Palkittu politiikan aikakauslehti
41€/4kk

D-analyysit

Vasemmistovaaran paluu – asenteiden koveneminen näkyy ja kuuluu

Jari Soini
Kolumnit

Mikko Majander

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston poliittisen historian dosentti, joka työskentelee tutkijana ajatuspaja Magmassa.

Vielä vähän aikaa sitten oli muodikasta esittää, että oikeistoon ja vasemmistoon perustuvaa jäsennystä tärkeämmäksi olivat politiikassa nousemassa jakolinjat esimerkiksi liberaalien ja konservatiivien tai globalistien ja nationalistien välillä. Toimittaja Matti Virtanen tarjoili teesiä yhä viime syksynä, kun hän kävi haastattelemassa minua identiteettipolitiikasta.

Mikko Majander

Valmistuneesta kirjasta Ääripäät luen vastanneeni otsa kurtussa: ”Missä on todistettu, että oikeisto-vasemmisto-jako on menettänyt merkitystään?”. Trendit olivat minusta kulkeneet toiseen suuntaan suomalaisessa puoluepolitiikan koordinaatistossa.

En silti olisi uskonut tahdin yltyvän näin hurjaksi. Vaalikonevastauksista piirretään millimetrin tarkkoja graaffeja siitä, kuka on liikahtanut ja minkä verran oikeaan tai vasempaan.

Ikään kuin käytössä olisi standardoitu asteikko, samaan tapaan kuin metrille on mitta Pariisin museossa.

”Kuinka paljon SDP on siirtynyt ideologisesti vasemmalle teidän johdollanne?” toimittaja tivasi Sanna Marinilta televisiossa kuntavaalien alla ja sai tiristetyksi tältä yksiselitteisen määrittelyn: ”Me olemme vasemmistopuolue.”

Huonoa kierrettä ei ole hyvä jatkaa.

SAMA vaalitentti pani Kauppalehden päätoimittajan Arno Ahosniemen muistuttamaan, että SDP voitti eduskuntavaalit ”pienellä marginaalilla, ja tämän täpärän voiton turvin Marin yrittää väkisin kammeta enemmistöltään porvarillista Suomea radikaalisti vasemmalle”.

Väkisin? Ja onko siis olemassa jokin sellainen porvarillinen enemmistö, joka ohittaa viiden puolueen hallituskoalition eduskunnassa nauttiman 117 paikan enemmistön? Ilkeästi tulkiten tuollainen retoriikka muistuttaa lähinnä sotienvälistä Suomea.

Sopivampaa on toki siteerata Ahosniemen kolumnin jatkoa, jossa ”meidän pitää ratkaista koronakriisin jälkeiset ongelmat yhdessä”. Se on syytä muistaa myös demonisoitaessa vasemmistolaisuutta, mitä sillä eri yhteyksissä sitten tarkoitetaankaan.

Viime eduskuntavaalien myötä hallituspohja muuttui suurin piirtein niin paljon kuin se Suomessa voi ilman perussuomalaisten pääsyä valtaan. Pidin hyvänä, että äänestäminen sai näin selvää merkitystä.

Näkemys ei ollut puoluepoliittinen kannanotto, vaan toive edustuksellisen demokratian vahvistumisesta. Vaalien kautta voi vaikuttaa.

Mutta poliittinen järjestelmä jatkaa natisemistaan, eikä kyse ole vain käännöksen saranaksi joutuneesta keskustasta. Porvarien on yhtä vaikea niellä Sanna Marinin viisikkoa kuin punavihreillä Juha Sipilän troikkaa.

Asenteiden koveneminen näkyy ja kuuluu. Huonoa kierrettä ei ole hyvä jatkaa.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Palkittu politiikan aikakauslehti
41€/4kk

Huomasitko nämä?

Luetuimmat

Uusimmat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

va. päätoimittaja: Rane Aunimo
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

Tf. chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE