovaltion hallintoa ja valtaa kavennetaan huomattavasti ja valtaa siirretään osavaltioille. Se on merkittävin muutos, joka Trumpin valtaannoususta tulee, Kokko arvioi.

Hän ei usko, että maan suhtautumisessa Natoon nähdään lopulta suuria muutoksia. Kauppasodat ovat kysymysmerkki, kuinka vahvasti Trump sille tielle lähtee. Ukrainaan Trump yrittää tehdä rauhaa, mutta nähtäväksi jää, millainen se on. Euroopalle myönteisenä tässä asiassa Kokko nostaa esiin Trumpin halun olla voittaja.

– En usko, että sellaista rauhaa tulee, missä Yhdysvallat näyttäisi kokevan tappion ja Venäjä näyttäisi voittavan. En usko, että Trump ja hänen väkensä haluavat USA:n alennustilan alkavan heidän kaudellaan. Sitä se tarkoittaisi, jos Yhdysvallat hylkäisi liittolaisensa ja ryhtyisi tekemään isolationistista politiikkaa.

MITEN Suomen pitäisi suhtautua Trumpin valintaan? Maltilla, Kokko sanoo.

– Maailma ei lopu Trumpin presidenttikauteen ja Yhdysvallatkin säilyy, eikä romahda.

Kokko pitää hyvänä, että presidentti Alexander Stubb onnitteli Trumpia tuoreeltaan ja on jo keskustellut tämän kanssa. Hän katsoo, että Suomen asema on hyvä. Täytämme Naton jäsenmaiden tavoitteen puolustusmenoissa, meille on tulossa Yhdysvalloista F35-hävittäjiä ja olemme allekirjoittaneet DCA-sopimuksen, Kokko listaa.

– Suhteet Yhdysvaltoihin eivät ole koskaan olleet läheisemmät kuin nyt.

Kokko toivoo, että nyt Suomessa keskityttäisiin luomaan suhteita yksittäisiin osavaltioihin, kuten Teksasiin ja Arizonaan. Kokko huomauttaa, että Teksas on yksinään maailman kahdeksanneksi suurin talous. Sieltä olisi meillekin osamme otettavana, hän sanoo.

– Meidän uusiutuvan energian ratkaisuillemme tai tietoliikenneteknologiallemme on kysyntää Yhdysvalloissa, ja siellä Suomi tunnetaan jo historiasta luotettavana kumppanina, joka pitää sanansa.

– Tiedän, että näin Nato- ja turvallisuusaikana ministereiden on aina kiva jäädä Washingtoniin, mutta nyt kannattaisi mennä vähän pidemmälle.

Kokko muistuttaa, että Yhdysvalloissa henkilökohtaiset suhteet merkitsevät paljon. Jotta saa asioita aikaan, on tunnettava ihmisiä.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Demokraatin joulupukkivisassa arvailtiin, kuka joulupukki on. Tennarit, joissa Jani Kokko vuoden 2020 Yhdysvaltain presidentinvaalien aikaan esiintyi televisiossa olivat hyvä vinkki. Kokko muistaa yhä, miten rento pukeutuminen herätti kohun – setämiehet kauhistuivat! Kokko käyttää somessa tunnistetta #tennaripoika. (Kuva: Nora Vilva, kuvankäsittely Arja Jokiaho)

Demokraatin joulupukiksi tänä vuonna naamioitu kansanedustaja Jani Kokko tunnustautuu jouluihmiseksi. Hänellä on lapsuudesta hyviä muistoja jouluvalmisteluista äidin kanssa.

– Valmistautuminen aloitettiin jo marraskuun alussa kaappien siivoamisella. Kaikki käytiin läpi. Minusta se oli tosi mukavaa pyyhkiä hyllyjä ja järjestellä muropaketteja. Yksinäni siivosin aina takkahuoneen, olohuoneen ja oman huoneeni. Lapsuuden jouluissa aina tiesi, mitä oli tulossa. Kun joulupukki ei enää käynyt, kuusen alle kerättiin lahjoja. Niitä ilmestyi sinne aina joulun alla ja minä pidin taulukkoa niistä – milloin oli tullut lisää ja minkälaisia paketteja.

Jouluista on muodostunut erilaisia sen jälkeen, kun Kokon mummo ja isä ovat poistuneet joukosta.

– On pitänyt keksiä uusia perinteitä. Nyt on hyvä, kun on kummipoika sisaruksineen tuomassa eloa ja joulupukki tulee meille, Muuramessa äitinsä luona joulua viettävä Kokko kertoo.

Tammikuussa eduskunnan istuntotauolla Kokko aikoo olla tekemättä mitään politiikkaan liittyvää, rentoutua vain. Istua alas Helsingin kodin sohvalle ja lukea kirjoja.

Juttu on ilmestynyt Demokraatin aikakauslehdessä 23/24.