Raik ei tuolloin ollut mikä tahansa virolainen vaan Suomen Ulkopoliittisen instituutin tutkija. Raik on vuodesta 2018 saakka johtanut Virossa vastaavaa organisaatiota, Viron Ulkopoliittista instituuttia. Nyt myös Suomessa on tunnustettu ylintä valtiojohtoa myöten, että Virossa ja muissa Baltian maissa oli realistisempi näkemys Venäjän valtapolitiikasta kuin Suomella – tai monella muullakaan länsimaalla.

Raik hieman toppuuttelee virolaisten ja suomalaisten Venäjä-tuntemuksen paremmuuden vertailua. Hän myöntää Baltian maiden lähihistorian opettaneen realistista Venäjän lukutaitoa, mutta sanoo myös erilaisen keskustelukulttuurin osaltaan kallistavan vaakaa Viron hyväksi. Siinä missä virolainen väittelee ja keskustelee, suomalainen on varovainen ja konsensushakuinen.

Raik myöntää suomalaisen keskustelukulttuurin välillä turhauttavan. Mutta suorapuheisuutensa ansiosta Raik on ollut ja on edelleen kysytty kommentoija muun muassa Suomen televisiossa.

Suhtautuminen Venäjään jakoi pitkään kuin raja Suomea ja Viroa. Raik sanoo Viron halunneen pyrkiä maan itsenäistymisestä alkaen mahdollisimman nopeasti eroon kaikesta Neuvostoliiton perintöön liittyvästä. Suomi puolestaan korosti ulko- ja turvallisuuspolitiikassa jatkuvuutta.

– Suomella ja Virolla taisi olla haluttomuutta ymmärtää toistensa näkemyksiä. Virossa ei ymmärretty, miksi Suomi ei liity Natoon, jonka jäsen Viro jo oli. Suomessa oltiin ärtyneitä virolaisten Venäjän kritiikistä. Sen ehkä pelättiin koettelevan myös Suomen omaa turvallisuutta.

Raik sanoo vuoden 2022 hyökkäyksen Ukrainaan muuttaneen Venäjään liittyneen suomalaisen keskustelukulttuurin. Pidäkkeet poistuivat ja Venäjästä alettiin puhua avoimesti. Ja samalla myös Natosta.

– Suomessa oli pitkään ollut hieman skitsofreninen suhtautuminen Venäjään. Puolustusvoimat valmistautui idästä tulevaan uhkaan, mutta ääneen sitä ei sanottu.

– Samaan aikaan poliitikot puhuivat keskinäisriippuvuudesta ja Venäjän integraatiosta länteen. Hyvillä suhteilla haluttiin edistää vakautta ja rauhaa. Vaikea arvioida, kuinka moni oikeasti uskoi siihen, että Venäjää voitaisiin muuttaa lännestä käsin, Raik pohtii.

Baltian maissa on lännen varovaisuus välillä kirjaimellisesti myös ärsyttänyt. Etenkin maiden itsenäistyessä, kun lännessä pelättiin Neuvostoliiton ja Baltian maiden välisen tilanteen kärjistymisen aiheuttavan laajemminkin epävakautta Euroopassa.

– Tämä 1990-luvun alkupuolen haparointi koettiin Baltian maissa vääryytenä vääryyden päälle, kun olimme juuri vapautumassa Neuvostoliiton miehitysvallasta.

Raik muistuttaa, että Venäjä veti joukkonsa Virosta vasta vuoden 1994 elokuussa, vaikka maa oli itsenäistynyt jo kolme vuotta aikaisemmin. Kehitys Baltiassa on 1990-luvun alun kuohunnan jälkeen ollut kuitenkin nopeaa.

Raik pitää Baltian maita parhaina esimerkkeinä myönteisestä kehityksestä, mitä vapaus ja demokratia voi saada aikaiseksi 30 vuodessa.

– Virossa kiihkeämpi muutosvauhti hieman hellitti, kun pääsimme EU:n jäseneksi. Myös Naton laajentumisella on ollut osansa hyvässä kehityksessä, Raik muistuttaa.

KUVA JANI LAUKKANEN

RAIKILLA on hyvä tausta vertailla Viroa ja Suomea. Virossa syntynyt Raik muutti vanhempiensa kanssa Suomeen 15-vuotiaana vuonna 1990. Musiikinopettajavanhempien suunnitelma oli työskennellä Suomessa vain vuosi, mutta oleskelu venyi.

Raik jäi Suomeen, kun vanhemmat aikanaan muuttivat takaisin Viroon. Nyt Raik elää kahdessa maassa. Perhe asuu Espoossa ja toinen koti on ollut Tallinnassa vuodesta 2018, jolloin Raik aloitti Viron Ulkopoliittisen instituutin johtajana.

– 1990-luku oli minulle kuin jännittävää kaksoiselämää. Elimme Suomessa, mutta seurasimme koko ajan Viron itsenäistymisen etenemistä, Raik kuvailee.

– Perheeni oli tuolloin ensimmäisiä, jotka pääsivät laillisesti muuttamaan Virosta työn takia. Se oli valtava muutos, vaikka olimme muiden virolaisten tapaan katsoneet paljon Suomen televisiota. Muistan vieläkin televisiosta K-kaupan Väiskin ja ruokakauppojen täydet hyllyt.

Raik aloitti Turun yliopistossa kansainvälisen politiikan opinnot. Valinta oli helppo.

– Olin teini-ikäinen kun Baltian laulava vallankumous alkoi ja muurit sekä diktaattorit kaatuivat. Siitä jäi voimakas halu ymmärtää maailman tapahtumia. Omien nuoruusvuosien kokemukset jättivät vahvan idealismin, kun olin elänyt totalitaristisesti johdetussa maassa.

Myöhemmin, kiitos usein Venäjän, Raikin idealismia on koeteltu. Hän sanoo Ve näjän hyökkäyksen Georgiaan vuonna 2008 olleen eräänlainen herätys realismiin – etenkin Venäjän naapurimaille.

– Venäjä on maa, jonka pitää alistaa naapureitaan kokeakseen olonsa turvalliseksi. Tämän se tekee tarvittaessa käyttämällä voimaa. Venäjä ei ole luopunut eikä luovu etupiiriajattelusta, Raik sanoo.

Hän suhtautuu epäillen siihen, että Venäjän kehitys kääntyisi ainakaan lähivuosina demokraattisempaan suuntaan. Edes maan johtajan vaihtuminen ei tähän vaikuttaisi.

Raik pitää todennäköisenä, että Venäjän seuraava johtaja nousee Vladimir Putinin lähipiiristä.

– Myönteinen asia vaihdoksessa voisi olla se, että uusi johtaja ei ehkä suhtautuisi yhtä pakkomielteisesti Ukrainaan kuin Putin.

Lue koko haastattelu Demokraatin aikakauslehdestä 22/22.