Kolumni

Esko Vatanen

Kirjoittaja on työelämäasioihin perehtynyt toimitsija Tampereelta

Verodopingista heti kilpailukielto

Siirryttäessä uuteen sosiaali- ja terveyspalvelujen tuotantomalliin nykyisen hallituksen tekemän linjauksen mukaan palveluiden tuottajiksi tulevat merkittävin osin yksityiset yritykset. Kuntien oikeus palveluiden tuottamiseen tullaan lailla kieltämään.

Usein kansainvälisessä omistuksessa olevat yritykset ovat ryhtyneet huolella viimeistelemään palvelukonettaan siihen kuntoon, että ainakin tuottavuus sekä työn että voittojen osalta on kohdallaan. Toki myös palvelut valtaosin ovat kunnossa.

Mistä tässä on sitten oikein kysymys?

Ei ainakaan siitä, että esimerkiksi englantilaiset, saksalaiset ja yhdysvaltalaiset pääomasijoitusyhtiöt olisivat huolissaan suomalaisten terveydestä tai sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän toimivuudesta. Kyllä kyse on ihan rahasta.

Varsinkin terveyspalvelua antavien yritysten toiminta on ulkomaalaistenkin pääomasijoitusyritysten mielestä niin tuottavaa toimintaa, että siihen on tällä hetkellä kannattavaa sijoittaa. Siksi nykyinen porvarihallitus tekee ideologisista syistä sote-uudistuksella tilaa niille markkinoilla.

Miksi terveys- ja osin sosiaapalveluiden myyminen on niin tuottavaa, että siihen halutaan sijoittaa?

Raskas, kallis ja hankala terveyden- ja sosiaalihuolto tulee jäämään julkisen sektorin tehtäväksi jatkossakin.

Kolme perussyytä löytyy helposti. Ensinnä työn tuottavuus on alalla hyvä. Alan palkat ovat matalia ja suomalainen työlainsäädäntö antaa moneen muuhun maahan verrattuna lähes vapaat kädet järjestellä työsuhteet sellaisiksi kuin työnantaja haluaa. Esimerkiksi määräaikaisilla tai 0-sopimuksilla kikkaileminen on yllättävän helppoa ja työntekijöiden etujen ajaminen ilman ammattiliittojen kanneoikeutta on usein käytännössä mahdottomuus.

Vaikka maakuntamalliin siirryttäessä palveluiden kunnasta siirtyminen uuteen järjestelmään tapahtuu työntekijöillä vanhoin työsuhteen ehdoin, niin palvelujen kilpailuttamisen jälkeen saattavat ehdot muuttua. Ja muutos ei ole välttämättä työntekijän kannalta edullinen. Vaikka palkka pysyisikin samana tai vaikka hivenen nousisi, tulee muun muassa työaika todennäköisesti nousemaan ja muissa eduissa voi tapahtua heikennyksiä, joten kokonaisuus jäänee miinukselle. Tähän ei ole suunnitteilla mitään suojamekanismeja.

Toiseksi palveluiden kilpailuttamisen kautta tulee markkinoille siirtymään sellainen palvelutuotanto, joka on helppoa toteuttaa. Raskas, kallis ja hankala terveyden- ja sosiaalihuolto tulee jäämään julkisen sektorin tehtäväksi jatkossakin. Markkinoilla toimivat yrityksen eivät sitä itselleen halua ja niistä ne eivät tule tarjouksia jättämään, vaikka niistä kilpailutuksia järjestettäisiinkin. Näiden osa-alueiden hoitaminen tulee jäämään maakuntiin perustettavien yhtiöiden tehtäväksi.

Kolmas ja tärkein syy sijoittamisen kannattavuudelle on se, että suomalainen ja eurooppalainen verolainsäädäntö on niin tehoton, että se mahdollistaa lähes 100 prosentin vapaan verodopingin käytön yhteiskunnan varoin yksityisen liiketoiminnan voittojen maksimoinnissa. Kansainvälisten sijoitusyhtiöiden omistamat terveys- ja sosiaalipalvelualan yritykset voivat konsernin sisäisin laskutus- ja velkajärjestelyin hävittää voiton olemattomiin ja liiketoimintaa pyöritetään myös veroparatiisien kautta, jolloin verotettava tuotto saadaan kirjanpidollisesti näyttämään puhtaalta nollalta.

On syytä myös muistaa, että vaikka lyhyellä tähtäimellä vapaiden markkinoiden luominen sote-alalle saattaa kustannuksia laskea, niin se ei todennäköisesti ole pysyvä ilmiö.

Viimeaikoina ovat alan yrittäjät tulleet näyttävästi julkisuuteen esittämällä omia verojalanjälkiään ja kertomalla maksavansa kaikki veronsa Suomeen. On myös näytetty mittavia summia, kuinka paljon veroja on maksettu. Valitettavasti tämä on usein vain silmän lumetta. Tottakai yritykset maksavat arvonlisäveronsa ja suorittavat työntekijöittensä palkoista tuloveron ennakonpidätykset, mutta siihen se valitettavan usein jää. Piilotettujen voittojen verot jäävät saamatta. Ja piilotetut voitotkin maksetaan meidän veronmaksajien pussista.

Siirryttäessä uuteen palvelutuotantomalliin tulisikin suomalaista verotuskäytäntöä kehittää niin, että kuvatun kaltainen verodoping kielletään. Ja verodopingista kiinni jäädessä tulisi kilpailukielto asettaa heti. Nythän käytännössä on käytössä Norjan hiihtoliiton malli, jossa ei testejä suoriteta ja sattumalta kiinni jääneitäkään ei rangaista asiaan kuuluvalla tavalla.

Pitemmällä aika välillä myös eurooppalaisen lainsäädännön yhtenäistäminen on välttämätöntä, että yrityksen kotimaalla ei voida vääristää kilpailua.

On syytä myös muistaa, että vaikka lyhyellä tähtäimellä vapaiden markkinoiden luominen sote-alalle saattaa kustannuksia laskea, niin se ei todennäköisesti ole pysyvä ilmiö. Kun kansainvälisten pääomasijoittajien tavoite on maksimoida jatkuvasti pääoman tuotto, eli voitot, niin se kiihdyttää yrittäjyyden keskittymistä ja saattaa johtaa myös hintojen kartellisoitumiseen. Suomi on kuitenkin kansainvälisessä mittapuussa niin pieni markkina tälläkin alalla, että se voidaan ihan hyvin jakaa yritysten kesken jollakin klubilla, joka sijaitsee Suomea lämpimämmässä ilmatilassa.

Ja ainahan on mahdollista, että pääomasijoittajat eivät saa mielestään riittävää voittoa Suomesta, jolloin ne vetäytyvät täältä. Jos näin käy, niin silloin ollaan lirissä, jos omaa julkista tuotantoa ei enää ole olemassa.

 

Esko Vatanen

Kirjoittaja on työelämäasioihin perehtynyt toimitsija Tampereelta

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Esa Kanerva

Kirjoittaja on tamperelainen Tehyn pääluottamusmies ja varavaltuutettu (sd)

Prätkät ja kuunarit sitten unohdettiin

Niin tässä taas Soinille kävi, että rikkaiden huvikuunareitten ja juppi-skoottereitten verottaminen jäi tekemättä. Sopii hyvin tämän hallituksen toimintakulttuuriin. Perusteena veron perumiseen kerrottiin, että verottamisen hyödyt eivät vastaa hallitusohjelmassa asetettuja tavoitteita. Tämän päätöksen perumisen osalta oli tehty jopa rahallista vaikuttavuusarviointia.

Alun perinkin tämä verolakiesitys sai vastaansa kiivasta arvostelua. Sitä on syytetty kateusveroksi ja hyvä, ettei hyvätuloisten kyykyttämiseksi. Tämän painostuksen edessä hallitus nöyrtyi. Kun tarkastelee nykyisen hallituksen leikkauksia ja veropoliittisia linjauksia, tulee väistämättä lopputulokseen, että hallituksen olisi syytä perua lukuisia muitakin päätöksiään, jos arvioinnin perustana olisi hyöty ja haitta-analyysi.

Opetuksesta, tieteestä ja koulutuksesta leikataan noin 600 miljoonaa hallituskaudella. Suomen pitää pysyä korkean osaamisen maana. Koulutusleikkaukset eivät ole maamme etujen mukaista politiikkaa. On todettu, että Suomi menestyy muun muassa korkeaa osaamista vaativien palveluiden viennissä kaikista parhaiten. Se tarkoittaa sitä, että suomalaisen yhteiskunnan on tarjottava korkealuokkaista opetusta ja tieteelliselle tutkimukselle mahdollisuudet. Sieltä syntyvät meidän uudet vientituotteet ja korkean osaamisen palvelut, muun muassa opetuksen ja monimutkaisten laitteiden elinkaarihuolinta.

Opiskelumahdollisuuksien kaventaminen opintotuen leikkauksilla paitsi eriarvoistaa niin myös supistaa korkea-asteen opintoihin halukkaiden määrää ja valintamahdollisuuksia. Parhaat kyvyt eivät ehkä ole yhteiskunnan käytettävissä. Leikkaukset saavat aikaan pitkälle tulevaisuuteen haittoja, joita eivät edes tulevat hallitukset voi nopeasti korjata. Toisen asteen koulutusleikkaukset supistavat ammatillista koulutusta ja heikentävät nuorten tulevaisuuden mahdollisuuksia.

Lapsilisien leikkaus on aivan käsittämätön teko.

Kun leikataan lapsilta tai lasten vanhemmilta, ei katsota tulevaisuuteen. Valitsisin yhteiskunnassa vaikka verotuksen tiukemman palkkaprogression oikeudenmukaisempana ratkaisuna kuin päivähoidon laadun ja saatavuuden heikentämisen. Tiedetään se, että nykyvanhemmille työelämän ja perhe-elämän eriyttäminen on vaikeaa. Vanhemmat painiskelevat työelämän vaatimusten kanssa tehden pitkää päivää ja tällöin päiväkodin antama varhaiskasvatus on ensiarvoisen tärkeää lapsen kehityksen kannalta.

Lapsilisien leikkaus on aivan käsittämätön teko. Indeksikorotusten poistolla leikataan lapsilisien tasoa ikään kuin huomaamatta eikä jouduta asian kanssa julkisuuteen. Lapsilisät leikkautuvat vuoteen 2020 mennessä nykytasoon verrattuna viisi prosenttia. Lakiesityksen perusteluissakin todetaan, että se iskee kipeimmin yksinhuoltajaperheisin siitäkin huolimatta, että yksinhuoltajakorotus jätetään leikkausten ulkopuolelle.

Tämä kaikki on pois köyhiltä lapsiperheiltä ja lapsilta. Jos arvioidaan leikkauksia rahassa, valtion talouden kannalta ne ovat merkityksettömiä. Säästöt ovat noin 12 miljoonaa euroa vuodessa. Vastaavasti toimeentulotukimenot lisääntyvät ja päivähoitomaksuja kerätään arviolta 10 miljoonaa euroa vähemmän. Finavia-sotkuissa valtio menetti johdannaiskaupoissa yli 30 miljoonaa euroa eikä perään ole sitten laskun maksajia saatu.

Ansiosidonnaista työttömyysturvaa leikataan eri keinoin 200 miljoonaa. Yhteiskunnan turvaverkot ovat ideologisen jahdin kohteena. Vaivalla rakennettu hyvinvointivaltio korisee tuskissaan. Miksi kansalaisistaan huolehtiva yhteiskunta on jollekin kansanosalle niin vastenmielinen?

Euron säästöllä tehdään tuhannen vahingot.

Kysymyksessä täytyy olla kontrasti-ilmiö. Rikkaan ja köyhän täytyy erottautua toisistaan. Varakkaalla pitää olla paremmat palvelut ja elämisen mahdollisuudet. Ei edes elämän kriisien, kuten työttömyyden, hallintaan tahdota suoda ihmiselle keinoja ja turvaa. Työttömyysturvan leikkausten lopputuloksena ei ole lisää työtä eikä työpaikkoja. Yhteiskunnalle katkeria ihmisiä kylläkin.

Suomen hyvinvointiyhteiskunnan rakentajat on palkittu eläkeleikkauksilla. Kansan- ja takuueläkettä leikataan. Rintamalisä pienenee ja lääkkeitten omavastuu nousee. Eläkkeensaajan asumistukikin laskee. Sen suuruus vaihtelee asujan tulojen ja taloudellisen tilanteen mukaan. Ikäihmisten kaltoin kohtelu kasvattaa kuluja muualla. Lääkkeitten ottamisen laiminlyönti näkyy nopeasti vanhuksen voinnissa ja herkistää hänet nopeasti kotihoidon ja muiden palveluiden piiriin. Euron säästöllä tehdään tuhannen vahingot.

Hallituksen olisi syytä tehdä leikkaustensa kokonaisarviointi tulevassa budjettiriihessä. Kun perumaan on alettu, niin perutaan sitten kunnolla. Heitetään roskakoriin kaikki ne hallitusohjelmassa sovitut kirjaukset ja lakimuutokset, jotka ovat talonpoikaisjärjelläkin ajateltuna taloudelle vahingollisia ja suorastaan haitallisia yhteiskuntarauhalle.

Ja päässäni soi Anne Mattilan iskelmä: ”Perutaan häät, perutaan siitä välistä kaikki mistä voisi matkalla murheita kantaa.”

Esa Kanerva

Kirjoittaja on tamperelainen Tehyn pääluottamusmies ja varavaltuutettu (sd)

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Riitta Ollila

Kirjoittaja on erityisopettaja ja SDP:n kaupunginvaltuutettu Tampereelta.

Puoluekokouksen jälkeen

45. puoluekokous on saatu kunnialla päätökseen. Paljon etukäteen puhuttaneet henkilövalinnat on tehty, ja aloitteisiin on vastattu. Kokous sujui teknisesti hyvin ja rautaisella rutiinilla. Salissa kuultiin todella kiinnostavia, asiantuntevia ja vaikuttavia puheita.

Koskettavimmat puheenvuorot kuultiin ehdottomasti puheenjohtajavalinnan jälkeen. Kolme upeata kisan käynyttä sosialidemokraattia onnistuivat luomaan aidon ”yhdessä eteenpäin” –tunnelman, kun onnittelivat ja kiittivät toinen toistaan. Kokouksessa oli kaiken kaikkiaan tosi hyvä, innostava ja rakentava tunnelma, mikä sanottiin myös reilusti ääneen.

Meidän on syytä olla iloisia ja ylpeitä siitä, että meillä oli todella upeita ehdokkaita tarjolla kaikkiin eri tehtäviin. Valinnan tekeminen heidän kesken ei ollut helppoa. Lopputulokseen olen pääosin tyytyväinen, vaikka ykkösehdokkaani eivät aina pärjänneetkään. Puoluehallituspöydän ympärillä on mielestäni nyt kuitenkin liian monta kansanedustajaa. Varapuheenjohtajistoonkin olisi ollut hyvä saada myös yksi eduskunnan ulkopuolelta. Tätä kannattaa jatkossa miettiä ehdokkaita asetettaessa.

Jäsenille ei pidä tuoda valmiin näköistä pohjaesitystä, johon pyydetään kommentteja, kuten nyt tehtiin.

Yksi tärkeä tavoite tässä kokouksessa jäi saavuttamatta, kun uutta puolueohjelmaa ei syntynyt. Sitä oli valmisteltu pitkään, mutta jo hyvissä ajoin ennen kokousta kävi selväksi, että kenttäväki ei tule hyväksymään puoluehallituksen ehdotusta.

Nyt on todella tärkeää, että puoluehallitus miettii tarkoin, miten tätä prosessia lähdetään viemään eteenpäin. Jäsenet kautta maan pitää saada tähän työhön mukaan. Kokouksessa tästä käytiin hyvää keskustelua, eikä vähiten meidän pirkanmaalaisten toimesta. Jäsenille ei pidä tuoda valmiin näköistä pohjaesitystä, johon pyydetään kommentteja, kuten nyt tehtiin.

Parasta olisi lähteä puhtaalta pöydältä miettimään, keitä me olemme, mitä varten me olemme ja mitkä ovat meidän tavoitteemme. Annetaan jäsenten puhua ja kuunnellaan heitä, eli alhaalta ylös eikä ylhäältä alas. Olisi hyvä, jos työ saataisiin nyt mahdollisimman nopeasti käyntiin. Oppositiossa ollessamme näitä kysymyksiä on aikaa miettiä.

Olisi hienoa, jos voisimme pitää seuraavan puoluekokouksen täällä Tampereella uudistuneessa Tampere-talossa. Sanna ja Kaisa hoitavat varmaan tämän homman kotiin!

Riitta Ollila

Kirjoittaja on erityisopettaja ja SDP:n kaupunginvaltuutettu Tampereelta.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Esa Kanerva

Kirjoittaja on tamperelainen Tehyn pääluottamusmies ja varavaltuutettu (sd)

Bussilla puoluekokoukseen ja ensimmäisen päivän tunnelmat

Linja-automatka Lahteen on takana. Matkaan meni parisen tuntia. Puikoissa oli entinen kansanedustaja Tero Rönni, joka on ryhtynyt liikennöitsijäksi.

On vielä pimeää, kun auto lähtee Tampereen Vanhalta kirkolta. Mukana kuljettajan laskujen mukaan on 35 henkeä, osa tulee matkan varrelta.

Aluksi puhuttiin politiikka ja tutustuttiin kokousmateriaaliin, mutta sitten keskityttiin kortinpeluuseen. Kumppaneina olivat Anttilan Pekka ja Sirniön Ilpo. Korttia lätkiessä aika kului joutuisasti ja sitten oltiinkin Lahdessa. Aluksi käytiin ilmoittautumassa ja sitten saimme lounaan. Maittavaa lasagnea oli. Nyt istun Vesijärvi-salissa, joka tuntuu olevan täpötäysi. Taustalla iso näyttö kertoo salin tapahtumat.

Kokous alkaa kello 12. Avaus tehtiin komeasti Sibeliuksen Finlandian säestämällä akrobatia- ja voimisteluesityksellä.  Puolueen puheenjohtaja Antti Rinne avasi kokouksen. Antti kertoi Lipposeen Paavon lähetelleen terveisiä ja toivoneen kokoukselta hyvää henkeä. Sitten hoidettiin muodollisuudet. Tiedotusvälineiden edustajille myönnettiin läsnäolo-oikeus.

Poliittisen tilannekatsauksen piti puheenjohtaja Rinne. Hän oli huolestunut oikeistolaisista puhureista Euroopassa ja muualla maailmassa. Suomi on seurannut perästä. SDP:n kannatus on ollut laskeva. Trendi on ollut yleiseurooppalainen. Tarvetta on siis ollut linjan reivaamiseen. Kansalaisten luottamus on tällä hetkellä palaamassa.

Rehellisyydellä voitamme varmasti ja Antin nyrkki heilahti sanojen vakuudeksi.

Rinne totesi, että Sipilän hallitus on tehnyt vain leikkauksia. Sosiaaliset seuraukset ovat olleet vakavat. Leikkaukset ovat heikentäneet tulevaa kasvua. Koulutusleikkaukset ovat kaikkein pahimpia. Sivistys on totuuden kumppani ja valheen vihollinen. Sivistyksen alkuaskeleet otetaan varhaiskasvatuksessa.

Subjektiivisen päivähoito-oikeuden poistaminen on ollut virhe. Sote-uudistuksessa avattiin ylikansallisten yhtiöitten rahastus ja kansalaisten kuppaaminen. Pakkolait olivat oikeusvaltiolle suuri uhka. Kilpailukykysopimus on jopa vahingollinen kansantaloudelle. Kokoomus ajaa työnantajavallan lisäämistä työpaikoilla paikallisen sopimisen kaavussa. SDP esittää kaikille nuorille kesätyötä. Sopimusyhteiskunnan puolustaminen on vahvassa SDP:n perimässä. Työ on meille tärkeää!

Puheenjohtajan sanoma oli se, että perinteiset työn muodot haastavat perinteisen käsityksen työstämme. Se aiheuttaa turvattomuutta. Siihen on haettava ratkaisuja. SDP tulee aina olemaan työn liike ja tulemme hakemaan ratkaisuja.

Tavalliset ihmiset odottavat meiltä eriarvoisuuden vähentämistä ja meidän on pidettävä kaikki mukana. Me teemme inhimillistä politiikkaa ja kunnioitamme ihmistä yksilönä. Me annamme rehellisiä vastauksia kansalaisten huoliin. Rehellisyydellä voitamme varmasti ja Antin nyrkki heilahti sanojen vakuudeksi.

Politiikkaa tehdään kasvaville sukupolville.

Sitten puheenjohtajaehdokkaat esittäytyivät. Kierroksen aloitti Harakka. Hän esitteli itsensä suurin piirtein seuraavalla tavalla. Puolueen puheenjohtaja valitaan tässä kokouksessa, sinä päätät! Onko vanha valinta riskitön? Tyytyväisyys on riski. Sinä päätät. Me tarvitsemme reilusti yli 100.000 uutta äänestäjää. Riskittömyys on riski. Olkaamme rohkeita, tarvitsemme ruuhkavuosia elävien äänet.

Äärioikeisto nousee. Sosialidemokratia on turva. Olen käynyt peruskoulun, siksi olen tässä. Politiikkaa tehdään kasvaville sukupolville. Aina parempaa yhteiskuntaa varten SDP:n pitää olla Suomen tärkein puolue, jolla on tulevaisuuden vaihtoehto. Koko liike luo linjan. Jäsenten tahto näkyy puheenjohtajan teoissa. Nuoria on innostettava tulevaisuuspuolueen rakentamiseen. Sitoutuminen tämän puolueen arvoihin ei estä tulevaisuuden tekoja. Tulevat vaalit voitetaan yhdistämällä rohkeus ja toivo. Suomalaiset toivovat rakentavaa ja rauhantekijäpääministeriä. Täytyy nähdä kauas, jotta näemme lähelle. Voimme muuttaa maailmaa.

Sitten seurasi istuvan puheenjohtajan puheenvuoro. Hän aloitti kertomalla tarinan. Kävin Hakaniemen torilla Hurstin leipäjonoissa. Siellä oli satoja metrejä ihmisiä. Jaossa oli 2 000 pussia ruokaa. Tarina oli aika lohduton. Yli sata ihmistä jäi ilman. Jonossa oli asunnottomia ja nöyryytettyjä ihmisiä. Pohjoismaista hyvinvointivaltiota rakentaneet ihmiset ovat itse nyt vailla toivoa. Tarvitaan Sdp:tä, joka auttaa näitä ihmisiä pois köyhyydestä. Olen aina heikomman puolella, se on tämän liikkeen ydin.

– Maailma on muuttunut, sanoi Tytti Tuppurainen.

Olemmeko työmme tehneet? Tänään meitä tarvitaan rauhan, tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden puolustamiseksi. Äärioikeisto vahvistuu ja rajoja vaaditaan kiinni. Ihmisyyden ääni uhkaa hukkua. Sääntöihin ja sopimuksiin perustuva maailmankauppa muuttuu protektionismiksi.

Oppositiojohtajan tärkeä tehtävä on johtaa Eurooppa-politiikkaa. Maahan on syntynyt uusi hiljainen enemmistö. Maksavat veronsa ja koettavat selviytyä arjesta. Ovat huolissaan, saavatko terveydenhuoltoa. Sdp on valittu huolehtimaan pienten ihmisten asioista. Sosialidemokratia on vastaus aikamme haasteisiin. Puolueen historiallinen tehtävä on suurempi kuin yhden ihmisen valinta. Nyt tarvitaan johtajuutta. Tarvitaan pimeyteen valo.

Päivä vaihtuu iltaan ja vielä myöhempään iltaan työryhmissä. Iltayhdeksältä pääsemme Lahden kaupungin vastaanotolle ja syömään. Kyllä ruoka ja sen jälkeen uni maittoivat. Huomenna jaksetaan sitten valita Marinin Sanna puolueen ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi, siitä olemme varmoja. Ensimmäinen puoluekokouspäivä oli pulkassa.

Esa Kanerva

Kirjoittaja on tamperelainen Tehyn pääluottamusmies ja varavaltuutettu (sd)

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Heikki Näreikkö

Heikki Näreikkö on Pirkanmaan aluesivujen toimittaja.

Viimeinen kommunisti

Niin, tarkoitan Jari Heinosta. Taavi Lintusta unohtamatta. Molemmat herrasmiehiä, ystävällisiä ihmisiä.

Onko Suomen kommunistipuolue ainakin  Tampereen horisontista nähtynä kuollut?

Jari Heinonen ja Aarne Raevaara ovat lyöneet hynttyyt yhteen. Perustaneet uuden Vaihtoehto Tampere -nimisen (VaTa) valtuustoryhmän.

Vaihtoehto Tampere -niminen kansanliike asettaa ehdokkaita Tamperelainen -lehden mukaan kevään kunnallisvaaleihin. Ehdokkaat voivat kuulua puolueisiin tai olla kuulumatta.

Paavo Väyrynen on tässäkin suhteessa Suomen politiikan ykkönen. Hän teki saman itse – yksin. Ideoi ja toteutti. Heinonen ja Raevaara vain kopioivat ja saivat voimaa toisistaan. No, vissiin Paavollakin oli marimekkonsa.

En edes halua tietää, opettaako hän vielä.

Jos joku on tai olisi voinut seurata valtuuston kokouksia läheltä parivaljakkoa, ei välttämättä ole tai olisi yllättynyt. Joskus tiettyihin, ennakolta laskettuihin paikkoihin kuuluvat naurun hörähdykset olisivat saattaneet antaa ymmärtää, että toisen suu puhuu itseensä tyytyväisen sinne kirjoittamia puheenvuoroja.

Olen usein hämmästellyt Raevaaran puheenvuoroista puuttuvaa loogista rytmiä, ilmeikkyyttä, sujuvuutta, joustavuutta ja ymmärrettävyyttä. Epäilen, että hän ei ole aina ymmärtänyt sitä, mitä Heinonen on kirjoittanut hänen luettavakseen.

Siksi Heinonen röyhtäisee ennakkoon hörönaurunsa paitsi merkiksi rautakangen nielleelle Raevaaralle myös meille itseään tyhmemmille?

Meille, joiden verovaroilla hän on saanut nauttia korkeinta koulutusta ja pätevöityä. En edes halua tietää, opettaako hän vielä.

Ainakin aikoinaan hänen läheinen työparinsa oli toinen kaupunginvaltuutettu Vihreiden Irene Roivainen.

Yö ja päivä. Arvatkaa kumpi on kumpi?

Kysyn silti:

Miksi?

Miksi Paavo Väyrynen, miksi Jari Heinonen?

Tarvitsemmeko, ei ainoastaan tässä tilanteessa vaan yleensäkään narreja?

Tarvitsemmeko populismia ruokkivia tekoja kaupunginvaltuustoissa?

Mikä saa miellyttävästi käyttäytyvän, kohteliaan professorin turhautumaan?

Mitä se merkitsee? Mitä siitä seuraa?

Kaupunginvaltuutettu Riitta Ollilan (sd.) aiemmin julkaistun kolumnin haastamana kerron kolme viimeksi lukemaani kirjaa: Ville Kaarnakari, Operaatio Chevalier; Kjell Westö, Kangastus 38; Sven Hassel, Petetty armeija.

Jo niistä löytyy vastaukset kysymykseen,  miksi kenestäkin meistä voi tulla minkälaisia  tahansa.

Heikki Näreikkö

Heikki Näreikkö on Pirkanmaan aluesivujen toimittaja.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Esa Kanerva

Kirjoittaja on tamperelainen Tehyn pääluottamusmies ja varavaltuutettu (sd)

”Janhusen metallin” paikallisneuvottelut

Olen ollut jäsenistön valitsemana pääluottamusmiehenä 26 vuotta. Alkuvuosina vaalit olivat kahden vuoden välein, nyttemmin luottamusmieskausi on pidentynyt neljään vuoteen. En ole koskaan kokenut olleeni niin sanottu jarrumies. Paikallista sopimista olen tehnyt koko urani ajan.

Oikeudenmukaisuudesta ja työntekijän eduista olen pitänyt kiinni. Asialliset win-win-kysymykset on neuvoteltu ja neuvotellaan. On oikeus ja kohtuus, että sopimisessa juridisessa mielessä heikomman osapuolen asemassa olevalla työntekijällä on oikeus luottamusmiehen tukeen.

Suomalaisessa työelämässä työnantajilla ja heidän edustajillaan on laaja niin sanottu direktio-oikeus eli työnjohto-oikeus. Sen nojalla työnantajalla on ensisijainen oikeus tulkita työehtosopimusta ja työelämän lakeja. Työntekijä voi riitauttaa toki asiansa. Käytännössä prosessi on kuitenkin niin hankala, että tavallisella työntekijällä ei itse ole mahdollisuutta sitä tehdä.

Suomen Yrittäjät ja Perheyritysten liitto ovat tulleet ulos julkisuuteen toteamalla, että jos yrityksillä on pakko antaa työntekijöille oikeus valita luottamusmies, paikallinen sopiminen romuttuu ja uudet työpaikat jäävät syntymättä. Mitä, häh! Tämä on ihan mieletön ja perätön väite, tai sitten työnantajilla eivät ole puhtaat jauhot pussissaan. Osaan kyllä kuvitella, minkälaiseksi yrittäjät kuvittelevat paikallisen sopimisen. Minulla on kokemukseni perusteella kohtuullisen hyvä näköala ja mielikuva siitä, miten ”Janhusen metallin” neuvotteluprosessi menisi:

Kun työntekijä sulkee oven, hallintoväki purskahtaa nauruun.

Lähdetään liikkeelle yrityksen vanhoista työntekijöistä. Työntekijät kutsutaan yksitellen joko toimitusjohtajan, hallintojohtajan tai henkilöstöpäällikön huoneeseen. Neuvottelun ilmapiiri luodaan heti kireäksi jättämällä tervehtimättä työntekijää. Huoneen kalustus järjestellään niin, että yleensä useat työnantajan edustajat istuvat fyysisestikin korkeammalla kuin yksin tuolillaan nököttävä työntekijä. Duunari kokee olevansa todella pieni. Työntekijän silmäiltäväksi annetaan pari A4-paperia tai heitetään ”tykillä” kankaalle yrityksen tuloslaskelma ja tase. Sitten kerrotaan, kuinka huono yrityksen taloudellinen tilanne on.

Valitettavasti työntekijä ei yleensä osaa lukea esimerkiksi tilinpäätöslukuja, saati sitten tehdä siitä oikeita johtopäätöksiä. Toimitusjohtaja kertoo tilauskannan olevan huonon eikä parempaa ole näköpiirissä. Meidän on pakko tehdä jotakin, että selviämme tästä ahdingosta. Sitten seuraa ”lipaisu”; yhdessä sinun kanssasi voimme kuitenkin parantaa yrityksemme kilpailukykyä. Se edellyttää kyllä valitettavasti lomarahojen vaihtamista esimerkiksi muutaman päivän vapaaseen tai ja palkkojen leikkaamista kaksi euroa tunnilta. Ellei näin menetellä on sinunkin työpaikkasi vaarassa, ja joudumme aloittamaan yt-neuvottelut. Mitä mieltä olet asiasta? Asialla on kiire, joten voinet vastata kysymykseeni heti ja allekirjoittaa tämän paperin.

Mitä luulette, allekirjoittaako työntekijä paperin vai lyö nyrkkiä pöytään? Hän on poissa tolaltaan eikä kykene kirkkaaseen ajatteluun. Todennäköisesti hän itku kurkussa menee ja raapaisee nimensä paperiin.

Kun työntekijä sulkee oven, hallintoväki purskahtaa nauruun. Meni täydestä! Kierrosta jatketaan, kunnes kaikki työntekijät ovat saaneet ”käsittelyn”. Loistavaa, exelent, tämä paikallinen sopiminen, tätähän on kyllä kaivattu jo liian kauan aikaa.

Tiedän yrityksiä, jotka eivät rekrytoi ammattiliittoon kuuluvia työntekijöitä.

Onneksi Sipilä on pannut toimeksi ja saanut vihdoin jotakin aikaan. Uudet rekrytoitavat työntekijät eivät edes rohkenisi kysyä työsuhteensa ehdoista. Palkan suuruutta tai pikemminkin pienuutta tiedustelevat raakataan automaattisesti pois:

Että kehtaakin mokoma kysyä, mitä tästä työstä maksetaan? Hyi helvetti!

Työpaikoilla ammattijärjestöjen koulutetut ”ammattiluottamusmiehet” hoitavat järjestäytyneen työväen edunvalvonnan. Neuvotteluosapuolten välillä on edes jonkinlainen tasapaino. Luottamusmiehellä on taito riitauttaa asia ja viedä sitä keskustason neuvotteluihin. Viime kädessä erimielisyydet sopimusten tulkinnassa ratkaistaan Työtuomioistuimessa. Tasavertaisuutta neuvotteluihin tuo myös luottamusmiehen irtisanomissuoja hänen luottamusmieskaudellaan.

Suomen Yrittäjät ja Perheyritysten liitto ovat ottaneet kantaa paikallisen sopimisen laajentamisen puolesta. Järjestöt väittävät  työmarkkinajärjestöjen tulkinnan olevan, että järjestäytymättömissä yrityksissä vain ammattiliittoon kuuluva luottamusmies voisi tehdä paikallisen sopimuksen, jos työehtosopimuksessa paikallisen sopimisen osapuoleksi on määrätty luottamusmies. Yrittäjäjärjestöt vastustavat kiivaasti luottamusmiespakkoa. Heidän mukaansa se rajoittaa yhdistymisvapautta ja tuhoaa tavoitteen työpaikkasopimisen lisäämisestä ja sitä kautta työllisyyden parantamisesta. Yrittäjäliitot ovat tempaisseet hihastaan vielä yhden olevinaan valttikortin tai viimeisen oljenkorren, nimittäin perustuslain.

Niin sanottu luottamusmiehen valintapakko on muka räikeässä ristiriidassa perustuslain kanssa. Perustuslaki takaa ihmisille yhdistymisvapauden. Ei ammattiliittoon kuuluminen ole mikään pakko, se on täysin vapaaehtoista.  Asia kysytään kahden kesken työpaikkahaastattelussa.

Tämä on varmasti perustuslain vastaista syrjintää. Suomessa on järjestäytymisvapaus. Mikä tässä työnantajia oikein pelottaa, jos aikomukset ovat rehelliset? Työnantajien mielivaltaa en halua suomalaisille työpaikoille, sitä esiintyy jo nyt aivan riittävästi järjestäytyneilläkin työpaikoilla.

Siinä paneelissa työntekijän takapuoli kastuu ”merivedessä” ja sanelun jälkeen ei mieli mettä keitä.

Mikäli paikallinen sopiminen on ”palkat alas, säännöllistä työaikaa ei ole, ylitöitä ei tunneta, lomarahoja ei makseta, haittatyö- ja sunnuntaityölisiä ei korvata, vuosiloma pätkitään, sairauslomia ei saa palkallisena pitää, töihin tullaan silloin kun työnantaja määrää ja ollaan pois kun ei tarvita” -henkilöstöpolitiikkaa, en kuuna päivänä tule sitä hyväksymään. Enkä ymmärrä sitäkään, että järjestäytymättömät yritykset vaativat samoja oikeuksia kuin järjestäytyneet yritykset, mutta velvollisuuksista ollaan sanomassa, että ei käy.

Kysymys ei ole mistään muusta kuin samoista säännöistä liittoon kuuluville ja kuulumattomille. Pohjimmiltaan kyseessä saattaa yrittäjäjärjestöjen puolelta olla yritys murtaa yleissitovuusjärjestelmä ja sen tuoma minimiehtojen turva. Yrittäjäjärjestöt valehtelevat kannanotossaan, kun he väittävät paikallisen sopimisen vaativan järjestäytymistä.

Paikallinen sopiminen ei saa olla tulevaisuudessakaan yksittäisen työntekijän pakottamista isännän -valtaan ja saneluun. Työntekijällä ei ole mitään mahdollisuuksia pärjätä yksin yhden tai useamman sopimiseen koulutetun työnantajan edustajan kanssa. Siinä paneelissa työntekijän takapuoli kastuu ”merivedessä” ja sanelun jälkeen ei mieli mettä keitä. Duunarin kuitenkin pitäisi edelleen hankkia työllään perheelle ruoka pöytään. Siksi tilanteeseen tarvitaan luottamusmiestä takuumieheksi.

Esa Kanerva

Kirjoittaja on tamperelainen Tehyn pääluottamusmies ja varavaltuutettu (sd)

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta