Vastuu sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä pelastustoimen järjestämisestä siirtyy kunnilta ja kuntayhtymiltä vuoden alussa 21 hyvinvointialueelle. Nyt on jo herännyt monia epämääräisyyksiä, miten hyvinvointialueita johdetaan.

Viime tammikuun aluevaaleissa aluevaltuustoihin valittiin monia sote- ja pelastusalan työntekijöitä. Löfgrenin mukaan pelkästään akavalaisia lääkäreitä valtuustoissa istuu 146 ja muuta hoitoalan henkilöstöä on moninkertainen määrä.

Aluevaltuusto valitsee keskuudestaan aluehallituksen, joka johtaa hyvinvointialueen toimintaa, hallintoa ja taloutta.

LÖFGRENILLÄ ei ole tarkkaa kuvaa, kuinka monella hyvinvointialueella sote- tai pelastustoimen luottamushenkilö on suoraan aluehallituksen alainen – ja ei näin ollen olisi tiukan laintulkinnan mukaan vaalikelpoinen aluehallitukseen. Osa jäsenistä istuu hallituksessa lisäksi henkilöstön edustajan ominaisuudessa.

Hänen mukaansa esimerkiksi henkilöstöä koskevissa päätöksissä jääviys voi tulla kysymykseen.

– Ongelmana on se, että jäävitys tulee täysin riippumatta asiasta. Tässä on kyse myös perustuslaillisesta ongelmasta.

Löfgren peräänkuuluttaa nyt järkeä, ettei tehdä mitään paniikkiratkaisuja.

– Aluehallitusten ei pitäisi hukata sitä valtavaa osaamista, joka henkilöstötaustaisilla hallituksen jäsenillä on. Vuodenvaihteessa hyvinvointialueiden aloittaessa on muutenkin härdelli päällä ja jos siinä pitäisi vielä alkaa nimeämään uusia päättäjiä hallituksiin… Onhan tämä tästäkin näkökulmasta todella epätarkoituksenmukaista.

Akavan puheenjohtaja toivoo malttia odottaa lisäohjeistusta tai laintarkennusta. Hänen mukaansa hallituksessa on tiedostettu ongelma.

– Saamieni tietojen perusteella käynnissä on selvityksiä, mutta mahdollista muutosta lakiin saadaan varmaankin odottaa muutamia kuukausia.

AKAVAN liittojen jäseniä siirtyy hyvinvointialueiden palvelukseen noin 50 000. Heihin kuuluu muun muassa lääkäreitä, sosiaalityöntekijöitä, psykologeja, terveyden- ja sairaanhoitajia, fysioterapeuttja, suuhygienistejä ja tutkijoita.

Akavassa on kannettu suurta huolta siitä, miten vähän henkilöstöä on kuunneltu sote-uudistusta valmisteltaessa. Ja huoli on vain vahvistunut, kun uudistusta on pistetty käytäntöön. Löfgren mainitsee esimerkiksi työjärjestelyt ja työtilojen suunnittelun kiinteistöstä toiseen mahdollisesti siirryttäessä.

– Henkilöstöllä pitäisi olla sananvaltaa ainakin näissä asioissa, koska heillä on paras asiantuntemus arjen sujumisesta.

Moni akavalaisen liiton jäsen kuuluu johtoportaaseen ja heillä on uusilla hyvinvointialueilla hyvin vastuullinen tehtävä. Saavatko johtajat päättäjiltä riittävää tukea ja evästystä? Tämäkin askarruttaa.

Löfgreniä pohdituttaa myös hyvinvointialueiden rahoitus. Hän kuvailee hyvinvointialueiden ja kuntien tilannetta hypyksi kohti rahoituksellista tuntemattomuutta.

– Pidän aika todennäköisen, että valitettavasti jossain vaiheessa säästöjä aletaan hakea henkilöstöstä.

LÖFGREN uskoo, että ajan mittaan ay-liikkeen edunvalvontaan saattaa tulla joitain muutoksia. Hän huomauttaa, että kunnat ovat olleet keskimäärin ”aika kompakteja” työnantajina, mutta hyvinvointialueet ovat aivan toista kokoluokkaa.

Hänen arvionsa mukaan henkilöstön edustukseen ei tule ainakaan maaliskuun loppuun mennessä mitään järeitä muutoksia – siitä pitää huolen siirtymäaika.

– Mutta aikanaan luottamusmiesjärjestelmä menee niin hyvinvointialueilla kuin kunnissakin uudelleenarvioitavaksi. Kukaanhan ei tiedä, millaiseksi työnantajapolitiikka menee ja kuinka paljon sitä aletaan ohjata poliittisesti. Tässä on isoja kysymysmerkkejä vallanjaonkin näkökulmasta.

Löfgren painottaa, että yllätyksiin pitää joka tapauksessa varautua.

– Sitäkin on jo povattu, että hyvinvointialueilla voi tulla ongelmia palkanmaksussa – kuten on nähty Helsingin kaupungilla, kun uusi järjestelmä ei ole toiminut odotusten mukaisesti. Mutta tärkeintä on joka tapauksessa, että asiakkaan, potilaan, tilanne ei ainakaan vuoden vaihtuessa huonone.