Absoluuttisia yksittäisiä kaavioita puusilmäisesti tuijottamalla, tilastoja tarkoitushakuisesti käyttämällä ja kontekstin huomiotta jättämällä saatetaan päätyä nykyhallituksen tielle.

Ja käyttämään retoriikkaa, jossa voimavarojen määrä on vakio eli jonkun hyvän lisääminen on aina joltain pois ja se, joka vitsaa säästää, se kansaansa vihaa.

Tällä laskuopilla hyvinvointiyhteiskunta on romutettava, köyhiä on tultava lisää ja demokratia sivuutettava, jotta kasvoton markkinatalous ja jollain hämärällä logiikalla myös ihminen pelastuu. Noh, sitä saa mitä mittaa.

ON myös toisenlaisia ihmis- ja yhteiskuntakäsityksiä. Sellaisia, jossa ihmisiin luotetaan, jossa hyvä synnyttää hyvää ja kaikkien voimavaroja ja hyvinvointia voidaan kasvattaa. Politiikan perustaksi on mahdollista ottaa maapallon ja ihmisen kantokyvyn mittainen inhimillinen, voimavarakeskeinen lähestymistapa, jos niin halutaan.

Jo pitkään on tiedetty, että ihmisten kurittaminen, planeettaamme ryöstäminen ja pelolla johtaminen ei tuota parasta tulosta eikä hyvinvointi lisäänny. Ihmiset haluavat lähtökohtaisesti toisilleen hyvää, tehdä merkityksellisiä asioita, olla arvokkaita yhteisöjensä jäseniä ja tulla kohdelluksi kunnioitetusti.

Kun keskitymme lisäämään osaamistamme, tukemaan toisiamme ja luomaan turvallista elinpiiriä me ihmiset pystymme yhdessä huikeisiin keksintöihin ja voimme parantaa kaikkien elämänlaatua.

Tämä ajatus on ollut taustalla hyvinvointivaltiota luotaessa ja sitä varten sitä tulee vaalia ja kehittää. Sujuva arki, hyvin toimivat palvelut sekä luottamus yhteiskuntaan ovat tie menestykseen.

TÄLLÄ hetkellä monet haasteet ja voimavarojen vähyys nähdään tai pyritään sysäämään yksilön ongelmiksi, vaikka kyse on pitkälti meidän kulttuurimme ja yhteiskuntamme systeemisistä haasteista ja rakenteiden muodostamista ongelmista.

Ihminen ei ole kone eikä yhteiskuntaa voi tunkea oikeiston kaavioihin. Jokaisen on saatava olla arvokas osa yhteiskuntaa, ei pienestäkin erheestä tai voimavaran vähentymisestä sen laidan yli tiputettava turha osanen.

Ihmiskunnalla on toivoa ja politiikassa vaihtoehtoja. Meidän on yhdessä löydettävä tie takaisin inhimilliseen elämään, jossa työ on mielekästä ja sopivan haasteellista, jossa maapalloa eikä ketään ylikuluteta ja jossa koulu- ja työpäivän jälkeen on voimavaroja vielä jäljellä ja jaksamista ajatella.

Uskalletaan luopua kärsimystä tuottavasta, maapalloa tuhoavasta ja talouskasvua heikentävästä kurjistamispolitiikasta ja aletaan tavoitella päätöksillämme voimavarojen ja perustellun toivon lisäystä.

Kirjoittaja on JHL:n aluetoiminnan asiantuntija ja Pohjanmaan Sosialidemokraattien piirihallituksen jäsen Mustasaaresta.