Heinäluoma muistuttaa, miten “vuonna 1998 Suomi teki kauaskantoisen ratkaisun”: Suomi liittyi uuteen yhteisvaluuttaan euroon, ja sitoutui samalla rahaliiton tiukkoihin sääntöihin.

– Emu-päätös toi Suomeen matalammat korot ja paljon toivottua vakautta. Hyötyjinä ovat olleet niin yritykset kuin kotitaloudetkin. Samalla jouduttiin hyväksymään talouspoliittisen liikkumatilan merkittävä kapeneminen. Ulkoisten kriisien tai omien virheiden seurauksia ei enää voitu korjata devalvoimalla markkaa. Sitoutuminen rahaliittoon tarkoitti rahapolitiikan ulkoistamista Euroopan keskuspankille (EKP).

– Suomessa ymmärrettiin asetelman haastavuus sinänsä oikein. Osa Suomelle tärkeistä kilpailijamaista kuten Ruotsi voisi jatkossakin devalvoida, mutta Suomi joutuisi kriisin sattuessa puolustamaan kilpailukykyään muilla keinoin, hän huomauttaa.

– Puskurien tarkoituksena oli kerätä rahaa hyvän suhdanteen aikana. Rahaa voitaisiin sitten käyttää alentamalla työantajien ja tekijöiden maksuja tai niiden nousupaineita huonoina aikoina. Näin voidaan alentaa kustannuksia ilman että palkkoja tarvitsee leikata.

Euroalueen ja Suomen kriisijärjestelmät joutuivat toden teolla testiin vuonna 2008 Yhdysvalloista levinneen finanssikriisin seurauksesta. Heinäluoma huomauttaa, miten Euroopan nuoren keskuspankin huoli uskottavuudestaan inflaation taltuttajana ja Euroopan sisäinen kaupan epätasapaino ajoi rahaliiton murentumisen partaalle.

– Vain keskuspankin perääntyminen alkuperäisestä tiukasta linjastaan esti täyden romahduksen. Euroopan keskuspankin hitaus finanssikriisiin vastaamisessa ja samanaikaiset julkisten menojen leikkaukset kuitenkin pahensivat kriisiä tarpeettomasti.

Heinäluoma katsoo, että työttömyysvakuutusjärjestelmän Emu-puskuri on toiminut juuri niin kuin tarkoitettiinkin.

– Se on hillinnyt työttömyysvakuutusmaksujen kasvupaineita ja toiminut fiksuna automaattisena vakaajana. Eläkejärjestelmän Emu-puskureihin sen sijaan ei ole koskettu. Hyvinä aikoina puskuria olisi pitänyt kasvattaa enemmän ja vastaavasti finanssikriisin oloissa puskuria olisi pitänyt purkaa.

Nyt Heinäluoman mukaan olisikin syytä katsoa jälleen eteenpäin. Kriisin ollessa taakse jäänyttä aikaa, suomalainen yhteiskunta ansaitsisi hänen mukaansa uuden keskustelun siitä, miten yhteisen rahan oloissa toimitaan kilpailukyky ja työllisyys turvaten ennen seuraavaa kriisiä ja sen iskiessä.

– Tässä pohdinnassa pitäisi käydä lävitse niin työmarkkinoiden kuin koko yhteiskunnan kehittämistarpeet.