Syyttäjä Perttu Könönen myönsi, että jutussa on kuultu ”aika värikäs” kokoelma todistajia.

-  Ei sitä voi väistää, etteikö olisi kyseessä vakavista rikoksista tuomittuja rikollisryhmän jäseniä. Mutta henkilötodistelussa pitää arvioida kertomusta. On varsin tavallista, että rikoskumppaneiden kertomukset nousevat jopa murhajutuissa tärkeään asemaan, Könönen sanoi hovioikeudelle.

Syyttäjien lisäksi käsittelyn toiseksi viimeisenä päivänä kuultiin entisen jengipomo Keijo Vilhusen puolustuksen loppulausunto. Jari Aarnion puolustus on vuorossa perjantaina.

Ruotsalaisturkkilaisen ammattirikollisen Volkan Ünsalin lähes 20 vuoden takaisesta murhasta on aiemmin tuomittu elinkautisiin vankeusrangaistuksiin neljä miestä. Uusi tutkinta aloitettiin sen jälkeen, kun kaksi tuomituista puhui poliisille Vilhusen väitetystä osuudesta.

Vilhusen mukaan tuomitut tekivät hänestä väärän ilmiannon kostoksi siitä, että hän toimi murhan tekoaikaan poliisin tietolähteenä. Hän on sanonut välittäneensä tiedot murhahankkeesta Helsingin huumepoliisia johtaneelle Aarniolle ajatellen, että tämä puuttuisi asiaan.

Syyttäjä Könösen mukaan todistajien kertomuksissa ei ole sellaisia piirteitä, että todistuksista olisi sovittu yhdessä.

-  Usein (jos kertomuksista on sovittu) se ilmenee latteina, suhteellisen lyhyinä ja yksinkertaisina selityksinä, jotka rupeavat papukaijamaisesti toistumaan. Näissä kertomuksissa on yksilöllisiä piirteitä, jotka tulevat esiin, kun niitä käsitellään, hän sanoi.

Fredman: Valikoivaa muistamista pyöräkellarista

Vilhusen asianajaja Markku Fredman kiinnitti loppulausunnossaan hovioikeuden huomiota muun muassa siihen, miten valikoivasti yksi murhasta tuomituista miehistä, Jani Leinonen, on muistanut vuoden 2003 tapahtumia.

-  Leinosen kertomus on ainoa näyttö hänen ja Vilhusen väitetystä tapaamisesta pyöräkellarissa, missä Vilhunen oli Leinosen mukaan pyytänyt häntä murhahankkeeseen. Siinä on huomattavaa ristiriitaa, miten huonosti Leinonen muistaa muita tapahtumia siltä ajalta. Vilhusen tapaamisistakin hän on pystynyt kuvaamaan vain ne, joissa oli hänen mukaansa kyse murhasta, Fredman sanoi.

Asiassa on riidatonta, että Vilhunen tapasi Leinosta ja murhasta myös tuomittua Raimo Anderssonia henkirikosta edeltäneinä kahtena viikkona. Fredmanin mukaan Vilhunen pyrki tekemään miesten kanssa ”tikusta asiaa” ja muun muassa kutsui heitä kylään, koska oli saanut Aarniolta ohjeen pitää heihin yhteyttä.

-  Mutta väite, että Vilhunen olisi tapaamisissa osallistunut murhan suunnitteluun ja valmisteluun, on jäänyt Anderssonin ja Leinosen keskenään ristiriitaisten kertomusten varaan. Tietoisuus tai läsnäolo ei ole syyllisyyttä Vilhusen kohdalla, koska hänellä ei ole virkavelvollisuutta kuten Aarniolla. Hän teki mitä rikoslaki edellytti eli kertoi asiasta poliisille, Fredman sanoi.

Anderssonia ei voitu kuulla oikeudessa, koska hän joutui itse henkirikoksen uhriksi vuonna 2018.

STT – Mari Rosvall