Käytännössä on jo selvää, että tänään kisaan ilmoittautuneesta Minja Koskelasta leivotaan Li Anderssonin seuraaja.

Koskela on toistaiseksi vasemmistoliiton ainoa ehdokas puheenjohtajaksi ja paljon mahdollista, että myös sellaiseksi jää.

Kärkiehdokkaina pidetyistä poliitikoista Jussi Saramo, Hanna Sarkkinen, Aino-Kaisa Pekonen, Mai Kivelä ja nyt myös Veronika Honkasalo ja Timo Furuholm jättävät kisan käymättä.

Uskottavan vastaehdokkaan löytäminen Koskelalle alkaa olla enemmän kuvitelmien kuin realismin näkökentässä.

JOS vasemmistoliitto odotti ja toivoi saavansa näyttävän vaalikamppailun ja medianäkyvyyttä asioilleen, uhkaavat ne nyt jäädä saamatta.

Nuori korkeastikoulutettu nainen istuu vasemmistoliiton nykyjulkisivun pintaan melkeinpä liiankin hyvin. Li Anderssonista Koskelan erottaa eniten helsinkiläisyys.

Perinteisempää karvapeppuvassaria Koskelan valinta tuskin puhuttelee, mutta puolue onkin uudistanut jäsenpohjansa perusteellisesti 2000-luvun aikana. Kannattajakunnan vaihtaminen on siis mahdollista.

Valovoimaisen, osaavan ja tähtitieteellisen suositun Anderssonin paikkaajaksi ei ole tunkua kenties hyvästä syystä. Paremmaksi pistäminen on vaikeaa.

Silti yhdessä asiassa Andersson ei onnistunut. Eduskuntavaaleissa 2023 vasemmistoliiton kannatus oli täsmälleen samat 7,1 % kuin Paavo Arhinmäen puheenjohtajakauden viimeisissä eduskuntavaaleissa 2015. Paikkoja lähti viisi kuin salamaniskusta.

Suvi-Anne Siimeksen kausilla vuosituhannen vaihteessa kannatusta eduskuntavaaleissa oli sentään noin 10 prosenttia. Senkin kanssa on Koskelalla tekemistä.