Hoitajien palkkaratkaisu on yhä pöydällä ja yksityiselläkin puolella neuvotellaan jälleen syksyllä. Palkankorotuspaineet ovat kovat, vaikka samaan aikaan reipas inflaatio jyllää päälle.

VM:n vaade onkin nyt, että palkankorotukset eivät saisi ylittää ensi vuodelle kalkyloitua inflaatioarviota, joka on 3 prosenttia.

Ensi viikolla Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajien kanssa jälleen neuvotteluja jatkavat Super ja Tehy ovat vaatineet palkankorotusten yhteyteen viisivuotista palkkaohjelmaa. Se toisi yleisen palkankorotuslinjan päälle joka vuosi viiden vuoden ajan 3,6 prosentin lisäkorotuksen.

Yksityisellä puolella ei ole pienintäkään halua tyytyä vähempään.

– Se on mielenkiintoista, että valtiovarainministeriö ottaa kantaa, että palkankorotukset voivat olla kolme prosenttia. Täytyy muistaa, että julkisen sektorin ratkaisu oli se, että niin sanotun yleisen linjan päälle tulee 1,2 prosentin korotus ensi vuodelle. Ilmeisesti he ovat laskeneet sillä tavalla, että julkisella sektorilla on sitten vähintäänkin 4,2 prosentin palkankorotusvara. Näin kai tätä täytyy tulkita, Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto hämmästelee Demokraatille.

Valtiovarainministeri Annika Saarikko (kesk.) sanoi ansiotuloverotuksen kevennyksen olevan mahdollista vain, jos voidaan olla varmoja, että työmarkkinajärjestöt sopivat järkevästä palkkaratkaisusta syksyllä.

– En kuullut tällaisia keskusteluja silloin valtion taholta, kun julkinen sektori kävi palkkaneuvotteluja, Aalto toteaa sarkasmia äänessään.

– Jätän tämän kommentoinnin tässä vaiheessa tähän, hän jatkaa.

Aalto pohtii samaan syssyyn myös, mitä valtiovarainministeriö tarkoittaa enintään kolmen prosentin palkankorotusvaateella.

– Tarkoittavatko he julkisen sektorin palkankorotuksen tasoa vai muiden toimialojen palkankorotustasoa? Tämä on tässä epäselvää. Se tekee vähän hankalaksi ottaa kantaa, kun emme tiedä, mistä numeroista he oikeasti puhuvat.

Hän toteaa, että nyt Teollisuusliitossa arvioidaan tilannetta ja odotellaan Majasen kutsua.

SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta arvioi, että palkankorotusten sitominen veronkevennyksiin voi olla “aika vaativa harjoitus” jo aikataulun takia.

– Neuvottelut ovat kuitenkin liittokohtaisia ja sopimukset päättyvät vähän eri aikoihin. Ei taida ihan natsata eduskunnan aikatauluun. Sitten toisaalta ainakaan SAK:laisessa kentässä ei ensisijaisesti tuloveronalennuksia toivota, Eloranta muistuttaa.

Voitteko nyt julistaa tässä hetkessä, että veronkevennyksiä ei tule, koska se on kertakaikkiaan mahdotonta, jos ne sidotaan työmarkkinatilanteeseen?

– En tietenkään sitä ryhdy julistamaan. Varmaan Majanen ja Saarikko käyvät liittoja läpi. Siellähän ne neuvottelut tällä hetkellä ovat. Tässähän eivät keskusjärjestöt ole neuvottelemassa eikä tietenkään voida liittojen käsiä sitoa. Siellä tehdään omaa tavoitteenasettelua. Totean vain sen, että tämä on sekä aikataulullisesti että sisällöllisesti sellainen harjoitus, ettei ihan helpolla onnistu. Ei ainakaan meidän liittojen painopisteissä ole se, että ensisijassa veronalennuksilla ostovoima-asia hoidettaisiin, vaan kyllähän tässä puhutaan palkankorotusasioista.

SAK liputtaisikin myös mieluummin veronkevennysten sijaan sen puolesta, että Sipilän (kesk.) hallituksen aikaisessa kiky-ratkaisussa työntekijöiden harteille siirrettyjä sosiaalivakuutusmaksuja tuotaisiin takaisin yritysten maksettaviksi. Riku Aalto on tässä samoilla linjoilla Elorannan kanssa.

Kolmen prosentin inflaatio-odotusta ja samanmoista palkankorotuslinjaa Eloranta ei lähde erityisesti kommentoimaan. Liitot arvioivat alojensa palkanmaksukykyä.

– Inflaatio-odotukset ovat tuollaisia. Tietysti tänä vuonna ollaan otettu ostovoimassa aika paljonkin takkiin. Varmasti sitäkin yritetään jollain tavalla kuroa umpeen. Toki taloustilanteessa on paljon epävarmuuksia. Se varmaan ilman muuta heijastuu neuvottelupöytiin, Eloranta pohtii

Ammattiliittoja tapaava Majanen haluaa ottaa selvää myös hoitajien tilanteesta.

– Mitä siellä Millariikka Rytkönen (Tehyn puyheenjohtaja) ja Silja Paavola (Superin puheenjohtaja) oikein ajattelevat, että miten tästä nyt edetään, Majanen toteaa STT:n mukaan.

Superin Paavola vahvistaa Demokraatille jo aikaisemmin viestimänsä kannan, jonka mukaan suhtautuminen veronalennuksiin on kriittinen, koska ne heikentävät julkista taloutta, josta hoitajat saavat palkkansa.

– Yhteiskunnan palvelut, joita veroeuroilla tuotetaan, pitää jotenkin kustantaa. Ei ole olemassa sellaista, että syödään kakku ja säästetään se. Molempia ei voi saada. Aina pitää muistaa, että on kyse sosiaali- ja terveyspuolesta, vakaasta koulutuksesta tai mistä vain yhteiskunnallisista palveluista, ne kustannetaan veroeuroilla, Paavola sanoo.

Nyt ei eletä kuitenkaan tupo-ajassa, vaikka Paavola sinänsä näkisi, että tupot olisivat toimivia nykyisen kaltaisina kriittisinä aikoina. Käynnissä ja alkamassa on liittokierros. Eduskunnan ensimmäinen varapuhemies Antti Rinne (sd.) pohti hiljattain Helsingin Sanomissa mahdollisuutta koordinoida palkkapolitiikkaa työmarkkinakeskusjärjestöjen toimesta.

Riku Aalto toteaa, että koordinaatiota olisi hankala tehdä yksin, koska “työnantajapuoli, niin Elinkeinoelämän keskusliitto kuin yksittäiset työantajaliitot, vetäytyvat kaikista koordinaatiokeskusteluista”.

– Tällaisten perään voi tietysti haikailla, mutta ainakaan työnantajapuolta siihen ei mukaan matkaan missään tapauksessa saa.

Tässä mielessä Rinteen puheet ovat Aallon mukaan “vähän ohuita”.

– Toiveita voi tietysti esittää.

Jarkko Eloranta ei pidä Rinteen avausta koordinaatiosta realistisena ainakaan tätä syksyä ajatellen.

– Se juna kyllä meni kesällä, kun kunta-ala teki oman ratkaisunsa. Se mahdollisuus tässä menetettiin. Jatkoa ajatellen on tietysti varmaan syytä keskustella, miten työmarkkinamallia pyritään kehittämään. Työnantajien yksipuolinen koordinaatiomalli on kuitenkin jonkinnäköisen haaksirikon tässä ottanut.

Eloranta muistuttaa, että talouden vaikeita ja epävarmoja hetkiä nähdään jatkossakin.

– Siinä mielessä ehkä koordinaation vahvistaminen on tarpeellista. Mutta kuka ja miten sen tekee, on enemmän kuin pohdinnan paikka, koska ainakaan tällä hetkellä keskusjärjestöissä eikä erityisesti EK:ssa ole siihen mitään haluakaan.

Silja Paavola näkee Rinteen ehdotuksessa niin positiivista kuin negatiivista. Kiky-ratkaisu, jossa julkisen alan työntekijät saivat nokkiinsa, on toki vielä ikävänä kokemuksena hyvin muistissa.

-Kyllähän myös työntekijöiden ääntä pitää kuulla. Ei voi olla aina niin, että joku vain määrittelee, että nyt teette näin ja piste.

Paavola puolustaakin hoitajien oikeutta tavoitella omaa palkkaohjelmaansa.

– Jos me emme jotain tee, niin julkinen puolihan jää aina paitsioon. Ennen vanhaan se kävikin, kun oli kunnan tai valtion pitkä ja kapea leipä. Tällä hetkellä sellaista turvaa ei ole olemassa. Maailma on muuttunut.