Historian kautta kuljettiin kohti tätä päivää ja voitiin huomata, että ammatillisen koulutuksen tehtävä on perusteiltaan pysynyt aina samankaltaisena. Sen on pitänyt kasvattaa nuoria ja antaa heille osaamista ja valmiuksia työelämää varten.

Yhteiskunnan kehittyessä ja työelämän muuttuessa ammatillisen koulutuksen on ollut välttämätöntä kehittyä ja uudistua.

SUOMESSA on tehty vajaan kymmenen vuoden aikana kaksi merkittävää koulutuspoliittista uudistusta: ammatillisen koulutuksen reformi ja oppivelvollisuuden laajentaminen.

Pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallituksen tuoma oppivelvollisuuden laajentaminen astui voimaan 2021. Tavoitteena oli nostaa koulutus- ja osaamistasoa sekä edistää koulutuksellista tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta.

Nämä kaksi uudistusta ovat jossain määrin eriparisia. Oppivelvollisuuden laajentamisen tavoite siitä, että jokainen peruskoulun päättänyt nuori suorittaa toisen asteen koulutuksen ja tutkinnon on ehdottomasti kannatettava. Nykypäivän ja tulevaisuuden työelämässä ei pärjää pelkällä peruskoulun osaamisella.

Laajentamisen vaikutukset näkyvät erityisesti ammatillisessa koulutuksessa, jonne siirtyy suurin osa myös niistä oppivelvollisista, joiden edellytykset selviytyä toisen asteen opinnoista eivät eri syistä ole parhaat mahdolliset.

Nyt muutaman vuoden jälkeen on voitu todeta, että oppivelvollisuuden laajentaminen on ollut tarpeellinen ja onnistunut uudistus, mutta parannuksia lainsäädäntöön tarvitaan.

PARI VIIKKOA sitten SDP:n puoluevaltuusto esitti kokouksessaan omat kehitysehdotuksensa ammatilliseen koulutukseen.

1. Vähennetään opintojen keskeyttämistä ja ehkäistään vääriä alavalintoja ottamalla käyttöön malli, jossa opiskelijat hakeutuvat nykyistä laaja-alaisempiin tutkintokokonaisuuksiin yksittäisten perustutkintojen sijaan.

2. Erotetaan aikuisten ja oppivelvollisuutta suorittavien nuorten koulutus rahoituksen ja tavoitteiden osalta, jotta erilaiset koulutustarpeet tulevat huomioiduksi nykyistä paremmin.

3. Otetaan käyttöön kuntouttava opetus sitä tarvitseville, jotta tutkinnon suorittaminen ei keskeydy siksi, ettei tarvittavaa tukea ole saatavilla.

4. Otetaan käyttöön valtakunnallinen taitotakuu, jotta ammatillisesta koulutuksesta saa tarvittavat tiedot ja taidot työelämää ja jatko-opintoja varten. Jos taidoissa havaitaan puutteita valmistumisen jälkeen, opiskelijalla on oltava oikeus palata maksuttomasti hankkimaan tarvittava osaaminen.

5. Uudistetaan yhteiset tutkinnon osat yleissivistävämmäksi kokonaisuudeksi. Näin varmistetaan, että ammatillisen koulutuksen suorittaneet saavat riittävät valmiudet muuttuvassa yhteiskunnassa pärjäämiseen, yhteiskunnassa toimimiseen ja kriittiseen ajatteluun.

TÄLTÄ POHJALTA on hyvä lähteä parantamaan ammatillista koulutusta ja näitä linjauksia on vietävä eteenpäin. Kehittämistarpeista huolimatta ammatillisessa koulutuksessa on myös paljon hyvää.

Tutkimusten mukaan enemmistö ammattiin opiskelevista on tyytyväisiä opiskeluunsa, ja ammatillisista oppilaitoksista valmistuvista 88 prosenttia on vuoden päästä töissä, opiskelemassa tai varusmiespalveluksessa.

Synkät uutisjutut eivät ole siis koko totuus, mutta koulutusta on syytä kehittää edelleen niin, että se vastaa nykyistä paremmin kaikkien opiskelijoiden tarpeisiin.

Kirjoittaja on johtava asiantuntija ja kasvatustieteiden maisteri Pietarsaaresta.