Usein kansainvälisessä omistuksessa olevat yritykset ovat ryhtyneet huolella viimeistelemään palvelukonettaan siihen kuntoon, että ainakin tuottavuus sekä työn että voittojen osalta on kohdallaan. Toki myös palvelut valtaosin ovat kunnossa.

Mistä tässä on sitten oikein kysymys?

Ei ainakaan siitä, että esimerkiksi englantilaiset, saksalaiset ja yhdysvaltalaiset pääomasijoitusyhtiöt olisivat huolissaan suomalaisten terveydestä tai sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän toimivuudesta. Kyllä kyse on ihan rahasta.

Miksi terveys- ja osin sosiaapalveluiden myyminen on niin tuottavaa, että siihen halutaan sijoittaa?

Kolme perussyytä löytyy helposti. Ensinnä työn tuottavuus on alalla hyvä. Alan palkat ovat matalia ja suomalainen työlainsäädäntö antaa moneen muuhun maahan verrattuna lähes vapaat kädet järjestellä työsuhteet sellaisiksi kuin työnantaja haluaa. Esimerkiksi määräaikaisilla tai 0-sopimuksilla kikkaileminen on yllättävän helppoa ja työntekijöiden etujen ajaminen ilman ammattiliittojen kanneoikeutta on usein käytännössä mahdottomuus.

Vaikka maakuntamalliin siirryttäessä palveluiden kunnasta siirtyminen uuteen järjestelmään tapahtuu työntekijöillä vanhoin työsuhteen ehdoin, niin palvelujen kilpailuttamisen jälkeen saattavat ehdot muuttua. Ja muutos ei ole välttämättä työntekijän kannalta edullinen. Vaikka palkka pysyisikin samana tai vaikka hivenen nousisi, tulee muun muassa työaika todennäköisesti nousemaan ja muissa eduissa voi tapahtua heikennyksiä, joten kokonaisuus jäänee miinukselle. Tähän ei ole suunnitteilla mitään suojamekanismeja.

Toiseksi palveluiden kilpailuttamisen kautta tulee markkinoille siirtymään sellainen palvelutuotanto, joka on helppoa toteuttaa. Raskas, kallis ja hankala terveyden- ja sosiaalihuolto tulee jäämään julkisen sektorin tehtäväksi jatkossakin. Markkinoilla toimivat yrityksen eivät sitä itselleen halua ja niistä ne eivät tule tarjouksia jättämään, vaikka niistä kilpailutuksia järjestettäisiinkin. Näiden osa-alueiden hoitaminen tulee jäämään maakuntiin perustettavien yhtiöiden tehtäväksi.

Kolmas ja tärkein syy sijoittamisen kannattavuudelle on se, että suomalainen ja eurooppalainen verolainsäädäntö on niin tehoton, että se mahdollistaa lähes 100 prosentin vapaan verodopingin käytön yhteiskunnan varoin yksityisen liiketoiminnan voittojen maksimoinnissa. Kansainvälisten sijoitusyhtiöiden omistamat terveys- ja sosiaalipalvelualan yritykset voivat konsernin sisäisin laskutus- ja velkajärjestelyin hävittää voiton olemattomiin ja liiketoimintaa pyöritetään myös veroparatiisien kautta, jolloin verotettava tuotto saadaan kirjanpidollisesti näyttämään puhtaalta nollalta.

Viimeaikoina ovat alan yrittäjät tulleet näyttävästi julkisuuteen esittämällä omia verojalanjälkiään ja kertomalla maksavansa kaikki veronsa Suomeen. On myös näytetty mittavia summia, kuinka paljon veroja on maksettu. Valitettavasti tämä on usein vain silmän lumetta. Tottakai yritykset maksavat arvonlisäveronsa ja suorittavat työntekijöittensä palkoista tuloveron ennakonpidätykset, mutta siihen se valitettavan usein jää. Piilotettujen voittojen verot jäävät saamatta. Ja piilotetut voitotkin maksetaan meidän veronmaksajien pussista.

Siirryttäessä uuteen palvelutuotantomalliin tulisikin suomalaista verotuskäytäntöä kehittää niin, että kuvatun kaltainen verodoping kielletään. Ja verodopingista kiinni jäädessä tulisi kilpailukielto asettaa heti. Nythän käytännössä on käytössä Norjan hiihtoliiton malli, jossa ei testejä suoriteta ja sattumalta kiinni jääneitäkään ei rangaista asiaan kuuluvalla tavalla.

Pitemmällä aika välillä myös eurooppalaisen lainsäädännön yhtenäistäminen on välttämätöntä, että yrityksen kotimaalla ei voida vääristää kilpailua.

On syytä myös muistaa, että vaikka lyhyellä tähtäimellä vapaiden markkinoiden luominen sote-alalle saattaa kustannuksia laskea, niin se ei todennäköisesti ole pysyvä ilmiö. Kun kansainvälisten pääomasijoittajien tavoite on maksimoida jatkuvasti pääoman tuotto, eli voitot, niin se kiihdyttää yrittäjyyden keskittymistä ja saattaa johtaa myös hintojen kartellisoitumiseen. Suomi on kuitenkin kansainvälisessä mittapuussa niin pieni markkina tälläkin alalla, että se voidaan ihan hyvin jakaa yritysten kesken jollakin klubilla, joka sijaitsee Suomea lämpimämmässä ilmatilassa.

Ja ainahan on mahdollista, että pääomasijoittajat eivät saa mielestään riittävää voittoa Suomesta, jolloin ne vetäytyvät täältä. Jos näin käy, niin silloin ollaan lirissä, jos omaa julkista tuotantoa ei enää ole olemassa.