Esityksellä pyritään vajaan 400 miljoonan säästöihin. Lausuntoihin vastausaikaa on vaivaiset puolenkymmentä arkipäivää.

Säädösvalmistelun kuulemisohjeen mukaan kirjallisten lausuntojen antamiseen pitäisi olla aikaa vähintään kuusi viikkoa ja laajoissa hankkeissa vähintään kahdeksan.

Valtiosääntöasiantuntija, sosiaalioikeuden yliopistonlehtori Pauli Rautiainen toteaa, että viiden arkipäivän lausuntoaika on jo ennätyksellinen.

Pitkät 6-8 viikon lausuntoajat eivät kuitenkaan ole juridisesti velvoittavia.

RAUTIAINEN muistelee jo edesmenneen oikeuskansleri Jaakko Jonkan aikana nopeista lausuntoajoista käytyä keskustelua 2010-luvun puolivälissä. Jonkka katsoi tuolloin, että lainsäädäntökoneiston kyky tuottaa hyvää lainsäädäntöä vaarantuu.

– Silloin esitetty kritiikki on mielestäni myös nyt hyvin esitettävissä. Jonkkahan näki silloisen tilanteen hyvin huolestuttavana ja silloin jätettiin lausuntomenettelyyn enemmän aikaa kuin nyt alkusyksystä on jätetty.

Edellisen kerran indeksijäädytyksiä perusturvaan käsiteltiin Sipilän hallituksen aikana. Rautiainen oli niitä itsekin eduskunnan perustuslakivaliokunnassa arvioimassa.

– Todettiin, että hallituksen esitykset ovat esimerkiksi vaikutusarvioiltaan niin puutteellisia valmistelun kiireellisyydestä johtuen, että perustuslakivaliokunta joutui hankkimaan THL:stä erillisiä asiantuntijoita tuottamaan vaikutusarvioita, jotta kykeni arvioimaan esitysten perustuslainmukaisuutta.

Rautiaisen mukaan nykyinen lainvalmistelun kiire tarkoittaa sitä, että ongelmat siirtyvät eduskunnan puolelle, käytännössä perustuslakivaliokuntaan, kuten Sipilän kaudellakin.

– Tämä aiheuttaa aivan erityisiä paineita sille, kykeneekö perustuslakivaliokunta suoriutumaan tehtävästään siten kuin sen pitää.

Sipilän porvarihallituksen kaudella valiokuntaa johti Annika Lapintie (vas.). Lapintie ilmoitti tuolloin usein, että valiokunta ottaa sen ajan, jonka se tarvitsee. Valiokunta vaati valtioneuvostolta lisäselvityksiä ja täydentäviä hallituksen esityksiä.

– Se pyysi esimerkiksi indeksijäädytysten yhteydessä THL:ää laatimaan sellaisia simulointeja, joita hallitus ei ollut valmistelun yhteydessä laatinut.

RAUTIAINEN huomauttaa, että nykyisen perustuslakivaliokunnan toimintaa voidaan arvioida vasta sen ensimmäisen, vammaispalvelulakiin liittyvän lausunnon perusteella.

Valtiosääntöasiantuntijana Rautiaiselle ei ole jäänyt kovin korkea käsitys tämän asian käsittelystä.

Lausunnossa on kyse vammaispalvelulain voimaantulon lykkäämisestä.

Rautiainen näkee, että mutkat suoraksi vetäen valiokunta kuuli ensin kolmea valtiosääntöasiantuntijaa, jotka kaikki näkivät esityksessä ongelmia. Tämän jälkeen valiokunta nimesi mukaan kaksi muuta asiantuntijaa, jotka eivät Rautiaisen mukaan ole aihepiiriin erityisen perehtyneitä vaikkakin kokeneita. Rautiainen katsoo, että samalla tarkastelukulma muuttui erilaiseksi, jolloin nämä kaksi uutta asiantuntijaa totesivat, ettei valtiosääntöongelmia ole.

– Pöydässä oli lopulta kolme huolellista ja kaksi pikaisesti valmisteltua huterampaa asiantuntijalausuntoa. Niistä jälkimmäisistä perustuslakivaliokunta otti lausuntonsa pohjaksi kaikkein lievimmän ja kaikkein eniten muista poikkeavan lausunnon, Rautiainen katsoo.

– Jos tällaiset samanlaiset lausunnot olisivat olleet pöydässä Sipilän hallituksen toimia arvioineella Lapintien johtamalla valiokunnalla, valiokunta olisi hyvinkin todennäköisesti todennut, että käsillä ovat asiantuntijoiden toteamina sellaiset valtiosäännölliset ongelmat, joiden perusteella vammaispalvelulain lykkäystä ei voida toteuttaa perustuslaillisista syistä, hän uskoo omien kokemustensa perusteella Sipilän hallituksen ajalta.

Tällä hetkellä perustuslakivaliokuntaa johtaa kokoomuslainen kansanedustaja Heikki Vestman ja varapuheenjohtajana toimii Vilhelm Junnila (ps.).

HALLITUS on perustellut nopeita lausuntoaikojaan sillä, että lakiesitykset ovat budjettilakeja. Ne on käsiteltävä tietyssä aikataulussa.

– Tämä on sinänsä ihan totuudellinen tarina, Rautiainen sanoo.

Sipilän hallitus, jolla oli samantyyppisiä esityksiä, ei kuitenkaan saanut esityksiään näin laajasti vielä ensimmäiselle syksylle eduskuntaan. Rautiainen toteaakin, että Orpon hallitus on ottanut nyt kaikki tehot irti.

– Vaikuttaa siltä, että sosiaali- ja terveysministeriössä on pidetty kesälomiakin, mikä tietysti on hyvinkin inhimillistä ja näin asian pitääkin olla. Kyllä työntekijälle kesäloma kuuluu. Mutta se on tarkoittanut sitä, että tätä aikaikkunaa on käytössä hyvin vähän. Ja nyt aikaikkunasta yritetään sisään tavalla, joka saattaa kyseenalaiseksi sen, onko lausuntomenettelyllä ja tietoperustalla mitään merkitystä, Rautiainen kommentoi esimerkiksi indeksijäädytysten edistämisestä nyt nähdyllä kiireellä.

– Hallitus on myös ilmoittanut useissa lausunnoissa olevissa esityksissään, että niistä puuttuvat vielä yhteisvaikutusarviot. Perustuslakivaliokunta totesi Sipilän hallituksen aikana, että asioita ei voida arvioida ilman yhteisvaikutusarvioita, joissa on käsitelty vaikkapa useiden esitysten vaikutukset lapsiperheisiin. Jos lausuntokierroksilla on nyt esitykset, joissa ei ole arvioitu lainkaan yhteisvaikutuksia, ei lausuntokierroksilla tavoiteta olennaisia kysymyksiä.

Edellämainittu alleviivaa Rautiaisen mukaan sitä, että lausuntokierrokset ovat tänä syksynä “poikkeuksellisen paljon teatteria”.

– Näissä aikatauluissa ei kyetä tuottamaan sellaista tietopohjaa, jota useat eduskunnat ovat 2000-luvulla korostaneet lainsäädäntötyössä asianmukaiseksi ja tarvittavaksi pohjaksi.

TOISAALTA Rautiainen nostaa esiin myös vaakakupin toisen puolen. Tämä tarkoittaa sitä, että hallituksilla tulee myös olla oikeus saattaa asioita vireille eduskunnassa hyvin puutteellisina ja hataroina.

– Meidän pitää toisaalta olla hyvin pidättyväisiä sille, että jotenkin estettäisiin hallitusta saattamasta asioita vireille eduskunnassa. Tämä on se tasapaino, jonka jo oikeuskansleri Jonkka aikoinaan erittäin hyvin kuvasi.

Samalla tavalla kuin Jonkka tasapainoili myös nykyinen oikeuskansleri Tuomas Pöysti STT:lle tuoreeltaan antamassaan haastattelussa.

Hän sanoi, että vaikka ensimmäisen hallitusvuoden aikana tulee kiire, demokratia puoltaisi sitä, että hallitus voi tehdä politiikkaansa. Toisessa vaakakupissa taasen painaa huolellinen valmistelu ja perehtyminen, joka puoltaisi rauhallista aloitusta.

Rautiaisen mukaan Pöysti tasapainoilee julkisessa keskustelussa kuten Jonkka aikoinaan. Rautiainen kuitenkin näkee, että Pöystin äänenpainot ovat erilaiset kuin Jonkalla ja hän antaa enemmän painoarvoa hallituksen oikeudelle toteuttaa politiikkaansa.

– Jonkka näki hyvän lainvalmistelun olennaisempana demokratian, yhteiskunnan vakauden ja demokraattisen oikeusvaltion turvana. Pöysti ei esitä yhtä voimakasta kritiikkiä kuin Jonkka aikaisemmin.

Rautiainen toteaa kuitenkin myös, että Pöysti on ollut oikeuskanslerina omalla linjallaan johdonmukainen.

KUN uuden vaalikauden valiokuntapuheenjohtajuuksia jaettiin, moni kiinnitti huomiota siihen, että kokoomus nappasi itselleen niin perustuslakivaliokunnan kuin työelämä- ja tasa-arvovaliokunnankin puheenjohtajuuden.

Näin ollen sillä olisi kontrollissaan kaksi keskeistä valiokuntaa liittyen sosiaaliturvaan ja työmarkkina-asioihin tehtäviin muutoksiin.

Rautiainen näkee kuitenkin, että perustuslakivaliokunnassa tapahtui merkittävä muutos jo viime vaalikaudella suhteessa sitä edeltäneeseen kauteen. Ylipäänsä valiokunnan toimintaan on hänestä relevanttia ottaa kantaa vasta kausien vaihduttua.

Viime vaalikaudella perustuslakivaliokuntaa johti sosialidemokraatit. Rautiainen arvelee, että jos viime vaalikauden sote-uudistukseen olisi sovellettu samoja lähtökohtia kuin Sipilän hallituksen aikaisessa Lapintien johtamassa perustuslakivaliokunnassa, uudistuksessa olisi nähty enemmän valtiosääntöisiä haasteita.

– Viime vaalikaudelle sijoittuu useita episodeja, jotka eivät ole valiokunnalle mitenkään kunniaksi, Rautiainen sanoo ja luettelee esimerkiksi vankien oikeussuojan ja saamelaiskäräjälain käsittelyn.

– Valiokunnan silloinen puheenjohtaja Johanna Ojala-Niemelä (sd.) ei syystä tai toisesta ollut saamelaiskäräjälain edistämisessä siinä määrin määrätietoinen kuin mihin perustuslakivaliokunnan käsittelyssä olleiden asioiden kohdalla yleisesti totuttiin Lapintien puheenjohtajuuden aikana.

– Jostain kertoo se, että Lapintiestä tuli perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja silloin, kun valiokunta ei kiinnostanut ketään puheenjohtajuuksia otettaessa. Nähdäkseni valtiosääntöisesti valiokunta teki parasta työtä Lapintien ja Tapani Töllin (kesk.) ollessa siellä vetovastuussa, Rautiainen toteaa näkemyksenään.

Tölli oli Sipilän hallituksen aikainen perustuslakivaliokunnan varapuheenjohtaja. Sekä Tölli että Lapintie olivat kokeneita kansanedustajia, jotka myös jättivät eduskunnan Sipilän kauden jälkeen. Tölli edusti hallituspuoluetta, Lapintie oppositiota.

Nykyhallituksessa toisin kuin kahdessa edellisessä, sekä valiokunnan puheenjohtajuus että varapuheenjohtajuus ovat hallituspuolueilla eli puheenjohtajistossa ei ole hallitus-oppositiolinjan ylittävää työparia.

RAUTIAINEN pohtii nyt, käykö niin, että hänen arvostamansa Lapintien valiokunta muodostui jonkinlaiseksi poikkeukseksi.

– Voi olla, että Lapintien ja Töllin kipparoima perustuslakivaliokunta edusti jonkinnäköistä erityistä poikkeamaa suomalaisen perustuslakikontrollin historiassa, Rautiainen sanoo.

Tässä yhteydessä hän nostaa esiin valtiosääntökeskustelussa käytetyn valtiosääntöisen managerialismin termin. Termiä on viljellyt ainakin oikeustieteilijä Juha Lavapuro väitöskirjassaan Uusi perustuslakikontrolli.

Lavapuro tarkoittaa valtiosääntöisellä managerialismilla sitä, ettei perustuslaki aseta lopullisia rajoja yhteiskuntapolitiikalle vaan se ikään kuin sparraa kulloisiakin poliittisia päättäjiä pysymään oikealla perustuslaillisella tiellä.

Rautiaisen mukaan 2010-luvun alun valtiosääntökeskustelussa yleistyivät puheenvuorot, joissa tällaista managerialismia ei arvostettu. Kun Sipilän hallitus teki sote-uudistusta, valtiosääntöisestä managerialismista pyrittiin pois jonkinnäköisten ehdottomien perustuslaillisten rajojen asettamiseen. Tästä saattoi johtua myös se, että Sipilän kauden aloittaessa perustuslakivaliokunnan puheenjohtajuutta ei nähty tavoiteltavana pestinä. Siinä uskottiin olevan vähän poliittista tilaa toimia ja valiokuntaa kutsuttiin “suolakaivokseksi”, jossa kansanedustajat joutuvat tekemään paljon töitä ilman mahdollisuutta tehdä politiikkaa.

– Voi olla, että tämän kaaren päätepiste olivat Sipilän hallituksen kaatumisen hetket, Rautiainen sanoo ja arvioi, että viime hallituskaudella kurvattiin jälleen kohti managerialismia, joka on ollut Suomen valtiosääntökulttuurin hallitseva piirre.