Arvostelun juurena on lehtitiedot, joiden mukaan sisäministeri Maria Ohisalo (vihr.) on nimittämässä kansliapäälliköksi taustaltaan vihreän Kirsi Pimiän, joka on myös pätevä mutta vailla Pelttarin kokemusta suojelupoliisista.

Ohisalon odotetaan tekevän klassisen poliittisen virkanimityksen, samanlaisen, jolla Pelttari aikanaan nostettiin Supon johtoon.

Tilanteessa ei olisi mitään ihmeellistä elleivät Ohisalo ja vihreät olisi aiemmin arvostelleet poliittisia virkanimityksiä. Kokoomuslaisia naurattaa ja pöyristyttää, että vihreät on sittenkin samaa porukkaa kuin kaikki muut valtaan päässeet puolueet, mukaan lukien kokoomus.

Moraalinen poseeraus, jota voi kutsua myös kaksinaismoralismiksi, nostaa kannatusta. Se toimii niin kauan, kun löytää itsensä samasta lammikosta, jossa rypemisestä on syyttänyt muita.

Vastaanvanlaisia tapauksia on viime aikoina ilmennyt myös yksittäisten vihreiden kohdalla. Kansanedustaja, ilmatieteen laitoksen tutkija Atte Harjanne (vihr.) on Instagram-kuviensa perusteella ahkera matkailija. Harjanne lentelee ympäri maapalloa aivan kuin ei olisi lentoliikenteen päästöistä koskaan kuullutkaan.

Ehkä Harjanteen herättämästä kohusta oppineena europarlamentaarikko Ville Niinistö (vihr.) ymmärsi jättää somekuvat väliin Kuuban joululomallaan.

Housut kintuissa oman agendansa vesittämisestä kärähtäminen on politiikassa tyypillistä. Vahinkoja sattuu silloin tällöin kaikille. Saunat palavat, kun niitä ahkerasti lämmitetään.

Poliittinen tilanne suosii paikoin korostunutta nuhteettomuutta, jolle ei ole vierasta myöskään moraalinen performanssi. Katsokaa meitä, me toimimme oikein. Vastapuolella on oikeistopopulistien hällävälistinen räävittömyys, jossa mitä tahansa saa sanoa vaikka siitä seuraisi toistuvasti rikostuomioita.

Toinen puoli poseeraa ja vaatii äänestäjiltä elämäntapaa, joka on enemmistölle mahdoton, kunnes käy ilmi, että se on mahdoton myös saarnaajille itselleen.

Toinen puoli korjaa falskista hyveretoriikasta poliittisen hyödyn.

Ikävintä vahvassa leiriytymisessä on kasvava yhteyden puute, joka repeää paitsi puolueiden myös niiden kannattajien välille. Yhteyden puutteelle ja siitä seuraavalle epäluulolle voisi tehdä jotakin sen sijaan, että poliittiset leirit hyödyntävät niitä sumeilematta kannatuksensa kasvattamiseen.