STTK:n pääekonomista Patrizio Lainà on toista mieltä leukkaustarpeista. Hän pohtii Twitterissä, onko velkapelko mennyt jo velkapaniikin puolelle. Hänen mielestään mikään ei tällä hetkellä puolla sitä, että jotain 1990-luvun lama-ajan sopeutusta pitäisi tehdä. Hän kutsuu niitä jälkikäteen tarkasteltuna pahaksi virheeksi.

– Kyllä, julkisen talouden vahvistamista voi ja kannattaa miettiä, sillä veropohjan rapautuessa vaalikauden aikana häviää noin miljardin euron verran verotuloja. Silti mihinkään 90-luvun lamassa harjoitetun sopeutuksen mittaluokkaa tai kohdennusta ei ole syytä uusintaa. Valtiontalouden ohjaus vaatii myös menopuolen ottamista mukaan kehysbudjetointiin, Patrizio Lainà kirjoittaa.

Hän muistuttaa, että esimerkiksi koronakriisissä velkasuhde nousi poikkeuksellisen vähän ja kääntyi nopeasti laskuun. Lainàn mukaan viimeaikaisissa kriiseissä onkin lopulta velkaannuttu melko vähän verrattuna aiempiin kriiseihin.

Helsingin Sanomien haastattelussa Viinanen kertoo jälleen olevansa huolestunut Suomen tilanteesta, joka ei hänen mielestään ole vielä niin paha kuin 1990-luvulla, mutta suunta on väärä. Hän pitää kansantaloudellisesti kalliina yhtälöä, jossa lasketaan vanhusten määrä suhteessa työtä tekevään väestöön. Hän myös muistuttaa velan kallistuvan korkojen myötä ja ”rahaa poltetaan tarpeettomasti”.

Viinanen siis leikkaisi jälleen. Mutta mistä?

– Koskisin myyntivoiton verotukseen, ja tuloksenkin verotus voisi olla kovempaa. Kävisin veropakolaisten kimppuun. Verotarkastuksia enemmän. Myös perintövero nousisi. Kun perintövero on alakanttiin, niin perintö voidaan jaksottaa helposti sukupolvesta toiseen. Se kartuttaa valtavaa omaisuutta pienellä prosentilla. Varaa olisi kiristää, Viinanen listaa.

Muita kohteita Viinasen leikkauslistalla olisivat muun muassa erilaiset elinkeinotuet, työttömyyskorvaukset ja sosiaalituet.

Viinasella on historiallisen kova kokemus leikkaamisesta. Valtiovarainministeriö aikoinaan esitti, että vuoden 1994 budjetista leikattaisiin 15,8 miljardia markkaa ja seuraavana vuonna vielä 19,7 miljardia markkaa.

Viinanen tunnustaa Helsingin Sanomissa, että leikkaukset perustuivat perstuntumaan.

– Olin käynyt kirjan läpi, kun minulla oli vielä aina yksi yö aikaa lukea budjetti ennen neuvotteluja. Oli toki eri vaikutuksia, eivätkä ne aina ihan oikein menneetkään. Tuli ehkä tehtyä leikkauksia turhissakin paikoissa, liian suuria, Viinanen myöntää.