Taustalla on kaksi pääsyytä, selittää valtioiden syntymekanismeja tutkinut vieraileva professori James Ker-Lindsay London School of Economicsista.

Ensinnäkin suurin syy valtioiden itsenäistymiseen 1900-luvulla oli siirtomaavallan purkautuminen. Tämä prosessi on lähes valmis.

Toinen tekijä on se, että valtiot suhtautuvat lähtökohtaisesti kielteisesti alueiden menettämiseen. Itsenäisyyttä havittelevat alueet ovat yleensä osa jo olemassa olevia valtioita.

Monissa maissa on omasta takaa separatistisia liikkeitä. Siksi valtiot ovat nihkeitä tunnustamaan sellaisten maiden itsenäisyyttä, jotka eivät ole irtautuneet emämaastaan yhteisymmärryksessä. Tällaisia de facto -valtioita ovat esimerkiksi Transnistria Moldovassa, Abhasia ja Etelä-Ossetia Georgiassa sekä Somaliasta 1991 irtautunut Somalimaa.

Uusien valtioiden pääsyä YK:n jäseniksi vaikeuttaa sekin, että yksikin turvallisuusneuvoston pysyvistä jäsenmaista, eli Yhdysvallat, Venäjä, Kiina, Britannia tai Ranska, voi blokata niiden jäsenhakemuksen.

Ker-Lindsayn mukaan todennäköisin ehdokas seuraavaksi YK:n jäsenmaaksi on Tyynellämerellä sijaitseva Bougainville, joka kuuluu Papua Uuteen-Guineaan.

Bougainvillessä pidettiin toissa vuonna itsenäisyydestä ei-sitova kansanäänestys, jossa 98 prosenttia äänesti itsenäistymisen puolesta. Papua Uuden-Guinean hallitus ei ole antanut alueelle yksiselitteistä lupaa itsenäistyä.

Viime viikolla Bougainville asetti vuoden 2027 takarajaksi itsenäisyydelle.

–  Kuusi vuotta on pitkä aika. Jos pitäisi veikata, onko seuraava uusi valtio Bougainville vai joku muu, sanoisin luultavasti, että joku muu, mutta en tiedä, mikä se olisi, Ker-Lindsay arvioi.

Hänen mukaansa on esimerkiksi mahdollista, että Kosovo ja Serbia pääsevät diplomaattiseen ratkaisuun tai että Tigrayn konflikti johtaa alueen itsenäisyyteen Etiopiasta.

Realistinen ehdokas on myös Skotlanti, joka torjui itsenäistymisen Britanniasta kansanäänestyksessä 2014. Brexit antoi itsenäisyysliikkeelle uutta pontta, ja skottihallitus haluaisi järjestää toisen kansanäänestyksen.

Brittihallitus ei kuitenkaan ole antanut siihen lupaa, ja yksipuolinen itsenäistyminen jättäisi Skotlannin ilman kansainvälistä tunnustusta.

Liian pieni itsenäiseksi maaksi?

YK:n ei-itsehallinnollisten alueiden listalla on yhä useita saaria ja saariryhmiä, jotka kuuluvat esimerkiksi Britannialle tai Ranskalle. Monet näistä hyötyvät taloudellisesti suhteestaan emämaahan, eikä niissä siksi ole nähty vahvoja itsenäisyysliikkeitä. Poikkeuksiakin tosin on.

Ker-Lindsayn mielestä voidaan myös pohtia, kuinka pieni on liian pieni itsenäiseksi valtioksi. YK:n listalla on esimerkiksi Uudelle-Seelannille kuuluva reilun tuhannen asukkaan Tokelau, joka koostuu kolmesta koralliatollista.

– On pakko miettiä sitä, miten maa pystyisi tuhannella asukkaalla tarjoamaan modernin valtiot toiminnot.