– Seksuaalivähemmistöt eivät näy päällepäin, joten syrjintää ei aina tiedosteta. On tärkeää, että työpaikoilla voi olla turvallisesti oma itsensä, yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiä sanoi palkansaajajärjestöjen Yhdenvertainen työelämä -tilaisuudessa.

–  Suomalaiset ovat entistä tietoisempia omista oikeuksistaan, mutta moni on työpaikallaan vieläkin kaapissa, ja monessa työpaikoissa on erilaisia piiloasenteita vähemmistöjä kohtaan. Asennemuutoksen tekeminen on hidasta, Akavan työelämäasiantuntija Miika Sahamies sanoo.

– Yhdenvertaisuuslain mukaan työnantajalla on velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta työpaikalla. Ei riitä että tehdään vain A4-paperi, joka laitetaan pöytälaatikkoon, vaan pitää tehdä suunnitelma, jossa on tavoitteet jotka käydään läpi, ja tavoitteiden toteutumista seurataan säännöllisesti. Yhdenvertaisuutta tulee miettiä koko organisaation toiminnassa, SAK:n lakimies Anu-Tuija Lehto sanoo.

– Jos asia ei etene, tulee ottaa yhteyttä omaan ammattiliittoon. Jos ei ole varma, onko kokenut syrjintää, voi aina kysyä liitosta mitä laki sanoo, Sahamies sanoo.

Yhdenvertaisuuden toteutuminen riippuu paljon alasta, organisaatiosta tai paikkakunnasta. Joillain aloilla on helpompi olla oma itsensä, jos erilaisuuteen on totuttu, kun taas joillain paikkakunnilla ei ole tietämystä erilaisuuden kohtaamisesta.

Lehto on kuullut tapauksista, joissa työnantajat perustelevat työntekijöiden kaapissa pysymispakkoa asiakkaiden toiveilla.

– Jotkut työnantajat saattavat väittää, etteivät asiakkaat pidä siitä jos työntekijä on avoin kuulumisestaan vähemmistöön. Olisi mielenkiintoista tutkia, paljonko tällaista tapahtuu.

Syrjintä pitäisi pystyä ottamaan puheeksi, mutta vastuu työpaikan ilmapiiristä, yhdenvertaisuudesta ja turvallisuudesta on viime kädessä aina esimiehellä.

– Kahvipöytäkeskustelut tai vitsailut vähemmistöistä eivät ole kaikille vain vitsejä, Lehto huomauttaa.

Onko kuitenkin pakko kertoa, jos ei kysytä?

– Toiset ovat avoimempia kuin toiset. Työpaikoilla pitäisi olla vapaus puhua tai olla puhumatta. Työnantaja ei lain mukaan saa kysellä työntekijän yksityiselämästä, eikä työpaikalla tarvitse puhua kuin työasioista jos ei halua. Toisaalta jos työpaikalla puhutaan vain töistä, ei työilmapiirikään ole kauhean hyvä. Työntekijöillä pitää olla mahdollisuus kertoa perheestään, harrastuksistaan, asuinpaikoistaan ja niin edelleen niin halutessaan, Lehto summaa.

Yhdenvertaisuuslain mukaan työpaikoilla, joissa on vähintään 30 työntekijää, tulee tehdä yhdenvertaisuussuunnitelma, ja työnantaja on velvollinen edistämään yhdenvertaisuuden toteutumista työpaikalla. Kyseinen suunnitelma on oltava valmiina viimeistään 1.1.2017 kaikissa 30 työntekijän vähimmäisvaatimuksen täyttävissä yrityksissä. Määräaikaiset työntekijät lasketaan mukaan, jos heitä on jatkuvasti suurimman osan vuotta. Suunnitelma laaditaan henkilöstön tai heidän edustajiensa kanssa.

Ohje työpaikan yhdenvertaisuussuunnitelman laatimiseen

SAK:n Anu-Tuija Lehto: Ammattiliitot auttavat syrjinnän estämisessä