Tapahtuma oli osa Hyvin sanottu -hanketta, jolla pyritään vahvistamaan suomalaisen keskustelukulttuurin parhaita puolia ja luomaan turvallisia keskusteluympäristöjä. Tapahtuman taltioinnin voi katsoa tästä linkistä.

Rinne ja Eerola puhuivat varsin suorasanaisesti eduskunnan puhekulttuurin ongelmista, mutta painottivat samalla, että ylivoimainen valtaosa, liki kaikki edustajista käyttäytyvät eduskunnassa mallikelpoisesti.

Puhekulttuurin ongelmista keskusteltaessa Rinne totesi, etteivät häntä ole haitanneet niinkään yksittäiset puheet eduskunnassa vaan enemmänkin se, miten suhtaudutaan toisten puheeseen. Täysistuntokäytöksessä olisi Rinteen mielestä joskus parantamisen varaa.

Tilaisuuden juontaja tiedusteli myös, miten puhemies Rinne itse toimii.

– En myönnä, että olisin naureskellut. Mutta silloin oppositiojohtajana tuli kyllä aika kovaa kieltä käytettyä hallituksen ministereitä kohtaan, pääministeri Sipilää (kesk.) kohtaan, Rinne myönsi.

Rinne painotti, että eduskunnassa voi sanoa tiukastikin, jos pysyy asiassa.

– Joskus jopa osoittaa, että sinä olet se, joka olet tämän asian päällä, miksi tämä on syntynyt.

Rinne täsmensi, että häntä häiritsee puhemiehenä keskustelussa usein se, että ei kuunnella, mitä toinen osapuoli oikeasti sanoo.

– Vaan oma mielipide alkaa näkyä päällenauramisena, päällehuuteluna, yrittää ikään kuin estää toisen puheenvuoroa omalla viestinnällä. Minusta se ei ole hyvä. Se vie väärään suuntaan keskustelua.

Varapuhemies Juho Eerola sanoi allekirjoittavansa Rinteen näkemykset. Hänen arvionsa kuitenkin on, ettei eduskunnan puhekulttuuri ole välttämättä täysistunnossa juurikaan muuttunut.

– Samanlaista nauramista ja päällehuutamista se oli 10 vuottakin sitten. En näe sellaista isoa eroa, Eerola sanoi.

Hän kaipaisi jonkinlaista tutkimusta asiasta.

Eerola nosti esiin myös supinan, joka kuuluu usein salista puhemiehen korokkeelle. Hän vertasi tilannetta siihen, että koululuokassa takarivin oppilaat supattelevat jotakin keskenään.

– Se akustiikka on sillä tavalla rakennettu, että se kuuluu sinne meille. Kuulee jopa välillä oman nimeni mainittavan siellä, kun he jotain arvostelevat, miksei se nyt anna tänne puheenvuoroa, Eerola kuvasi.

Rinne näkee, että jonkin verran negatiiviseen suuntaan on tapahtunut myös kuvatun kaltaista negatiivista kehitystä muissa kuin kyselytunnin kaltaisissa televisioiduissa lähetyksissä, joissa keskustelu on usein tunnetun kiivasta ja kamppaillaan näkyvyydestä. Hän otti esiin myös esimerkin valiokuntatyöstä.

– Minä en ole kuullut koskaan aikaisemmin, en silloin kun olin avustajana enkä oppositioaikanakaan, että kukaan olisi pelännyt toista edustajaa ja tämän käyttäytymistä valiokunnassa. Mutta nyt on tullut semmoisia tilanteita, että on ihan puhemiehen tehtävään liittyen otettu yhteyttä, että edustaja ei uskalla olla siellä. Se on niin epämiellyttävää siellä valiokunnassa työskentely sen takia, koska kielenkäyttö on niin kovaa omien mielipiteitten puolelta hyökkäystä toisen kimppuun, että ei ole hyvä olla työpaikalla, Rinne kertoi.

Rinne painotti nimiä mainitsematta, että nämäkin ovat asioita, jotka pitää talossa uskaltaa puhua ja selvittää.

– Puhemiehen tehtävässä, on sitten varapuhemies tai puhemies, pystyy käymään keskustelun tämän kansanedustajan kanssa. Minä olen käynyt näiden ihmisten kanssa, joista on sanottu, että herättävät pelkoa valiokunnassa. Ihan asiallista keskustelua. En sen jälkeen ole saanut palautetta. En tosin tiedä, onko käyttäytyminen muuttunut miksikään siellä.

Rinteen mielestä eduskuntaryhmien olisi hyvä käydä talon kirjoitetut ja hiljaiset säännöt silloin, kun kansanedustajat aloittavat tekemään työtä talossa.

– Niissä on paljon käyttäytymis- ja sovinnaissääntöjä siitä, miten toisia ihmisiä kohtaan käyttäydytään. Oli minulle pikkaisen yllätys, kun olin perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana tuossa keväällä viitisen kuukautta, että myöskin asiantuntijoita, joiden kanssa ei olla samaa mieltä, haastetaan sellaisella tavalla, joka loukkaa. He tekevät työtään, tulevat kertomaan asiantuntijan näkemyksiä. Kansanedustajan tehtävänä on yrittää ottaa sieltä se informaatio, jolla tehdä ratkaisuja. Minusta sekään ei ole oikein hyvä, että asiantuntijat kokevat, että heidän mielipiteilleen ei anneta arvoa, Rinne myös totesi Keskustakirjasto Oodissa.

– Sitten myöskin se, että nonseleerataan se hyvinkin korkea-arvoinen ja asiaan perehtynyt asiantuntija sillä, että suunnilleen luetaan jotakin sarjakuvia siellä kesken valiokunnan kokouksen tai lähdetään kesken kaiken mielenosoituksellisesti pois, kun toinen koettaa pitää puheenvuoroa, jos se ei miellytä, Eerola jatkoi.

Rinne ja Eerola painottivat kuitenkin, että edellämainitut ikävät tilanteet ovat poikkeuksia kokonaisuuteen, joka muutoin toimii hyvin. Rinteen mukaan kansanedustaja ovat pääsääntöisesti tunnollisia, asiansa hoitavia ihmisiä, jotka tekevät työnsä järkevällä ja toisia arvostavalla tavalla.

– Nämä ikävät asiat on minusta hyvä ottaa esiin sen takia, että niihinkin kohtiin saa korjausta, Rinne täsmensi.

Rinteen tavoin Eerola muistutti kokonaiskuvasta, jossa suurin osa kansanedustajista käyttäytyy erittäin hyvin sekä työkavereitaan kohtaan että pitävät myös puheenvuorot asiallisina.

– Voisin sanoa, että on 190 kansanedustajaa, jolla ei ole mitään ongelmia näiden asioiden kanssa, Eerola sanoi.

Välillä tuo lukema ponnahti keskustelussa jopa 199 hyvän todistuksen käyttäytymisestä saavaan kansanedustajaan.

– Kun joskus on sitten näitä ylilyöntejä, mihin puhemiehet tai eduskuntaryhmät puuttuvat, niin suurimpaan osaan se puuttuminen muuten toimii. Isoin osa niistä edustajista, joita joskus joutuu torumaan tai jollain lailla ojentamaan, pyytää anteeksi tai korjaa käytöstapojaan. Hyvin harva siellä on semmoinen, joka vuodesta ja kuukaudesta toiseen yhtä mittaa käyttäytyy huonosti, Eerola jatkoi.

– Valtaosa talon ihmisistä, edustajista, jotka ovat kansan valitsemia, tekevät työtään antaumuksella ja sillä tavalla, että sitä voi kuka tahansa ulkopuolinen arvostaa. Sitten on näitä tällaisia hankalia tilanteita, joista sitten syntyy kuva ehkä liian äkkiä siitä, miten talossa työskennellään, Rinne sanoi.

Rinne sanoi, että hän itse yrittää toimia eduskunnassa niin, ettei loukkaa ketään tarkoituksella omissa puheenvuoroissaan tai käytöksellään.

– Uskon, että jos mahdollisimman moni kansanedustaja pystyisi noudattamaan tätä tuolla salissa vaikeissakin keskusteluissa, olisi aika paljon parempi puhekulttuuri.

Rinne totesi yhteiskunnallisesta tilanteesta ylipäänsä, että eduskuntatalon ulkopuolellakin tarvittaisiin paljon enemmän yhteistä keskustelua siitä, mihin suuntaan ollaan menossa ja miksi.

– Toisten syyttely, pelottelu ja toisten valintojen arvostelu jyrkästi johtavat siihen, ettei yhteiskunnassa ole sellaista koheesiota, jota tarvittaisiin. Me tarvitsemme tässä yhteiskunnassa paljon enemmän keskustelua, toistemme ei-tahallista väärinymmärtämistä. Meillä on tällä hetkellä sellainen ilmapiiri, jossa tahallaan ymmärretään ihmisten puheita väärin. Sitä pitäisi pystyä kitkemään. Se ei lähde mistään muusta kuin meistä, Rinne painotti.

Juho Eerola painotti myös, että pitäisi yrittää olla niin, ettei ainakaan tahallaan loukkaa keskustelukumppaniaan.

– Se on hyvin lähellä kultaista sääntöä, että tee lähimmäiselle vaan se, mitä toivot lähimmäisen tekevän itsellesi. Sen kun jokainen muistaisi, ehkä meillä olisi helpompaa tässä yhteiskunnassa muutenkin.