SDP:n kansanedustaja Joona Räsänen kysyi kesäkuun alussa täysistunnossa valtiovarainministeri Riikka Purralta, miten hallitus aikoo ottaa käyttöön EU:n uudet finanssipoliittiset säännöt niin, että se takaa julkisen talouden vahvistamisen.

Pari päivää ennen juhannusta pääministeri Petteri Orpo ja Purra esittelivät ajatuksen lakiin kirjattavasta velkajarrusta. Velkajarru lähti kesälomien ajaksi lausunnoille ja hallitus jättää lakiesityksen eduskunnalle syksyllä.

VELKAJARRUA perustellaan EU:n finanssipoliittisilla säännöillä, mutta esitys on paljon EU:n jo valmiiksi kireitä velkasääntöjä äärimmäisempi.

Toiseksi, velkajarru edellyttäisi velkasuhteen vähentämistä yhdellä prosenttiyksiköllä, kunnes velkasuhde on painettu 40 prosenttiin. EU:n velkasääntöjen turvalausekkeet edellyttävät julkisvelan vuotuista vähentämistä ”ainoastaan” 0,5 prosenttiyksiköllä velkasuhteen ollessa 60-90 prosenttia ja yhdellä prosenttiyksiköllä velkasuhteen ollessa yli 90 prosenttia.

KÄYTÄNNÖSSÄ velkajarru tarkoittaisi tulevien hallitusten sitomista loputtomaan talouskuriin.

Hallituksen esitysluonnoksen mukaan Suomen velkasuhteen painaminen nykyisestä 86 prosentista 40 prosenttiin kestäisi lähemmäs 50 vuotta.

Vertailun vuoksi: Euroopan komission, Euroopan keskuspankin ja Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n muodostama Troikka vaati vastaavaa 50 vuoden mittaista hevoskuuria Kreikalta 10 vuotta sitten.

KYSEESSÄ on kuitenkin toiveajattelu velkaantumisen laskusta.

Uuden talousajattelun keskus UTAK on simuloinut velkajarrun vaikutuksia, jos se astuisi voimaan välittömästi. Tässä tapauksessa jarru voisi johtaa jopa yli 22 miljardin suuruiseen leikkaustarpeeseen vuoden 2031 loppuun mennessä, joka olisi yli tuplasti Orpon hallituksen nykyiset yhdeksän miljardin sopeutukset. Vaikka velkajarrun on määrä astua voimaan vasta vuonna 2031, UTAK:in laskelmat tuovat esiin velkajarrun vaatiman sopeutuksen mittaluokan.

Tällainen sopeutus aiheuttaisi syvemmän kysyntäshokin kuin yhtenäkään vuonna 1990-luvun lamassa. Koska Suomen talouskasvu on ollut Nokian jälkeen riippuvaista kotimaisesta kysynnästä, velkajarru aiheuttaisikin Suomeen pitkäkestoisen taantuman, jonka seurauksena velkasuhde ainoastaan kasvaisi. Jatkuva julkisvelan kasvu oikeuttaa puolestaan uudet leikkaukset ja ikiliikkuja on valmis.

VELKAJARRUN rinnalla Purran tekemä vaihtoehtobudjetti miljardin leikkauksista perussuomalaisilla kuorrutuksilla on pikku juttu. Velkajarru institutionalisoi kehysmenettelyn aina kerrallaan kahdeksi vaalikaudeksi eteenpäin, joten jatkossa vaaleissa ei enää puhuttaisi talouspolitiikasta, ainoastaan sopeutuksesta.

Velkajarrulla tavoiteltu ”pohjoismaalaisuus” ja velkalaivan kääntäminen ovatkin Orpon hallitukselle välineitä hyvinvointivaltion purkamiseksi, talouskurin vaihtoehtojen estämiseksi ja luokkapolitiikan tekemiseksi. On helppoa olla Orpon kanssa samaa mieltä siitä, että syksyn tärkein talouspoliittinen keskustelu koskee eduskuntapuolueiden sitoutumista velkajarruun.

Opposition ei kannata lähteä velkajarrua kannattamaan edes vastuullisuuden tai julkisen talouden vahvistamisen nimissä.

Kirjoittaja on poliittisen talouden tutkija.