Maanpuolustuskorkeakoulun tutkija Jonna Alava on perehtynyt vuosien 2014-2025 sotilaallis-isänmaalliseen kasvatukseen Venäjällä, ja väittelee nyt Helsingin yliopistolla aiheesta perjantaina.

Valtiollisen ”patrioottisen kasvatuksen” ohjelmat otettiin Venäjällä käyttöön jo vuonna 2001, mutta Krimin valtauksen jälkeen ja Ukrainan sodan alettua isänmaallisen eetoksen pakkosyöttöä alettiin tehostaa huomattavasti koko yhteiskunnan läpi.

Samalla kansalaisten puhdasoppisuuden valvonta kiristyi myös teknisesti. Kremlin määrittelemän oikean isänmaallisuuden kyseenalaistamisesta tulee yhä herkemmin yhä vakavampia seurauksia.

– Kremlin propagandan sisältö on usein jopa sanamuotoihin asti Neuvostoliitosta kopioitua, eikä se sellaisenaan uppoa tämän ajan ihmisiin. Se tiedetään propagandaksi. Sitä tulee kuitenkin joka suunnalta niin paljon, että se väistämättä vaikuttaa ainakin ihmisten julkiseen käytökseen, Alava kertoo Demokraatille.

Koulujen, kirkon ja tiedotusvälineiden kautta kaikkialla korostettavia käytösnormeja vastaan ei voi kovin avoimesti kapinoida.

– Sodasta on tullut tabu, ihmiset ovat hiljentyneet, mikä taas kiihdyttää yhteiskunnan atomisoitumista – yhteisöt hajoavat ja yksilö jää yksin suhteessa valtioon. Tällaisessa ympäristössä on vaikea muodostaa vastarintaa, Alava arvioi väitöstiedotteessa.

ERITYISEN huolestuttavana Alava pitää sitä, että kasvatuksella uudetkin sukupolvet totutetaan tai turrutetaan jatkuvan sodan ideaan. On ikään kuin normaalia, että valtakunta ratkoo alue- tai muita kysymyksiä sotimisella.

– Tässä mielessä patrioottinen kasvatus on tehokasta. Se rakentaa näennäistä lojaalisuutta ja legitimiteettiä Kremlille, sekä ennustaa putinismin jatkumista Putinin jälkeen, Alaja sanoo väitöstiedotteessa.

Kansalaisten protestit ovat enimmäkseen määräysten ignorointia tai yleistä passiivisuutta, eivätkä ne siksi muodosta vallanpitäjille konkreettista vallan kumoamisen uhkaa.

Kremlin päättäjiä ja hännystelijöitä kuitenkin kyseenalaistetaan kansan parissa. Vieläpä tavoilla, jotka ovat tuttuja jo Neuvostoliiton loppuajoilta: kerrottuina leviävillä vitseillä ja pilkalla.

– Venäjällä on aina osattu tehdä päättäjistä salaa pilaa. Samoin esimerkiksi kouluissa opettajat voivat puhua virallisen kielenkäytön ohi koodeilla, kaksoismerkityksin, ja kyseenalaistaa näin valtiollista viestiä, Alava kertoo Demokraatille.

Toisinaan tällaista tehdään julkisestikin, mutta hallinto reagoi irvailuun herkästi. Tällä viikolla venäläiskoomikko Aleksander Gudkov sai 11 000 ruplan sakot parodioituaan hallinnon suosimaa Shaman-artistia ja tämän isänmaallista ”Olen venäläinen” -laulua.

Nämä vastarinnan merkit eivät kuitenkaan avaudu helposti ulkopuolisille. Siksi meiltä lännestäkin on hyvin vaikea arvioida, kuinka laajasti kansa eri puolilla Venäjää uskoo oikeasti päättäjiään, tai onko nykyhallinnon ote kansalaisista niin tiukka kuin miltä se näyttää.