Viikatemiestä pääsee kävellen karkuun. Uuden kansainvälisen tutkimuksen mukaan jo muutama tuhat askelta päivässä lisää ihmisen hyvinvointia. Mitä enemmän askeleita kertyy, sitä pidempään voi olettaa elävänsä.

Liikkumisen myönteinen vaikutus hyvinvointiin on tiedetty iät ja ajat, mutta uusi tutkimus todistaa, että vähäinenkin aktiivisuuden lisääminen edistää hyvinvointia. Menneinä vuosina ylläpidettiin 10000 askelen myyttiä. Rima oli koko väestöä ajatellen liian korkealla. Moni ajatteli, että kun en siihen yllä, niin jääköön koko homma.

Kun presidentti Sauli Niinistö täytti elokuussa 75 vuotta, hän haastoi suomalaisia liikkumaan ja järjesti kävelytapahtuman Töölönlahdella.

Kävelytempaukseen osallistui muutama sata ihmistä sateisesta säästä huolimatta. Niinistö piti tapahtuman alussa puheen, jossa hän sanoi, että liikkuminen on ihmiselle terveydellinen kysymys, mutta myös oman henkisen pirteyden kysymys.

Terveyden ja pirteyden lisäksi liikkuminen on kansantaloudellinen kysymys. Viime vuonna julkaistun UKK-instituutin koordinoiman tutkimuksen mukaan liian vähäinen fyysinen aktiivisuus aiheuttaa Suomessa vuosittain yli kolmen miljardin euron kustannukset.

– Meiltä on toivottu hintalappua kustannuksille. Aiemminkin asiaa on selvitetty, mutta niissä on keskitytty lähinnä terveydenhuollon kustannuksiin, UKK-instituutin tutkija Päivi Kolu sanoo.

Laskelmissa huomioitiin kustannukset, joita yhteiskunnalle muodostuu kansansairauksista aiheutuneista terveyspalveluiden käytöstä ja lääkityksestä sekä tuottavuuden heikentymisestä sairauspoissaolojen, työkyvyttömyyseläkkeiden ja ennenaikaisten kuolemien seurauksena. Lisäksi arvioitiin liikkumattomuuden vaikutus tuloverojen menetykseen, maksettuihin työttömyysturvaetuuksiin ja ikääntyneiden koti- ja laitoshoidon kustannuksiin.

– Nyt kun on laskettu konkreettinen hintalappu liikkumattomuudelle, niin poliittisten päätöksentekijöiden on helpompi tarttua asiaan. Päättävissä elimissä ei välttämättä tapahdu asioille mitään, jos ei pysty osoittamaan, kuinka paljon toimenpiteistä seuraa säästöä, Kolu sanoo.

Liikkumattomuuden kustannukset Suomessa vuonna 2017 olivat noin 3,2 miljardia euroa. Suorat kustannukset olivat reilu 680 miljoonaa euroa ja epäsuorat 2,5 miljardia euroa.

– Suorat kustannukset koostuvat muun muassa terveyspalveluiden käytöstä, lääkityksestä ja ikääntyneiden laitoshoidosta, Kolu sanoo.

– Meille tuli yllätyksenä, että suorat kustannukset muodostavat tosiasiassa hyvin pienen osan liikkumattomuuden kustannuksista.

Liikkumattomuus aiheuttaa epäsuoria kustannuksia työkyvyn ja verotulojen näkökulmasta. Esimerkiksi runsaat sairauspoissaolot heikentävät tuottavuutta, mikä on kansantalouden kannalta haitallista, koska Suomen talouden kasvu nojaa nimenomaan työn tuottavuuteen.

Liikkumattomuuden kustannuksista kroonisten kansansairauksien osuus on vajaa puolet, mikä on noin 1,4 miljardia euroa.

– Kansansairaudet viittaavat siis sairauksiin, joihin elintavoilla voidaan vaikuttaa. Joskus puhutaan myös elintapasairauksista, Kolu sanoo.

Kroonisista kansansairauksista suurin yksittäinen kustannusten aiheuttaja on tyypin 2 diabetes. Se muodostaa reilun neljänneksen kansansairauksista aiheutuvista liikkumattomuuden kustannuksista.

Tutkimuksessa hyödynnettiin suomalaisia rekistereitä, jotka sisälsivät tietoa esimerkiksi terveyspalveluiden käytöstä, ennenaikaisista eläkkeistä, sairauspoissaoloista ja maksetuista työttömyysturvamaksuista. Lisäksi apuna on käytetty kansainvälisiä tutkimuksia, joiden avulla on pystytty arvioimaan, mikä on liikkumattomuuden osuus kustannuksista.

Epäsuorat kustannukset selittyvät esimerkiksi sillä, että vähäisellä nuoruuden liikkumisaktiivisuudella on yhteys heikompaan koulutustasoon ja työuralla menestymiseen. Se puolestaan näyttäytyy yhteiskunnan näkökulmasta tuloverojen menetyksinä ja suurempina maksettujen tukien määränä.

76 prosenttia suomalaisista ei liiku suosituksien mukaisesti, eli he ovat niin sanotusti liikkumattomia. Ikääntyneiden ryhmässä liikkumattomien osuus on 86 prosenttia.

UKK-instituutin sivuilta löytyy laskuri, jolla voi koko Suomen osalta tai hyvinvointialueittain tarkastella, kuinka paljon kustannukset pienenevät, jos liikkuvien ihmisten määrä saadaan kasvamaan. Sen avulla selviää esimerkiksi se, että jos vain 50 prosenttia suomalaisista liikkuisi liian vähän, yhteiskunta säästäisi vuosittain noin 340 miljoonaa euroa.

Tutkimuksen vinkkelistä liikkumattomuudella tarkoitetaan suositusta vähäisempää reippaan ja rasittavan liikkumisen määrää viikossa.

– Suosituksen mukaan pitäisi liikkua viikossa vähintään kaksi ja puoli tuntia reippaasti tai tunti ja vartti rasittavasti tai yhdistelmä näistä, Kolu sanoo.

Mikä altistaa liikkumattomuuteen?

– Yksi merkittävä syy on mukavuudenhalu. Usein lyhyetkin matkat tehdään mieluummin jotenkin muuten kuin omia lihaksia käyttäen. Jos esimerkiksi kuljettava matka on kolme kilometriä, niin voi olla kivampaa mennä autolla tai sähköpotkulaudalla, Kolu vastaa.

– Meidän arki on tehty niin helpoksi, että liikkumista voi vältellä. Arjen helpottaminen on tietysti periaatteessa hyvä asia, mutta se kääntyy nopeasti itseään vastaan.

Kolun mielestä oleellista olisi, että liikunnallinen elämäntapa opittaisiin nuorena. Vanhempien esimerkillä ja kaveripiirillä on siinä vaiheessa suuri merkitys.

– Ongelma on se, että liikkuminen vähenee iän myötä. Lukioikäisellä askelmäärät ovat tipahtaneet jo puoleen, kun verrataan seiskaluokkalaisiin. Ja 80-vuotiailla päivittäisten askelien määrä on enää puolet lukioikäisten määrästä, Kolu sanoo.

– Liikkumisen määrän asteittainen romahtaminen on huolestuttavaa, koska ikääntyneiden pitäisi liikkua, jotta toimintakyky säilyy. Se näkyy elämänlaadun lisäksi myös yhteiskunnan kustannuksissa.

Suomalaiset ovat eurooppalaisittain verrattuna varsin liikkuvaa väkeä. Viime vuonna asiaa selvitettiin Eurobarometrin avulla.

– Liikkumisessa Suomi on neljän parhaan joukossa. Edellä ovat Alankomaat, Tanska ja Ruotsi, Kolu sanoo.

– Eurooppalaisittain Suomi pärjää oikein hyvin, mutta kyllä suomalaisten pitäisi liikkua enemmän. Ihmettelen vain, että miten vähän muissa maissa liikutaan.

Liikunta olisi mainio lääke elämänlaadun parantamisen lisäksi myös julkisen talouden tasapainottamiseen. Jos suomalaisten fyysinen toimintakyky heikkenee edelleen, talouskasvun mahdollisuudet kapenevat, koska raha hupenee liikkumattomuuden kustannuksiin. Nyt kysymys kuuluu, kuinka kansa saataisiin ylös, ulos ja lenkille.

– Asian tiimoilta tehdään toki valistusta, mutta jotenkin uskon, että se ei ole tiedon puutteesta kiinni. Kyllä ihmiset tietävät, että kannattaisi liikkua, mutta motivaatiota pitäisi löytää jostain, Kolu pohtii.

Motivaation lisäksi yhteiskunnalla ja ympäristöllä on kannustava tai lannistava vaikutus liikkumiseen.

– Jos työpaikalla on mahdollisuus maksuttomaan pysäköintiin, niin totta kai se madaltaa kynnystä oman auton käyttöön. Ja vastaavasti, jos on rakennettu turvalliset kevyen liikenteen väylät, jotka aurataan talvisin, niin se houkuttelee siirtymään autoilusta pyöräilyyn, Kolu sanoo.

– Samoin on tärkeä, että harrastusliikunnan mahdollisuuksia kehitetään rakentamalla liikuntatiloja.

Yksi iso haaste on se, kuinka nuorena omaksuttu aktiivisuus säilyisi myös varttuneemmalla iällä. Aktiivisten nuoruusvuosien jälkeen arkiliikunta uhkaa unohtua, ja se näkyy tilastoissa.

(Juttu jatkuu kuvan alla)

Useimpien suomalaisten mieliin on iskostettu 10000 askelen päivätavoite. Rima on ollut selvästikin liian korkealla, ja harva on yltänyt siihen. Kun tavoite jää saavuttamatta, moni on lannistunut ja heittänyt pyyhkeen kehään.

Kymppitonni kannattaa unohtaa ja asettaa rima itselleen sopivaksi. Yhdysvaltalaisen Johns Hopkinsin yliopiston ja puolalaisen Lodzin yliopiston koostetutkimuksen tulosten mukaan jo muutama tuhat askelta päivässä lisää ihmisen hyvinvointia. Mitä enemmän kertyy päivittäisiä askeleita, sitä paremmin voi välttää ennenaikaisen kuoleman riskiä.

Tutkijoilla oli tukenaan 17 pitkäaikaistutkimusta, joissa tarkasteltiin yhteensä yli 200 000 ihmistä. Tulokset osoittavat, että jokainen askel kannattaa, erityisesti niille, jotka liikkuvat tällä hetkellä hyvin vähän. Pienelläkin askelmäärän lisäyksellä voi olla merkittäviä vaikutuksia terveyteen. Kuitenkin vaikutukset ovat hyvin yksilöllisiä, ja kaikki eivät saa samanlaisia tuloksia.

Tutkimuksessa havaittiin, että kun päästään noin 5 500 askeleen lisäykseen päivässä, kuolleisuusriski alkoi merkittävästi pienentyä. Jokainen 1 000 askeleen lisäys päivässä pienensi kuolleisuuden riskiä 15 prosenttia aina 20 000 askeleeseen asti.

– Aikaisemmin oli 10 000 askelen tavoite, mutta siitä on luovuttu jo ennen tätä tutkimusta. Kaikille sopivaa yhtä tavoitetta ei voi asettaa, UKK-instituutin vanhempi tutkija Pauliina Husu sanoo.

– Askeltavoitteiden tulisi olla hyvin yksilöllisiä. Iällä on vaikutusta siihen, samoin terveydentilalla ja kuntoilutaustalla.

Samoin liikkumisen suosituksissa kehotetaan, että ihmiset löytäisivät itselleen mieluisen tavan liikkua.

– Kaikki eivät yllä liikkumisen suositusten määriin, mutta jo vähänkin on hyvä. Sekin on jo tärkeää, että pystyy tauottamaan paikallaoloa säännöllisesti ja tekemään välillä kevyttä liikuskelua. Arkisella puuhastelullakin on jo positiivisia vaikutuksia, erityisesti niille, jotka muuten liikkuvat hyvin vähän, Husu sanoo.

Aikoinaan askeltavoitteeksi valikoitui 10000 todennäköisesti sen vuoksi, että se on helposti muistettava pyöreä luku.

– Sille ei ollut vankkaa tutkimusnäyttöä. Askelmittareiden ja muiden liikemittareiden käytön myötä on saatu aiempaa tarkempaa tutkimusnäyttöä askeleiden terveysyhteyksistä. Sen perusteella siis vähemmälläkin liikkumisella on myönteisiä vaikutuksia terveyteen. Kymppitonnin slogan antoi ymmärtää, että vasta sillä olisi merkitystä, Husu sanoo.

Tutkimustiedon valossa on vaikea sanoa yhtä nyrkkisääntöä, joka sopisi kaikille. Liikkumisen tavoitteet olisi hyvä määritellä yksilöllisesti. Täytyisi löytää itselle toteuttamiskelpoinen askelmäärä ja toistaa sitä.

– Totta kai enemmän on parempi, ja askeleiden lisäämisestä on tutkitusti hyötyä aina sinne 20000 askeleeseen asti. Kukin voi itselleen sopivalla tavalla pikkuhiljaa lisätä askelmäärää, Husu sanoo.

– Lisäksi on hyvä muistaa liikkumisen monipuolisuus. Pelkkä askelmäärä ei kata liikkumisen kokonaisuutta. Monipuolisimmat terveysvaikutukset tulevat reippaasta ja rasittavasta liikkumisesta, joka hengästyttää ja hikoiluttaa, mutta välillä on hyvä liikkua myös kevyemmin.

Lisäksi olisi hyvä harrastaa lihaskuntoa ja liikehallintaa kehittävää liikkumista, suositusten mukaan ainakin kaksi kertaa viikossa.

On tuhannen taalan kysymys, kuinka ihmiset saadaan liikkumaan nykyistä enemmän. Husu muistuttaa, että arjen lomassa tapahtuvilla lyhyillä liikkumisjaksoilla on merkitystä.

– Liikkumisen kokonaisuuden voi koota hyvin monella tavalla. Ei ole vain yhtä reseptiä kaikille, Husu sanoo.

– Liikkuminen ei välttämättä vaadi isoja järjestelyjä tai tiettyjä varusteita, vaan sitä voi ripotella arkeen itselle mieluisalla tavalla. Kun liikkuminen tuottaa itselle mielihyvää ja positiivisia tunteita, niin silloin sitä myös todennäköisesti jatkaa.

Yhteiskunnan on hyvä pitää huolta matalankynnyksen liikkumisen mahdollisuuksista, kuten sujuvista ja turvallisista kevyen liikenteen väylistä.

Miten ihmisiä voi rohkaista lisäämään liikuntaa?

– On hyvä pysähtyä pohtimaan, mistä oma arki koostuu. Sitten voi miettiä, onko siellä hetkiä, joihin voi lisätä liikettä, jos kokee, että olisi hyvä liikkua enemmän tai monipuolisemmin, Husu sanoo.

– Liikkumisen ei tarvitse olla tekemisen ensisijainen tavoite, vaan sen voi liittää moneen itselleen tärkeään ja mieluisaan asiaan. Se voi olla vaikkapa ystävien tapaamista, äänikirjan kuuntelua, lemmikin kanssa liikkumista tai lasten kanssa touhuamista.

*

Juttu on julkaistu Demokraatin printtilehdessä 28.9.2023