Café Society kertoo klopista mahdottoman rakkauden ikeessä, eli se on Woody Allenia tyypillisimmillään.

Kahdeksankymppinen Woody Allen ohjasi tänä vuonna uransa ensimmäisen televisiosarjan Crisis in Sex Scenes, joka sai vastikään ensi-iltansa Yhdysvalloissa. Arvostelut eivät ole olleet mairittelevia. Sitä ennen Suomeen saadaan hänen tuorein elokuvansa, joka pyörittää liiankin tuttua levyä.

Tiedä sitten erityisestä kriisistä, mutta hudit kuuluvat tolkutonta julkaisuvauhtia pitävän ohjaajan repertuaariin. Ei syksyä ilman uutta Allenia.

Jännäreissäkin osaamistaan ajoittain väläyttänyt amerikkalainen on pitäytynyt viime vuosina komedioissa. Vitsit vain ovat vähissä. Tällä kertaa nasevasti sanaileva märkäkorvainen newyorkilaispoika (Jesse Eisenberg) hakeutuu sukulaismiehen (Steve Carell) apupojaksi Hollywoodiin. Asetelma lupailee satiiria. On suuria odotuksia, mutta tyydytään aluksi vähään. Pian poika pääsee kuitenkin piireihin.

Samalla juttu muuttuu perinteisemmäksi. Nuorukainen rakastuu päätä pahkaa tähtiagentin sihteerikkönä työskentelevään naiseen (Kristen Stewart), joka on perheellisen enon salarakas pojan tietämättä. On luulojen vuoro käydä suuriksi, ja joku tulee pettymään varmasti.

Ja kuten Allenin elokuvissa aina, lopulta kaikki rakastavat vääriä ihmisiä, eikä kellään ole syytä olla onnellinen.

Café Society (2016) ei niinkään ivaa katteettomia unelmia loihtivaa elokuvateollisuutta vaan tyytyy kevyeeseen ja ylimalkaiseen komediaan rakkauden karusellista, johon astuvat ovat tunteidensa vietävissä. Nörtin Eisenbergin ja viekottelevan Stewartin välillä vain ei ole pienintäkään kipinää, ei merkkiäkään romanssista. Homma on jo sitä myöten selvä.

Carellin hahmo edustaa vanhan Hollywoodin suurieleistä mogulia ilman hauskoja repliikkejä.

Allenille ominaista pehmonostalgiaa annostellaan myös ohjaajalle tutummassa ympäristössä New Yorkissa, jossa käydään elokuvan toinen näytös. Yökerhobisnekseen siirtynyt kloppi on nyt menestyjä, mutta onnella on hintansa.

Vaikka Allen juoksuttaa tarinaa kohtalaisen luontevasti, lopputulos vaikuttaa innottomalta. Taas riittää varmaotteinen rutiini. Ohjaajan ja Eisenbergin edellinen yhteistyö To Rome With Love (2012) oli Allenin uran pohjanoteeraus. Glamourilla tylsästi flirttaileva Café Society on siitä pian seuraava.

RANE AUNIMO