Julkisuudessa on pitkään vellonut keskustelu varhaiskasvatuksen haasteista ja sen negatiivinen sävy vaikuttaa alalle hakeutumiseen ja siellä pysymiseen. Etenkin nuoret alalle hakeutuneet ovat alttiita tämän keskustelun vaikutuksille.

Samaan aikaan kun työtaistelu on vaikeuttanut työvuorojärjestelyjä varhaiskasvatuksessa, myös sijaistilanne on vetänyt mattoa alta toistuvasti. Laki määrittelee hyvin vahvasti kuinka monta kasvattajaa tulee olla paikalla lapsimäärään nähden. Laki määrittelee myös kasvattajien koulutuksen ja kelpoisuudet. Liian usein kuulee oletuksia siitä, kuinka lasten hoitoon kuvitellaan olevan kelpoinen kenen tahansa aikuisen. Rikosrekisterin tarkistaminen ja henkilön soveltuvuus lapsityöhön ovat oleellisia. Turvallisuus ja lämmin vuorovaikutus kuuluvat ammattikasvattajan ominaisuuksiin. Selvää on, ettei kuka tahansa voi tulla sijaistamaan varhaiskasvatukseen.

Näiden asioiden huomioon ottaminen on jokaisen varhaiskasvatuksen esihenkilön mielessä jokainen päivä, kun joku on poissa työstään. Huoli oman henkilöstön jaksamisesta mikäli sijaisia ei löydy, on läsnä koko ajan. Henkilöstön saatavuus ja pysyvyys ei kosketa vain sijaisia. Myös pysyviin työsuhteisiin on haastavaa löytää halukkaita. Jopa vakituisia paikkoja joudutaan täyttämään epäkelpoisilla työntekijöillä. Etenkin pienten kuntien tilanne on huono.

Samaan aikaan varhaiskasvatusta on uudistettu ja uudistetaan tutkimustiedon pohjalta. Kehittämistyö on vienyt useita asioita positiiviseen suuntaan ja kentällä allekirjoitetaan uudistuksen tuomat tavoitteet hyvin. Käytännön tilanne vaan ei tällä hetkellä tue varhaiskasvatuksen uudistusten kentälle juurruttamista. Liian usein joudumme pärjäämään liian pienellä henkilöstöllä ja muuttamaan suunnitelmiamme käytännön työssä. Perehdytys ja uuden sisäistäminen vaarantuu, kun resurssit ovat vajaavaiset.

Silti käännän katseeni toiveikkaana tulevaisuuteen ja ajattelen olevamme vain väliaikaisesti näin haastavassa tilanteessa. Kun julkinen keskustelu on vahvaa se myös näkyy ja kuuluu päättäjätasolle. Vaikuttamisen lonkerot ovat monitahoiset ja keinoja on pohdittu pitkään monella tasolla. Opetusministeri Li Andersson (vas.) kävi Varhaiskasvatuksen opettajapäivillä Raumalla syyskuussa pitämässä tärkeän puheenvuoron. Hän toi meille ammattilaisille toivoa siitä, että alan pito- ja vetovoimaa saadaan lisättyä useilla eri keinoilla. Eduskuntatyöllä pyritään siihen, että kaikki viime vuosien hyvät uudistukset saadaan vahvasti käyttöön ja kehittämistyö voi jatkua. Laadukas varhaiskasvatus on ollut tavoitteena koko hallituksella tällä kaudella ja on sitä toivottavasti myös seuraavilla kausilla.

Kirjoittaja on varhaiskasvatuksen opettaja ja SDP:n Keski-Suomen piirin piirihallituksen jäsen.