-  Voisi olla helppoa tai poliittisesti hyväksyttävää sanoa, että emme aio noudattaa kansainvälistä oikeutta tässä yhdessä tapauksessa. Mutta siitä voisi tulla ennakkotapaus tai malli muille maille jättää kansainvälinen oikeus huomioimatta muissa tapauksissa, joissa seuraukset voivat olla paljon vakavampia.

Keskiviikkona Suomessa vieraillut Pope kertoo matkansa aikana nousseen jatkuvasti esiin, miten toimia rajalla tilanteissa, joita ei ehkä osattu odottaa, kun pakolaisten oikeuksia käsitteleviä sopimuksia alun perin neuvoteltiin.

-  Näin pitkän maarajan hallinta ei voi olla ainoa keino. Tämän on oltava osa kokonaisvaltaista lähestymistapaa sekä geopoliittisiin konflikteihin että siirtolaispolitiikkaan, Pope sanoo.

Rajoituksilla voi olla huonoja puolia myös esimerkiksi talouden ja perhesiteiden ylläpidon kannalta, ja tämän kanssa hallituksen on tasapainoiltava, hän arvioi.

-  Suomen hallituksella on suvereeni oikeus hallita rajojaan ja päättää omasta maahanmuuttopolitiikastaan. Meidän tehtävämme on tarjota niin paljon asiantuntemusta, tietoa ja faktoja kuin pystymme.

EU:N tasolla päästiin joulukuussa poliittiseen sopuun maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan uudistuspaketista monen vuoden yrityksen jälkeen.

Pope pitää positiivisena ylipäätään sitä, että EU-maat pääsivät asiassa yhteisymmärrykseen.

-  On myös erittäin myönteistä, että sopimuksen taustalla oli tunnustus, että Eurooppa tarvitsee muuttoliikettä. Että nykyisen syntyvyyden ja väestön ikääntymisen valossa Eurooppa ei voi jatkaa kehitystä samalla tasolla, ellei se kehitä kattavampaa maahanmuuttopolitiikkaa.

Häntä kuitenkin huolettaa joidenkin jäsenmaiden maahanmuuttopolitiikka ja siirtolaisuuden vastainen narratiivi.

Popen mukaan hallitusten on tärkeää huomioida sekä ihmissalakuljetuksen verkostot laittoman maahanmuuton taustalla, että tarve turvallisemmille ja laillisille muuttoreiteille.

-  Ilman kattavaa lähestymistapaa emme pysty torjumaan laitonta maahantuloa.

EU:n ulkopuolella Britanniassa hallitus yrittää torjua kanaalin yli tulevaa siirtolaisliikettä lakiesityksellä, joka lähettäisi turvapaikanhakijoita Ruandaan, jonne turvapaikan saavat ihmiset myös jäisivät. Hallitus edistää edelleen suunnitelmaa, vaikka korkein oikeus piti aiempaa lakiesitystä laittomana.

-  Ruandan tilanne korostaa, kuinka vaikeaa on yrittää luoda tapoja, joilla ihmisten turvapaikkahakemukset käsiteltäisiin oikeudenmukaisesti maan ulkopuolella, Pope sanoo.

-  Emme ota kantaa minkään tietyn hallituksen yhteen menettelytapaan, mutta todisteet osoittavat, että toiminnalliset, logistiset, eettiset, oikeudelliset ja muut huolenaiheet voivat ylittää ne edut, joita hallitus toivoo saavuttavansa tällaisella politiikalla.

MITÄ onnistunut siirtolaispolitiikka ylipäätään tarkoittaa ja mitä siirtolaisuuspolitiikalla tulisi tavoitella?

Ensinnäkin on hyvä muistaa, että siirtolaisuus on ihmisen sivilisaation keskiössä, Pope toteaa.

-  Kukaan meistä ei olisi täällä, jos ei olisi tapahtunut muuttoliikettä.

Pope korostaa myös asioiden asettamista perspektiiviin: suuri osa siirtolaisista lähtee liikkeelle työpaikan perässä, ja suurin osa asuu naapurimaassa tai muutoin samalla alueella.

-  Kun keskitymme vain siihen, mitä tapahtuu rajalla, Välimerellä tai Englannin kanaalissa, menetämme näkökulman siihen, kuinka siirtolaisuus voi toimia, kun se on tehty hyvin ympäri maailmaa.

Pope nostaa esiin Maailmanpankin viimevuotisen raportin, jonka mukaan ihmiset ja työpaikat yhdistävä siirtolaisuus voi hyödyttää merkittävästi niin siirtolaista itseään, lähtömaata kuin kohdemaata.

-  Samalla kun yritämme torjua laitonta maahanmuuttoa tai sellaisten turvapaikanhakijoiden suurta määrää, jotka eivät ole oikeutettuja turvapaikkaan, emme voi unohtaa isoa kuvaa. Siirtolaisuuden lopettaminen olisi katastrofaalista, ei vain Euroopalle, vaan koko maailmalle.

Pope kokee, että maahanmuuttoa koskeva retoriikka ei suurilta osin vastaa todellisuutta, jossa ikääntyvä väestörakenne aiheuttaa jo nyt ongelmia monessa Euroopan maassa, ja lukuisat maat kärsivät työvoimapulasta.

-  Jossain vaiheessa maahanmuuttajista tulee kilpailua.

Häntä huolettaa, että tällä hetkellä ei rakenneta järjestelmiä, jotka mahdollistaisivat ihmisten turvallisen ja järjestelmällisen maahantulon ja yhteiskuntaan integroitumisen.

-  Samalla meidän on tunnustettava, että ihmisten muuttopaineet erityisesti ilmastonmuutoksen myötä vain kasvavat. Haavoittuvimpia yhteisöjä ovat ne, jotka jo nyt kohtaavat ilmastovaikutuksia: kuivuus, myrskyt, tulvat, aavikoituminen, kyvyttömyys viljellä, kalastaa tai hankkia elantoa. He tulevat muuttamaan, Pope sanoo.

-  On tärkeää, että hallitukset yhdessä tunnustavat nämä paineet eivätkä odota, kunnes miljoonat ihmiset joutuvat lähtemään kodeistaan.

Esimerkiksi Pope nostaa konfliktien jo valmiiksi heikentämän Somalian, jota nyt koettelevat ilmastonmuutoksen seuraukset. Maassa kärsittiin viime vuonna sekä kuivuudesta että rankoista tulvista.

Haavoittuvaisimmat yhteisöt tulisi tunnistaa ja toimia ennakoivasti, Pope sanoo – olipa kyse sitten kestävämpien maatalouskäytäntöjen suunnittelusta tai uusien koulutusten tarjoamisesta uusia töitä varten.

SIIRTOLAISUUS on kuuma teema myös Popen kotimaassa Yhdysvalloissa. Maan etelärajalle saapui viime vuonna lähes 2,5 miljoonaa siirtolaista. Pelkästään joulukuussa virallisten rajanylityspaikkojen ulkopuolelta maahan pyrki noin 250  000 ihmistä.

Viime kuussa julkaistussa kyselyssä maahanmuutto nousi ensi kertaa viiteen vuoteen kärkisijalle, kun yhdysvaltalaisilta kysyttiin Yhdysvaltojen isointa ongelmaa tällä hetkellä.

Rajakysymyksen odotetaan nousevan myös tulevien presidentinvaalien keskiöön.

Republikaanit torppasivat helmikuussa tulevan presidentinvaaliehdokkaan Donald Trumpin painostuksesta senaatissa demokraattien ja republikaanien yhteisen lakiesityksen, jossa maahanmuuton rajoitukset oli koplattu yhteen muun muassa Ukrainalle annettavan tuen kanssa.

Yhdysvaltojen tilanne on Popen mukaan esimerkki siitä, miksi hallitusten tulisi rakentaa nyt toimintatapoja tulevaa varten.

-  Ihmiset eivät halua nähdä ihmishenkien menetyksiä Darienin viidakossa tai Välimerellä. Se, että sitä tapahtuu niin suurissa määrin, osoittaa, etteivät hallitukset ole pystyneet kehittämään kokonaisvaltaisempaa lähestymistapaa maahanmuuttoon.

Maiju Ylipiessa / STT