Tämä tuli mieltää myös oikeudenmukaiseksi tavaksi toimia. Lapsille se ei ollut aina helppo läksy. Mieleen saattoi hiipiä, että itseltä vaadittiin enemmän kuin muilta tai että jäi jonkin kivan asian osalta vähemmälle kuin muut. Siinä kasvoi arvostamaan perustelujen merkitystä.

Korona-ajan rajoitukset, rokotusohjelma ja rajoituksista luopumiset ovat tuoneet yhdenvertaisuuskeskustelun uudella tavalla kansalaisten ulottuville. Näyttöön perustuvat toimintamallit ja suhteellisuuden taju tuntuvat olevan joskus hukassa.

Miksi kaikki teatterit, konserttisalit ja muut  harrastustilat suljettiin, vaikka niissä oli huolehdittu viimeisen päälle turvaväleistä ja hygieniasta, eikä tartuntoja ollut juuri ollut? Miksi 2500 henkilölle mitoitettuun kirkkoon saa ’annetuista rajoituksista johtuen’ tulla vain 10 henkilöä saattamaan kuollutta omaistaan? Rokotusohjelman muutosvaatimukset ovat toistaiseksi kuuluneet kuuroille korville, vaikka perustelut ovat hyvät. Päätöstä vitkastelemalla heikennetään toimenpiteen tehoa, tai tehdään se viimein tarpeettomaksi. Onko em. päätösten taustalla ajatus yhdenvertaisuudesta vaiko enemmänkin solidaarisuudesta?

Palveluverkkojen silmäkoko toki kasvaa sen mukaan, mitä harvempaa ja vähempää asutus on. Otettiin esille myös yksilöiden oma vastuu. Aina on muutettu työn perässä. Näin toistetaan. Korona saattaa muuttaa konseptia pysyvästi. Työ muuttaa nyt yksilön perässä, ei vain Suomen maaseutuja kohti, vaan myös toiselle puolen maailmaa. Langattomat yhteydet povaavat renessanssia harvaanasutuille alueille. Käykö näin, aika näyttää.

Jo koronaa ennen hyvinvointipalvelujen piiriin pääsyssä on ollut suuria eroja kuntien ja alueitten välillä. Ainakin terveydenhuollossa erot ovat kasvaneet nopeasti. Terveyskeskukset ovat keksineet lisää jarruja kiireettömän hoidon esteiksi. Näin juonitaan pois hoitotakuun yhdenvertaisuutta korostava tarkoitus. Erikoissairaanhoito ei hyväksy lähetteitä entiseen tapaan vaan ehdottaa rumban käynnistämistä uudelleen terveyskeskuksessa, josta ei ole tarjota lääkärin vastaanottoaikoja lainkaan. Tästä kärsivät eniten vanhukset. SOTE-uudistus etenee koronan varjossa. Siinä ei valitettavasti ole haluttu koskea pitkällä kepilläkään työterveydenhuoltoon, joka on terveydenhuollon suurin eriarvoistava tekijä. Näin siis jatketaan.

Kevään tulo tuonee viimein helpotuksia koronarajoituksiin. Kevät ohjaa meitä muutoinkin kohti aurinkoisia ajatuksia. Yhdenvertaisesti.

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja v. 1991-2003 Vaasasta.