Julkisuuteen nousseiden ulostulojen mukaan psykoterapiassa käyvät tavalliset ihmiset, jotka usein kamppailevat samankaltaisten asioiden kanssa. Ihmiset käyvät psykoterapiassa kuitenkin monista eri lähtökohdista, eivätkä kaikki halua tai voi kertoa käyvänsä psykoterapiassa, saati siellä käsittelemistään asioista.

Nuorten aikuisten mielenterveysaktivismiryhmä Koala muistutti viime viikolla Facebookissa, että omista terapiakokemuksistaan avoimesti puhuminen on etuoikeus, jota kaikilla ei ole.

Mielenterveysyhdistys Etapin alaisuudessa toimivan ryhmän aktivisti Jenni Nikinmaa listaa useita syitä siihen, miksei avoimuus sovi kaikille.

Nikinmaa kertoo esiintyvänsä jutussa koko nimellään, koska hän on etuoikeutetussa asemassa ja voi puhua aiheesta avoimesti.

Terapia voi olla ainoa asia, joka pitää siellä käyvän hengissä

Suomen mielenterveys Mieli ry:n kehitysjohtaja, psykiatri ja psykoterapeutti Kristian Wahlbeck kertoo, että psykoterapiassa hoidetaan pääasiassa tavanomaisia mielenterveyden häiriöitä, kuten mieliala- ja ahdistushäiriöitä. Näihin lukeutuvat masennustilat, ahdistus- ja paniikkihäiriöt sekä pakko-oireinen häiriö.

Psykoterapia voi kuitenkin olla hoitona myös joissakin vaikeammissa häiriöissä ja psykoositasoisissa mielen sairauksissa.

– Tällaista yleistä neuvoa ei ole hyvä antaa, että jokaisen pitäisi kertoa psykoterapiastaan, koska ihmisillä on niin yksilölliset lähtökohdat, Wahlbeck toteaa.

Koala-ryhmän Nikinmaa huomauttaa, että masennus on diagnoosina jo normalisoitunut, mutta sen sijaan esimerkiksi skitsofreniaan tai epävakaaseen persoonallisuushäiriöön ei suhtauduta samalla tavalla. Ryhmä muistuttaa kannanotossaan, että terapia voi olla myös ainoa asia, joka pitää siellä käyvän ihmisen hengissä.

Wahlbeck tunnistaa vaikeampiin mielenterveyden häiriöihin liitetyt ennakkoluulot sekä vaaran joutua leimatuksi ja syrjityksi niiden takia.

– On eri asia kertoa elämänkriisistä ja sen vaatimasta psykoterapiasta kuin se, että kertoo sairastavansa skitsofreniaa ja käyvänsä psykoterapiassa.

Koala-ryhmä ei tuomitse psykoterapian puolesta puhuvia kampanjoita, vaan haluaa tuoda kuuluviin vähemmälle huomiolle jääneitä näkökulmia. Ryhmän mukaan kampanjoissa pääsevät usein ääneen ihmiset, joilla terapiasta puhuminen ei vaikuta työllistymiseen tai siihen, miten heitä kohdellaan.

Hyvää tarkoittavat kampanjat voivat olla ongelmallisia myös sen takia, että häpeämättömyyttä korostetaan erityisen paljon. Moni voi kokea häpeää terapiastaan, ja se on ihan ok, Nikinmaa sanoo.

– Olisi toivottavaa, että kukaan ei häpeäisi terapiassa käyntiä, mutta ei sitä voi lähteä sanomaan ulkopuolelta, että älä koe sitä. Terapian tarkoitus on, että siellä voi käsitellä asioita, jotka eivät ole hyväksyttyjä.

Mieli ry:n Wahlbeck pitää kuitenkin avoimuuden lisääntymistä myönteisenä asiana, mikä osaltaan normalisoi suhtautumista psykoterapiaan.

– Toivon, että jonakin päivänä ollaan niin pitkällä, että myös ne, joilla on vaikeita mielenterveyden häiriöitä, voivat luottaa siihen, että hekin voivat olla avoimia.

Suurin osa psykoterapiassa käyvistä ihmisistä saa Kelan kuntoutustukea

Ammattilaiset puhuvat psykoterapiasta nimenomaan hoitona, Wahlbeck kertoo. Psykoterapiaan hakeutuneilla ihmisillä on jokin syy tai ongelma, johon haetaan apua.

– Ei saa syntyä sellaista käsitystä, että psykoterapia olisi viihteellistä tai rentouttavaa tai hyvinvointia lisäävää, kuin esimerkiksi kampaamossa, kauneushoitolassa tai kuntosalilla käynti. Psykoterapialla pyritään ratkomaan tavoitteellisesti ongelmia, Wahlbeck sanoo.

Hänen mukaansa valtaosa on psykoterapiassa nimenomaan hoidollisista syistä ja suurin osa käy Kelan tukemassa kuntoutuspsykoterapiassa. Kuntoutustukeen vaaditaan lääkärin diagnosoima mielenterveyden häiriö, joka vaarantaa työ- tai opiskelukykyä.

– Tällä hetkellä pääsy psykoterapiaan on moniportainen ja vaikeasti hahmotettavissa, mikä on monelle este terapian saamiselle, Wahlbeck sanoo.

Mielenterveytensä ongelmiin apua kaipaavan tulee ensin hakeutua yleislääkärin vastaanotolle, josta hänen on saatava lähete erikoissairaanhoitoon. Siellä hänen tulee tavata erikoislääkäri eli psykiatri kaksi kertaa, minkä jälkeen psykiatri tekee diagnoosin ja kirjoittaa lääkärin lausunnon Kelalle. Lausunnon perusteella Kela myöntää oikeuden kuntoutuspsykoterapiaan.

Tämän jälkeen tuen saaneen pitää löytää itselleen sopiva psykoterapeutti. Psykoterapeutit ovat yksityisiä palveluntuottajia. Kelan tuki korvaa suuremman osan terapiakuluista, mutta asiakkaalle jää maksettavaksi kymmenien eurojen omavastuu per terapiakäynti.

Arvioiden mukaan kaksi prosenttia Suomen väestöstä voisi hyötyä psykoterapiasta, ja vain noin puolet tästä joukosta saa psykoterapiaa, Wahlbeck kertoo.

Tällä hetkellä eduskunnassa on käsittelyssä Terapiatakuu-kansalaisaloite, jossa ajetaan kaikille nopeaa pääsyä hoidolliseen psykoterapiaan tai muuhun psykososiaaliseen hoitoon ensimmäisen terveyskeskuskäynnin jälkeen.

STT–Saara-Miira Kokkonen