Tuoreen raportin mukaan luonnon monimuotoisuus on heikentynyt merkittävästi 50 vuodessa. Tarkastelussa olleiden selkärankaisten villieläinten populaatiot ovat pienentyneet keskimäärin 73 prosenttia vuosina 1970-2020.

Populaatio tarkoittaa samalla alueella eläviä saman eliölajin kaikkia eri-ikäisiä yksilöitä.

Raportti perustuu Living Planet -indeksiin, joka tarkastelee noin 5  500 selkärankaisen eläinlajin lähes 35  000:ta populaatiota ympäri maailman. Aineistossa on mukana nisäkkäitä, lintuja, sammakkoeläimiä ja kaloja.

-  On selvää, ettei yhdellä indeksillä voi kuvata kaikkia eläinpopulaatioissa meneillään olevia muutoksia. Silti Living Planetin kaltaiset indeksit voivat toimia barometreinä ekosysteemien hyvinvoinnille, Luukkonen sanoo tiedotteessa.

Populaatioiden pienenemisen taustalla on WWF:n mukaan muun muassa luontaisia elinympäristöjä tuhoava maankäyttö, liikakalastus, haitalliset vieraslajit, saasteet ja ilmastonmuutos.

WWF julkaisee luonnon monimuotoisuuden tilaa analysoivan raportin joka toinen vuosi. Vuonna 2022 julkaistun raportin mukaan selkärankaisten villieläinten populaatiot olivat pienentyneet melkein 70 prosenttia vuodesta 1970 vuoteen 2018.

Prosenttilukuja ei kuitenkaan suoraan voi verrata toisiinsa, koska aineisto ei ole sama, sanoo Luukkonen STT:lle. Tänä vuonna mukana on uutta tutkimustietoa Brasiliasta ja Mekongin jokialueelta Kaakkois-Aasiasta.

Living Planet -indeksi kuvaa suhteellisia muutoksia populaatioiden koossa, eikä se kerro, kuinka paljon villieläinten laji- ja yksilömäärät ovat vähentyneet.

MIKSI luonnon monimuotoisuuden heikentymisestä eli luontokadosta pitäisi ylipäänsä huolestua?

-  Jos lajisto häviää riittävän pitkälti, olemme tilanteessa, jossa luonto ei enää ylläpidä itseään eikä myöskään ihmisiä, Luukkonen selittää STT:lle.

Esimerkiksi ruoantuotantomme on pitkälti riippuvainen siitä, että pölyttäviä hyönteisiä on riittävästi ja että maaperä on riittävän elinvoimaista.

Myös monet taudit lähtevät leviämään sen takia, että luonnon tila heikkenee, Luukkonen huomauttaa.

Kun luonnon tasapaino järkkyy, ihmisten ja eläinten välinen kontakti lisääntyy, mikä helpottaa taudinaiheuttajien leviämistä villieläimistä ihmisiin. Esimerkiksi metsien hakkuu, maatalouden laajeneminen ja kaupunkien kasvu vie villieläimiltä niiden luonnolliset elinympäristöt ja pakottaa eläimet liikkumaan lähemmäksi ihmisasutuksia ja etsimään ruokaa tai suojaa ihmisten läheisyydestä.

LUONTOKATO kytkeytyy tiiviisti ilmastonmuutokseen. Living Planet -raportin mukaan ilmastonmuutos ja luontokato ajavat maapalloa kohti niin kutsuttuja keikahduspisteitä.

Keikahduspisteellä tarkoitetaan kriittistä kynnyspistettä, jonka ylittäminen aiheuttaa itseään voimistavia ja useimmiten myös peruuttamattomia muutoksia luonnonjärjestelmien toiminnassa.

Yksi tällainen olisi esimerkiksi Amazonin sademetsän muuttuminen hiilinielusta päästöjen lähteeksi.

-  Meidän on vältettävä keikahduspisteitä viimeiseen saakka, Luukkonen sanoo tiedotteessa.

VAIKKA raportin yleiskuva on huolestuttava, tarjoaa se myös joitain positiivisia uutisia. Raportissa mainitaan muun muassa uusiutuvan energian valtavirtaistuminen ja se, että joidenkin sukupuuton partaalla olevien lajien, kuten merikotkan, kannat ovat lähteneet kasvuun.

Kehuja saa myös virtavesien ennallistaminen Suomessa. WWF:n mukaan patojen purkamisen myötä vapautuneista koskista on havaittu Suomen mittakaavassa ennätysmäärä poikastiheyksiä.

Esimerkiksi Etelä-Karjalan Rautjärvellä sijaitsevassa Hiitolanjoessa on tänä vuonna tavattu kaksinkertainen määrä äärimmäisen uhanalaisia järvilohen poikasia viime vuoteen verrattuna.

Luukkosen mukaan Hiitolanjoen ennallistaminen osoittaa sen, että vaikutukset voivat olla todella nopeita, kun käytetään konkreettisia toimenpiteitä ja olemassa olevia resursseja.

Raportti painottaakin yritysten ja poliittisten päättäjien vastuuta luontokadon pysäyttämisessä. WWF:n mukaan tarvittaisiin ruoka-, energia- ja rahoitusjärjestelmän perinpohjaista muutosta.

WWF:N raportin mukaan nykyiset poliittiset toimet ovat kuitenkin räikeässä ristiriidassa luonnonsuojelun tarpeiden kanssa.

-  Poliittisessa päätöksenteossa luonnon arvo on tällä hetkellä lähellä nollaa, Luukkonen kiteytti tiedotustilaisuudessa.

Yli puolet kestävän kehityksen tavoitteista on jäämässä YK:n mukaan saavuttamatta. Jos maat pitäisivät kiinni nykyisistä kansallisista ilmastositoumuksistaan, johtaisi se silti melkein kolmen asteen lämpenemiseen tämän vuosisadan loppuun mennessä, arvioi YK:n ympäristöohjelma (UNEP) viime vuonna julkaistussa raportissaan.

Tämä taas johtaisi monien keikahduspisteiden ylittymiseen.

Suomen nykyisen hallituksen toimet luontokadon estämiseksi saavat Luukkoselta kovaa kritiikkiä.

Luukkonen nostaa esimerkiksi hallituksen kesällä tekemän esityksen vanhojen metsien suojelusta. Esitys on herättänyt laajaa arvostelua, sillä siinä metsien suojelukriteerit on määritelty niin tiukoiksi, että jopa valtaosa jo suojelluista metsistä ei täyttäisi niitä. Ympäristöjärjestöjen mielestä esitys alleviivaa lähinnä sitä, mitä tullaan jättämään tiukan suojelun ulkopuolelle, eikä tosiasiallinen suojelupinta-ala lisäänny välttämättä lainkaan.

Metsät ovat luontokadon pysäyttämisessä keskeisiä, koska ne ovat monen uhanalaisen lajin elinympäristö.

Uskooko WWF:n pääsihteeri sitten itse, että muutos on vielä mahdollinen?

Kyllä, Luukkonen vastaa. Aikaa vain on hälyttävän vähän.

Luukkonen painottaa ymmärtävänsä ihmisten huolen omasta taloudellisesta toimeentulostaan. Ja sen, että muut kriisit, kuten Ukrainan sota tai Lähi-Idän tilanne, vaativat resursseja.

-  Mutta nämä asiat tulevat paljon paljon kalliimpina vastaan jossain vaiheessa, kun huomaamme olevamme tilanteessa, jossa ei ole enää vaihtoehtoja, hän summaa.

Frida Ahonen / STT