Turva – Hymy
Tyomies

Yhteiskunnalliset haasteet ratkaistaan kaupungeissa

Kaupungistuminen, ilmastonmuutos, digitalisaatio, ikääntyminen. Tuttuja termejä yhteiskunnallisesta keskustelusta, megatrendejä. Mitä ne tarkoittavat poliittiselle liikkeelle, miten niihin vastataan? Sosialidemokraattiset vastaukset löytyvät arvopohjastamme.

Maailman kattavista muutosvoimista yksikään ei kysy saapumiselleen lupaa, ne ovat jo täällä. Suomen kannalta avainasemassa on Helsinki, ainoa oikea metropolimme.

Toisin kuin nykykeskustelusta ja kiky-työaikojen pidennyksestä voisi päätellä, talouskasvu ei synny lisätyistä panoksista esimerkiksi työtunneissa, vaan innovaatioista.  Siellä missä on ihmisiä, keksitään uutta.

Vuodesta 2009 alkaen yli puolet maapallon väestöstä on asunut kaupungeissa. Korkeamman tulotason maissa kaupunkilaiset edustavat yli kahta kolmasosaa. Voimistuva kaupungistuminen merkitsee samalla tuottavuuden kasvua. OECD:n mukaan 90 prosenttia uusista innovaatioista syntyy kaupungeissa.

Helsingin metropolialue vastaa yli puolesta Suomen bkt:n kasvusta. Kun kaupungin koko kaksinkertaistuu, tuottavuus paranee arvioiden mukaan 2-8 prosentilla. Väestötiheyden kaksinkertaistuminen voi nostaa tuottavuutta noin viidellä prosentilla.

Luvut osoittavat, että vaikka uusi teknologia muuttaa ja muovaa maailmaa, on keskiössä edelleen ihminen. Jatkossakin ihmiset rakentavat yhteiskunnan, kaupungit, globaalin ihmisyhteisön. Keskeistä on, millaiselle arvopohjalle tulevaisuus rakennetaan.

On tehtävä valintoja, ymmärrettävä, halutaanko rakentaa tulevaisuutta vai suojella olemassaolevaa, jopa mennyttä.

SDP:n viimekeväiset, ansiokkaat kuntavaalitavoitteet heijastivat vahvasti yhteisiä arvojamme: tasavertaisia mahdollisuuksia, välittämistä, inhimillisyyttä, jokaisen oikeutta palveluihin ja hoivaan, sillanrakennusta uuteen työhön muuttuvassa maailmassa.

Joukossa oli kuitenkin yksi kauneusvirhe. Siinä, missä muut tavoitteet heijastavat arvoja, oli aluepolitiikassa päädytty korostamaan rakenteita, työpaikkojen synnyttämistä ja kattavien palvelujen takaamista ”kaikkialle Suomeen”, kasvukeskusten ulkopuolelle. Tätä kehitystä SDP lupasi tukea ”järkevällä, tulevaisuusorientoituneella omistaja- ja elinkeinopolitiikalla.”

Kaikkialla maailmassa ihmiset muuttavat kaupunkeihin ja kehitys vain kiihtyy. 2000-luvun tulevaisuuteen kurkottava sosialidemokratia ei voi tarkoittaa, että samanaikaisesti turvataan alueellisia rakenteita ja ihmisten oikeuksia. On tehtävä valintoja, ymmärrettävä, halutaanko rakentaa tulevaisuutta vai suojella olemassaolevaa, jopa mennyttä.

Yhteiskunnalliset haasteet syntyvät kaikkialla, mutta ne ratkaistaan lähes yksinomaan kaupungeissa. Helsingillä ja helsinkiläisillä päättäjillä on suuri vastuu, jonka kantamiseen tarvitaan koko SDP:n tuki.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kuinka Helsingin alueiden eriarvoistuminen pysäytetään?

Asukkaat kiinnittävät huomiota oman alueensa kehittämiseen ja palvelutarjontaan ja vertaavat sitä muihin alueisiin. Huolestuneita kommentteja on ollut urheilutiloista, kaupunkipyörien tarjonnasta, terveyskeskusten sijainnista, esiopetuksen resursseista, koulutarjonnasta, asutuksen tiivistämisestä viheralueiden kustannuksella jne.

Lähes ilman julkista keskustelua ollaan muodostamassa julkisen liikenteen vyöhykerajoja Helsingin sisälle. Halvimpaan A-vyöhykkeeseen luetaan myös Lauttasaari ja Käpylä, mutta idässä raja tulee aikaisemmin vastaan. Jo Herttoniemen länsiosassa matkaliput tulevat olemaan kalliimpia.

Tämä seudullinen sopimus nostaa idässä ja pohjoisessa asuvien helsinkiläisten matkakuluja ja vähentää näiden alueiden haluttavuutta.

Yleisenä havaintona on, että Helsingin esikaupunkialueet, erityisesti laajat itäiset alueet jäävät heikoille resursseja jaettaessa. Myös huoltotehtävissä alueiden väliset erot näkyvät. Mm. puistojen tärkeysluokitus ja aurauksen kiireellisyys luokittelee alueita.

Helsinki on maantieteellisesti kaikkea muuta kuin tasapainossa oleva alue. Läntiset alueet ovat huomattavasti pienemmät kuin laaja itä, jota on vielä laajennettu Sipooseen.

Joitakin palvelupuutteita voidaan tasata positiivisella diskriminaatiolla, mutta kaupunkisuunnittelun virheitä on vaikea korjata. Kaupunkisuunnittelu ei saa lisätä eriarvoistumiskehitystä. Helsingin länsiosien rannoille ei voitaisi kuvitella Kalasataman tyyppistä ylikorkeata ja tiivistä kerrostalokeskittymää. Meilahden alueen suunnittelu kilpailutetaan ja vanhoja rakennuksia säilytetään.

Helsingin esikaupunkialueet, erityisesti laajat itäiset alueet jäävät heikoille resursseja jaettaessa.

Samaan aikaan Sörnäisten rannan rantapuistosta ollaan luopumassa ja viimeiset suunnitelmat kasaavat rannan täyteen uutta kerrostaloa, joka estää Kallion viimeisen vapaan rannan kehittämisen asukkaiden virkistysalueeksi.

Apulaispormestari Sinnemäki lupasi pysäyttää Helsingin alueiden eriarvoistumiskehityksen seuraavan neljän vuoden aikana (HS 15.6.2017). Pormestari Vapaavuoren ensimmäisessä budjetissa annetaan toiveita hyvinvoinnin tasaamiselle eri alueiden kesken (HS 30.10.2017). Työtä on paljon ja suurin osa virheistä on vaikeasti korjattavissa.

Lisää tehdään koko ajan ajattelematta suunnittelun seurauksia esikaupunkialueiden vähätuloisille. Heille tulevat kalleimmat julkiset matkat ja suurimmat keskitetyt sote-yksiköt. Väestö vanhenee ja välimatkat palveluihin kasvavat. Suuret palveluyksiköt voivat tulla investoitaessa halvemmiksi, mutta niistä seuraa myös haittoja ja kuluja sekä asukkaille että kaupungille.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Uutta Forssan ohjelmaa ei tule – eikä sellaista tarvita

Sosialidemokraattien tilaisuuksissa palataan usein perimmäisten kysymysten ääreen. Forssan ohjelman tavoitteet on saavutettu ja politiikan uutta suuntaa etsitään kuumeisesti. Myös mediassa huoli sosialidemokratian tilasta on jopa liikuttavan laaja.

Maailman muuttuessa yhä nopeammin myös pitkän tähtäimen suunnitelmien rakentaminen vaikeutuu. Nopeasti kehittyvässä maailmassa jopa yrityksillä on vaikeuksia hahmottaa ja ennustaa oman erikoisalansa kehitystä. Samaan aikaan SDP:n odotetaan tekevän vastaava temppu kokonaisvaltaisesti yhteiskunnalle.

Tehtävä on mahdoton. Siksi uuden Forssan ohjelman perään haikailu onkin syytä lopettaa.

Unelmoimalla uudesta uljaasta toimenpideohjelmasta me sosialidemokraatit ajamme itsemme ahtaaseen umpikujaan, josta on vaikea päästä pois. Puhumalla toistuvasti hukassa olevista tavoitteistamme me luomme itseään toteuttavan ennustuksen siitä, ettei sosialidemokratialle ole suomalaisille mitään tarjottavaa. Näin ei kuitenkaan ole.

Uuden Forssan ohjelman perään haikailu on syytä lopettaa.

Menneisyydessä poliittisilla päätöksillä on asetettu yhteiskunnalle raamit, joiden puitteissa ihmisten pitää toimia. Nykytilassa poliittisten päätösten suhteellinen valta heikkenee ja siten ne eivät aina vaikuta suoraan yhteiskunnalliseen kehitykseen. Tulevaisuudessa SDP:n tulisi tunnistaa todelliset vaikuttamisen paikat ja tarjota ihmisille vaihtoehtoja siitä, kuinka päätöksillä pystytään vauhdittamaan ja toisaalta estämään suuria kehityskulkuja.

Puolueen on muokattava joustavasti omia kantojaan ja tarjottava visioissaan esimerkiksi työn murrokseen, ilmastonmuutokseen, digitaaliseen kehitykseen ja kaupungistumiseen liittyen arvopohjaista ohjausta.

Konkreettinen esimerkki tällaisesta politiikasta nähtiin muutama viikko sitten, kun Helsingin apulaispormestari Nasima Razmyar esitti kaupunkiin yöpormestaria. Yhteiskunta pyörii jo nyt lähes ympärivuorokautisesti ja tulevaisuudessa vauhdin voidaan olettaa kiihtyvän. Yöpormestari-ehdotus on hyvä esimerkki siitä, kuinka kieltämisen sijaan vallitsevan kehityksen varjopuolet tunnistetaan ja niihin reagoidaan.

SDP menestyy tulevaisuudessa, kun se tarjoaa parhaan mahdollisen vaihtoehdon kansalaisille siitä, miten sen tekemillä päätöksillä voidaan rakentaa parempi elämä suurien kehityskulkujen myllertäessä koko yhteiskuntaa.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Mitä kaupungeista saa sanoa?

Kirjoitin muutama viikko sitten mielestäni melko harmittoman, yleistä yhteiskuntatieteellistä ajattelua ja kansainvälisen median valtavirtakäsitystä myötäilevän kolumnin metropolien asemasta globaalien ongelmien ratkaisemisessa.

Sain palautetta, josta suurin osa oli positiivista. Sain myös kuulla vahvistavani ”demareiden ikivanhaa ja vastenmielistä” erottelua maaseudun ja kaupungin välillä. En ollut tällaisesta ikuisuusprojektista aiemmin kuullutkaan.

Saamani kommentit eivät kuitenkaan olleet mitään verrattuna erään vihreän kunnallispoliitikon synnyttämään kohuun. Harkitsematon ja todella huonoa huumoria tihkuva kommentti poliitikon yksityisellä Facebook-seinällä johti päiväkausien metakkaan, jonka seurauksena nuori nainen sai kymmeniä tappo- ja raiskausuhkauksia.

Heti perään keskustalainen kansanedustaja kirjoitti kärkevän, kaupunkilaispoliitikoita kritisoivan blogin otsikolla ”Tapa talonpoika päivässä”. Siitä ei syntynyt vastaavaa kohua.

Kaupunkien ja maaseudun vastakkainasettelu on itselleni kovin vieras ajatus. Ilmeisesti syvä kahtiajako on olemassa, kun yksittäinen huono herja saa puolet valtakunnasta pillastumaan.

Suomen notkahdus koulutustasossa ei saa jäädä pysyväksi.

Keskustelun pyörteissä asiallisemmasta päästä olivat ajatukset, joiden mukaan on tuomittavaa esittää, että innovaatioita syntyisi vain kaupungeissa. En ole itse törmännyt väitteisiin, joiden mukaan innovaatiot maaseudulla olisivat millään tapaa mahdottomia. On kuitenkin selvää, että siellä, missä ihmisiä on enemmän, on enemmän uusia ajatuksia ja niiden kohtaamisia. Kaupunkiseudut alkavat globaaleilla markkinoilla olla sijoittumisen kannalta jopa tärkeämpiä kuin valtiot ja tämä kehitys tuskin hidastuu.

Innovaatiopolitiikan tulee olla kaupunkipolitiikan ytimessä. Keinotekoista maaseudun ja metropolien välistä vastakkainasettelua kiinnostavampaa on innovaatioiden ja koulutuksen välinen yhteys. Tutkimustulokset viittaavat siihen, että osaaminen kehittyy nopeammin metropoleissa. Ei kuitenkaan missä tahansa suurissa kaupungeissa, vaan sellaisissa, joissa osaamistaso on jo valmiiksi korkealla. Näissä työntekijät näyttävät oppivan toisiltaan nopeammin ja teknologinen kehitys on ripeämpää.

On sanomattakin selvää, että osaamisesta tulee pitää huolta kaikkialla, niin maaseuduilla kuin kaupungeissa. Me demarit olemme oikeassa peräänkuuluttaessamme oppivelvollisuuden pidentämistä ja kaikkien oikeutta osaamisen päivittämiseen läpi työuran. Suomen notkahdus koulutustasossa ei saa jäädä pysyväksi.

Osaaminen on innovaatioiden ja sitä kautta talouskasvun perusedellytys. Koulutuksella on silti vielä työllisyyttä ja talouskasvuakin tärkeämpi, itseisarvoinen päämäärä: sivistys.

Sosialidemokratia on sivistysaate. Pidetään siis huolta siitä, että jokaisella on mahdollisuus opiskella, sivistyä, pohtia ja punnita maailmaa ja sen kaikkia ulottuvuuksia ja pyrkiä sovittamaan osasia kestävällä tavalla yhteen.

Tekemistä riittää edelleen, kuten somekohuistakin voi päätellä.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Toimiva joukkoliikenne on Helsingin elinvoiman perusta

Kuva: Pekko Korvuo

Helsingin kaupungin valtuustossa syyskuussa hyväksytyssä kaupunkistrategiassa asetetaan päätavoitteeksi olla maailman toimivin kaupunki. Toimivuus tarkoittaa hyvän elämän mahdollisuuksia kaupungissa asuville ja sujuvaa töihin tuloa tai vapaa-ajan viettoa kaupunkiin muualta tuleville.

Asukkaiden kannalta toimivassa kaupungissa oleellista on erilaiset elämäntilanteet huomioiva, hyvin saatavilla oleva palvelujärjestelmä. Nykyajan ihminen on liikkuva ihminen. Töihin, palvelupisteisiin, oppilaitoksiin ja kulttuuritapahtumiin on päästävä jouhevasti ja kohtuullisin kustannuksin. Helsinki on maan suurin kaupunki, pääkaupunkiseudun ja koko Suomen pääkeskus. Toimivan joukkoliikennejärjestelmän ylläpito ja kehittäminen on kaupungin elinvoiman edellytys.

Uudet kaupunginosat vahvasti joukkoliikenteen piiriin

Helsingissä on käynnissä mittava uusien alueiden suunnittelu ja rakentaminen. Kaikki uudet alueet on ihmisten elämän sujumisen ja liikenteen haitallisten päästöjen vähentämiseksi suunniteltava joukkoliikenne silmällä pitäen.

Jätkäsaaressa ja Kalasatamassa hyvin palvelevaa raideliikennettä jo toteutetaan.

Pasilan valtava työpaikkakeskittymä ja uusi asuinrakentaminen edellyttää toimivia poikittaisyhteyksiä itään ja länteen. Lähijunaliikenteen Pasilasta Töölön, keskustan ja Hakaniemen kautta takaisin Pasilaan kierrättävä Pisararata-hanke on toteutettava. Pasilasta Kalasatamaan kulkeva raitiovaunuyhteys on saatava mahdollisimman pian.

Helsingin sosialidemokraatit ovat olleet vuosikymmeniä joukkoliikenteen kehittämisen edistäjiä.

Länsimetron Matinkylän ja Kivenlahden välisen osuuden valmistuttua on perusteltua jatkaa metroa itään, Östersundomiin. Jos vahvaa joukkoliikenteen runkolinjaa ei oteta Östersundomin alueen rakentamisen lähtökohdaksi, on vaarana henkilöautoliikenteeseen perustuvan hajanaisen pientaloalueen synty.

Malmin lentokentän aluetta suunnitellessa katuverkko ja rakennuskanta on mahdollista suunnitella tukemaan erinomaisia julkisia liikenneyhteyksiä.

Hyvää joukkoliikennepalvelua kaiken aikaa kaikkialle

Helsingin seudun joukkoliikenteen suunnittelusta ja palveluista vastaa yhdeksän kunnan kuntayhtymä Helsingin seudun liikenne (HSL). Porvarihallituksen kyseenalainen maakuntahanke ei saa heikentää seudun kuntien hallitseman, hyvin toimivan joukkoliikenteen osaajan HSL:n asemaa.

HSL järjestää toimialueellaan maan parhaat ja jatkuvasti kehittyvät joukko-liikenteen palvelut. 700 miljoonan euron kustannuksista puolet kuitataan lipputuloilla toisen puolen tullessa jäsenkunnilta. Valtio antaa tukea vain alle prosentin HSL:n menoista. Muissa pohjoismaissa valtio maksaa pääosan kaupunkiseutujen joukkoliikenteen investoinneista.

Hyvän joukkoliikenteen palvelun on oltava kohtuuhintaista. Nykyajan kaupunkielämä edellyttää liikkumista ympäri vuorokauden. Esimerkiksi kauppojen vapaa aukioloaika edellyttää työmatkojen mahdollistamista myös perinteisten aamun ja iltapäivän ruuhkien ulkopuolella.

Matkalippujen hintojen nousu on pidettävä ihmisten ansiotason nousua hitaampana joukkoliikenteen käytön vetovoiman lisäämiseksi. HSL on tehnyt hyviä avauksia laskemalla mobiililippujen hintaa ja poistamalla ylimääräisen yötaksan. Mobiilimaksaminen tulee olemaan tulevaisuuden kustannustehokas järjestely ja sen käyttöä on hyvä palkita.

Hyvä palvelutaso edellyttää kuitenkin perinteisten maksutapojen säilyttämistä. Keskeisimmillä matkailijoiden käyttämillä asema-alueilla tulee olla automaattien lisäksi perinteisiä lipunmyyntipisteitä. Kenties myös raitiovaunujen lipunmyynti olisi pitänyt säilyttää. Helsingissä vierailevilla ei ole matkakorttia, eikä heiltä voi edellyttää mobiilimaksamiseen perehtymistä.

Helsingin sosialidemokraatit ovat olleet vuosikymmeniä joukkoliikenteen kehittämisen edistäjiä. Esimerkkejä ovat mm. vahva toiminta metron rakentamisen puolesta ja pääkaupunkiseudun yhteisen lippujärjestelmän luomisessa.

Hyvä Helsinki tarvitsee asukkaita ja vierailijoita kaiken aikaa palvelevaa joukkoliikennettä.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Vaivaako suomalaista terveydenhuoltoa tasa-arvoharha?

Lehtiä lukiessa tulee sellainen olo, että suomalaista sosiaali- ja terveydenhuoltoa nakerretaan monesta suunnasta. Sote-uudistuksen yhteydessä kaupalliset terveyspalveluyritykset ajavat asemiin, ostavat kuntien terveyskiinteistöjä ja jakavat läänityksiä uudessa palvelujärjestelmässä. Erityisesti oppositiopoliitikot ovat aiheesta huolissaan.

Terveyspalveluyrityksiä vastaan kamppaillessa on helppo ajautua tasa-arvoharhaan ja unohtaa suomalaisten sosiaali- ja terveyspalveluiden nykyiset kipupisteet. Universalismista huolimatta asiakasmaksut ovat jo nyt Suomessa korkeat ja palveluihin pääsy jakautuu epätasaisesti tulojen mukaan. Nykyisen mallin puolustaminen ei riitä, siitä pitää tehdä parempi.

Suomen perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Perustuslakivaliokunta on linjannut, ettei henkilön taloudellinen tilanne saa olla esteenä palveluihin hakeutumiseen. Lain kirjauksista huolimatta palvelujen yhdenvertainen saatavuus ei toteudu Suomessa. OECD on raportissaan todennut, että Suomessa on terveydenhuoltoon pääsyssä enemmän ongelmia kuin muissa Pohjoismaissa, ja haavoittuvassa elämäntilanteessa olevat ja pienituloiset jäävät usein ilman tarvitsemiaan palveluja. THL:n tutkimuksen mukaan nykyisin jo lähes kolmasosalla taloudellinen tilanne vaikeuttaa palvelujen saamista.

Asiakasmaksuja on nostettu usean vuoden ajan. Suomessa asiakasmaksut ovat lähtökohtaisesti korkeita. OECD:n selvityksen mukaan vuonna 2014 asiakasmaksujen osuus terveydenhuoltomenoista oli Suomessa 19,1 prosenttia, Ruotsissa 15,5 prosenttia, Norjassa 14,5 prosenttia ja Tanskassa 13,8 prosenttia. Samanaikaisesti lääkkeiden ja matkakustannusten omavastuuosuuksia on nostettu ja sosiaaliturvaetuuksiin on tehty leikkauksia.

Tehdyt päätökset ovat vaikeuttaneet pienituloisten ja paljon palveluja ja lääkkeitä käyttävien kotitalouksien taloudellista tilannetta. Monet jättävätkin tarvittavat lääkkeet ja palvelut hankkimatta. Sairauksista aiheutuneet kustannukset voivat nousta moninkertaisiksi, jos ihmiset jättävät korkeiden maksujen vuoksi hakematta apua sosiaali- ja terveysasioissa. Monilla maksut ovat johtaneet velkaantumiseen. Merkittävä osa kaikista perintään menevistä laskuista on sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja.

Sote-uudistuksen yhteydessä vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että samalla uudistetaan myös palveluiden asiakasmaksut. Asiakasmaksujärjestelmän kokonaisuudistusta valmisteleva työryhmä tekee vuoden 2017 loppuun mennessä esityksen uudesta lainsäädännöstä. Uuden lainsäädännön puitteissa asia tulee maakuntavaltuutettujen päätettäväksi, kun uusi uljas aluehallinto aloittaa.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakasmaksuista päättäminen ei ole pikkujuttu. Yhdenvertaisuuden ja kansanterveyden kannalta kohtuulliset maksut ovat kaikkein keskeisin asia. Jos palveluun ei ole varaa, sillä ei ole merkitystä tuottaako ne jatkossa maakunta, yksityinen yritys vai järjestö.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta