PAMin mukaan yhä useampi yksityisillä palvelualoilla työskentelevä joutuu tekemään vasten tahtoaan osa-aikatyötä syystä, ettei kokoaikatyötä ole tarjolla. Liiton vuonna 2020 toteuttaman jäsenkyselyn mukaan kaksi kolmesta osa-aikatyötä tekevästä olisi halunnut kokoaikaisen työn. Vastentahtoisesti osa-aikatyötä tekevistä joka neljäs oli tehnyt osa-aikatyötä jopa yli kymmenen vuoden ajan.

PAM muistuttaa tiedotteessaan, että osa-aikatyötä käytetään usein pelkästään työnantajien lähtökohdista ja työntekijöiden tarpeet unohtaen. Ammattiliitto haluaa, että jatkossa työnantaja ei voi teettää osa-aikatyötä muutoin kuin perustellusta syystä.

– On koko yhteiskunnan kannalta on tärkeä, että ihmiselle, joka pystyy ja haluaa tehdä kokoaikatyötä, se myös suotaisiin, PAMin puheenjohtaja Annika Rönni-Sällinen sanoo tiedotteessa.

Rönni-Sällinen kommentoi osa-aikaisia työsuhteita myös tuoreimmassa Demokraatissa (18/2022). Hän muistuttaa, että osa-aikainen tai riittämättömän työtuntimäärän tarjoava työsuhde ei sitouta työntekijää. Hän ihmettelee tilannetta etenkin kaupan alalla, missä keskusliikkeet tekivät hurjaa tulosta myös koronan aikana.

PAMIN ESITYS saa positiivista vastakaikua Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL:n yksityisten sopimusalojen ja työelämän laadun toimialueen neuvottelujohtaja Mari Keturilta.

– Ehdottomasti olemme PAMin kanssa samassa rintamassa, tämä on tosi kannatettava ehdotus, Keturi kiteyttää.

Keturi kertoo, että JHL:n jäsenistössä on joitain ammattiryhmiä, joille vastentahtoinen osa-aikaisuus on erityisen tuttua. Hän nostaa yhdeksi esimerkiksi henkilökohtaiset avustajat.

– Monella se on vastentahtoista osa-aikatyön tekemistä, koska usealla työnantajalla on tarjota vain pieniä tuntimääriä. Pahimmillaan henkilökohtaisilla avustajilla on useampi työantaja – erityisesti työnantajamallissa – jolloin elanto pitää kerätä monista eri työpaikoista, Keturi kertoo.

Työnantajamalli on henkilökohtaisen avun järjestämistapa, jossa vammainen henkilö palkkaa avustajan itse ja kunta korvaa hänelle avustajan palkkaamisesta aiheutuvat kustannukset. Keturin mielestä työnantajamallissa perusteet osa-aikaisuudelle onkin helpompi nähdä kuin silloin, kun avustaja työskentelee jonkin yrityksen leivissä.

– Heillä on käytettävissä se tietty potti tunteja, joilla heidän pitää pyörittää päivittäistä elämäänsä, Keturi tiivistää.

– Yrityksissä avustajille tarjotaan usein nollatuntisopimusta tai runkosopimusta, joka ei edes ole työsopimus. Se on aikamoinen viidakko, hän kuvaa erilaisten osa-aikaisten työsuhteiden kirjoa.

POSITIIVISESTI PAMIN esitykseen suhtaudutaan myös Suomen lähi- ja perushoitajaliitto Superissa. Liiton puheenjohtaja Silja Paavola nostaa Keturin tavoin ongelmallisena esiin runkosopimuksen. Se ei itsessään ole työsopimus, vaan se sisältää lähinnä keskeiset työehdot tulevia erikseen sovittavia määräaikaisia työsuhteita varten. Kunkin työsuhteen osalta erikseen sovittavaksi jäävät kuitenkin yleensä ainakin työsuhteen kesto ja työaika.

– Ihminen, joka tulee ensimmäistä kertaa elämässään työmarkkinoille luulee saaneensa työsopimuksen, mutta hän ei välttämättä ymmärrä katsoa paljonko työaika on viikossa tai kuukaudessa. He eivät välttämättä ole halunneet sitä, että heillä on vain vähän töitä. Heille pitäisi heti kertoa se, kuinka paljon töitä on, Paavola sanoo.

Paavolan mielestä ”jonkun kellon pitäisi kilistä”, kun työnantaja käyttää runkosopimusta. Hänen mielestään on syytä kysyä, että miksi runkosopimusta suositaan.

– Syynä on raha. Sillä yritetään tehdä toiminnasta voitokkaampaa. Eiväthän työt mihinkään häviä, varsinkaan tällä alalla, jossa on huutava työvoimapula. Runkosopimuksia käytetään paljon niin, että ei tehdä omaa poolia, varahenkilöstöä, vaan otetaan runkosopimuksella sellaisia ihmisiä, jotka kutsutaan töihin tarvittaessa esimerkiksi, kun joku sairastuu, Paavola kertoo.

TYÖAJAN MÄÄRÄSTÄ ei ole tietoa nollatuntisopimuksen solmineillakaan. Mari Keturi huomauttaa, että usein sillä voidaan käytännössä teettää täyttä työaikaa tai vähintäänkin jotain tietyissä lukemissa pyörivää työaikaa. Hän muistuttaa, että työehtosopimusten mukaan sitä pitäisikin tarkastella, mihin työaika vakiintuu.

– Työntekijät eivät välttämättä uskalla nostaa asiaa esille, koska he voivat pelätä leimautuvansa hankalaksi työntekijäksi. He pelkäävät, että yhtäkkiä tunteja kostonomaisesti leikataan tai että työvuorolistassa ei ole tunteja sitten enää ollenkaan, Keturi kuvailee.

– Sellaista kokemusta minulla ei hirveästi ole, että työantajat oma-aloitteisesti lähtisivät tarkastelemaan vakiintuneita työaikoja ja ehdottamaan, että muutetaanpa sinun työsopimustasi, kun tunnit ovat vakiintuneet tälle tasolle, hän jatkaa.

NYKYISIN LAKI määrittelee, että määräaikaisia työsuhteita ei voi solmia ilman, että niillä on lainmukaiset perusteet. Sellainen voi olla esimerkiksi perhevapaan sijaisuus. PAMin esitys tähtää nyt siis siihen, että perusteetonta osa-aikaisuutta suitsittaisiin samalla tavalla.

Kuinka hyvin tällä hetkellä toteutuu se, että määräaikaisia sopimuksia ei solmita perusteetta? Heikosti, arvioi SAK:n lakimies Anu-Tuija Lehto.

– Aika moni epäselvistä asioista ratkaistaan työpaikalla – tai työnantajien ja -tekijöiden liitot ratkaisevat niitä yhdessä – mutta juttuja menee paljon oikeuteen saakka. Väittäisin, että oikeuteen menevät tapaukset ovat kuitenkin jäävuoren huippu. Sen perusteella on edelleen paljon näitä selvittämättömiä määräaikaisia työsuhteita, joissa ihmisiä pidetään vuosikaudet perusteetta, Lehto summaa.

Vaikka olisi odotettavissa, että myös osa-aikaisuuden perusteluja todennäköisesti jouduttaisiin koeponnistamaan oikeudessa, on myös Anu-Tuija Lehdon mielestä PAMin esitys sinänsä kannatettava.

– Tietysti sitten pitää pystyä määrittelemään, mitkä ovat ne perustellut syyt, hän painottaa.