Otetaanpa esimerkkitapaus viime syksyltä. Tämä vaikuttaja ei sylje lasiin, sen tietävät kaikki suomalaisen politiikan ja yhteiskuntaelämän huippuja seuranneet toimittajat.

Yhdenmukaisia kertomuksia on usean vuoden ajalta. Monessa hänestä tehdyssä lehtihaastattelussa on jopa korostettu vaikuttajan viinansietoa ja kykyä olla karaokebaarissa pilkkuun asti laulamassa bravuurinumeroitaan.

“XX on superkiva bilehai, jonka kanssa on vietetty ikimuistoisia ja riemukkaita hetkiä.”

“Aamulla XX oli jo kahdeksalta reippaana tapaamassa perussuomalaisten eduskuntaryhmän johtoa.”

Sitäkin on pidetty erityisen reiluuden merkkinä, että vaikuttaja on kuitannut pikkutuntienkin täpötäydet jallutarjottimet työnantajansa piikkiin.

KUN VAIKUTTAJA sitten joutui eroamaan tehtävästään alkoholinkäytön aiheuttaman liikennerikosepäilyn takia, shokki oli suuri. Eihän tällaista yksittäistapausta voinut kukaan kuulemma aavistaa tulevaksi.

Vaikuttaja oli aina hoitanut työtehtävänsä kunnialla, joskin varmasti monina dagen efter -aamuina alkoholia veressään. Mutta sen voi antaa anteeksi, koska kyseessä oli kovissa työpaineissa oleva, hyviä asioita puolustava, mukava ihminen.

Eroilmoituksen järkyttämät toimittajat ilmaisivat somepäivityksissään suurta suruaan.

Toimittajat alkoivat jopa kerätä yhteisvetoomusta hänen jatkonsa puolesta.

Monet nimittäin pitivät vaikuttajan eroa hätiköitynä tai inhimillisesti liian rajuna ratkaisuna.

TÄSTÄ päästäänkin maaliskuuhun 2023. Medialle vuodetaan havaintoja siitä, miten toinen yhteiskunnallinen vaikuttaja on ollut päihtyneenä julkisissa tilaisuuksissa, jopa työpäiviensä aikana. Toimittajat muistelevat myös itse huomanneensa samaa.

Kukaan ei syytä, että päättäjä olisi jättänyt työnsä tekemättä. Tämäkin päättäjä on edellisen vaikuttajan tavoin miellyttävän, reilun ihmisen maineessa, etenkin työkaveriensa keskuudessa.

Toimittajilla on silti jutuissaan ja sosiaalisessa mediassa ryyppäysepäilyihin heti vankka kanta.

“Miksi päättäjän alkoholinkäytöstä on vaiettu kaikki nämä vuodet? THL suosittelee mini-interventiota…”

“Onko esihenkilöt tarttuneet asiaan riittävällä tarmolla? Hän kuuluu Suomen korkeimpiin vallankäyttäjiin, ihmisten pitää tietää missä kunnossa hän tekee työtään.”

“Pitäisi tehdä johtopäätökset ja erota…”

“Ei ihminen voi olla työkunnossa tuollaisten alkoholimäärien jälkeen…”

“Eikö kukaan työpaikalla ole kyseenalaistanut alkoholinkäyttöä tai ottanut asiaa puheeksi?”

MIKSI meidän toimittajien ammattikunta suhtautuu niin eri tavalla kahden vaikuttajan samanlaiseen toimintaan – ilmeisen jatkuvaan ja toisinaan överiksi menevään viinalla lotraamiseen?

Yksi syy on, että ensimmäisen esimerkin ihminen oli pomona kaupallisessa pörssiyrityksessä. Toinen on äänestäjien palveluksessa oleva, valtion varoja käyttävä ministeri. On suuri eettinen ero sillä, juodaanko asiakkaiden tai veronmaksajien laskuun.

Silti molemmat olivat ja ovat erittäin merkittävän yhteiskunnallisen vallan käyttäjiä. Siinä mielessä journalistien pitäisi vahtia molempien toimintaa samoilla kriteereillä.

KUINKA paljon oletetun työmaajuopottelun tuomitsemiseen tai puolusteluun vaikuttaa se, että toinen ihminen oli kollegamme, journalisti?

On paljon helpompaa nähdä lieventäviä asianhaaroja tutun ihmisen käytöksessä – varsinkin jos viinan mielletään yhä kuuluvan alamme työkulttuuriin.

Pelottavinta on, jos journalismin tekijät eivät itse edes huomaa arvottavansa päättäjiä eri tavalla sen mukaan, millä alalla vahdittavamme toimivat.

MOLEMMISTA edellä kuvatuista vaikuttajista pitää mielestäni uutisoida. Pitää kysyä, sekä tarvittaessa myös kyseenalaistaa tai arvostella heidän toimintaansa, sekä vaatia vastuunkantoa.

Soisin myös, että muistamme olla molemmille ihmisinä yhtä armollisia.

Pilkkaa ei kumpikaan heistä ansaitse, ainoastaan tasapuolista ja oikeudenmukaista kohtelua.