– Sekä hallitus että oppositio on puhunut vuolaasti viime viikkoina ja kuukausina luottamuksesta ja sen rakentamisesta. Pitää vahvistaa ihmisten luottamusta talouteen ja työmarkkinoihin, pitää palauttaa tulevaisuudenuskoa. Tätä tarvitaan toki, mutta luottamus syntyy teoista, Löfgren sanoi puheessaan Akavan liittokokouksessa.

Löfgren muistutti, että akavalainen palkansaajaliike pyrkii vuoropuheluun ja tuo tasapainottavia muutosesityksiä hallituksen työlistalle vaarantamatta sen poliittisesti valitsemaa suurta kuvaa.

– Tällä hallituskaudelle me palkansaajat emme ole saaneet juurikaan vastakaikua tavoitteillemme. Emme me Akavassakaan riittävästi, vaikka joitakin yksityiskohtia olemme saaneet muokattua paremmiksi.

Löfgren moitti hallitusta muun muassa siitä, että Tanskan joustoturvamallista ollaan toteuttamassa irtisanomissuojan heikennys. Vastapainoksi ei saada parempaa ansioturvaa, vaan sitäkin on heikennetty.

– Työneuvoston ja yhteistoiminta-asiamiehen tehtävän lakkauttamisaikeet ja valtakunnansovittelijan toimivallan riisuminen kuvaavat välinpitämätöntä suhtautumista instituutioihin, jotka tukevat työmarkkinoidemme laillista ja häiriötöntä toimintaa. Herää kysymys, arvostavatko päättäjät tasapainoisia työmarkkinoita. Entä ovatko nimelliset säästöt todella se järkevin tapa rakentaa tulevaisuutta, Löfgren puntaroi.

LÖFGRENIN mukaan pääministeri Petteri Orpo (kok.) ja työministeri Matias Marttinen (kok.) tekisivät viisaasti, jos he pyrkisivät vielä loppuvaalikaudella etsimään yhteisiä keinoja työmarkkinoiden ongelmien voittamiseksi myös palkansaajapuolen kanssa.

– Kaikki asiat eivät ole edes rahasta kiinni.

– Voisimmeko esimerkiksi tutkia pikaisesti mahdollisuudet vahvistaa etä- ja hybridityön lainsäädäntöpohjaa? Erilaiset työnteon tavat eivät katoa jatkossa, vaan viisas päättäjä ja työnantaja, valmistautuu tulevaisuuteen monipuolisten vaihtoehtojen avulla. Voimme Akavassa olla näitä vaihtoehtoja kartoittamassa ja esittämässä.

Löfgren totesi puheessaan, että Akava jatkaa ratkaisuesitystensä tekemistä ja yhteistyötä poliittisten päättäjien kanssa riippumatta siitä, millainen hallituskokoonpano seuraavien eduskuntavaalien jälkeen on.

– Tavoitteemme on, että kestävää kasvua edistävät ratkaisumme saavat vastakaikua kaikissa puolueissa ja päätyvät uuden hallituksen ohjelmaan. Kaipaamme avointa, mutta asiallista keskustelua ja yhteistyötä yhteiskunnan kehittämisestä.

Löfgrenin mukaan olennaista on myös löytää toimivia keinoja korkeakoulutettujen enntätyskorkean työttömyyden vähentämiseksi.

– Sekä yksilöille että yhteiskunnallemme on haitallista, että valtava määrä osaamista on hyödyntämättömänä työmarkkinoiden ulkopuolella. Yritysten pitää uskaltaa investoida osaajiin ja niiden pitää uudistua sen sijaan, että vain odotetaan kasvun alkamista. Kun perusta on kunnossa, osaavat työntekijät luovat uusia innovaatioita ja edistävät kestävää kasvua.

LÖFGREN käsitteli liittokokouspuheessaan myös 75 vuotta täyttävän Akavan toimintaa ja historiaa. Akateemis-ammatillinen valtuuskunta Akava perustettiin lähes 75 vuotta sitten, 14. joulukuuta 1950. Akava perustettiin tilanteeseen, jossa korkeakoulutettujen asema tarvitsi puolustajansa.

– Korkeakoulutetut ja korkeakouluopiskelijat tarvitsevat yhä puolestapuhujan, vaikka monessa suhteessa järjestömme historian aikana on tapahtunut edistystä sekä työelämässä että yhteiskunnassa. Työtä riittää, ja juhlimme merkkivuottamme työn merkeissä.

– Valmistelemme jäsenjärjestöjemme kanssa parhaillaan eduskuntavaalitavoitteita, joissa tuomme esityksiä kestävän kasvun saavuttamiseksi. Akavan hallitus hyväksyy tavoitteet alkuvuodesta 2026.

– Meidän ratkaisumme perustuvat tänäänkin erityisesti osaamiseen, koulutukseen, tutkimukseen ja työelämän laatuun. Tavoitteenamme on osaamisyhteiskunta, jossa osaavat ja innovatiiviset ihmiset turvaavat työllään hyvinvoinnin jatkossakin, Löfgren jatkaa.

Löfgren kertoi puheessaan myös Akavan 75-vuotishistoriateoksesta Osaamisen ja vaikuttamisen voima, joka julkaistaan 11. joulukuuta. teoksessa arvioidaan korkeakoulutettujen ja heidän perustamiensa yhteisöjen pitkää matkaa. Teos koostuu kolmesta osasta: Sari Aalto tarkastelee Akavaa koulutuspoliittisena toimijana, Ilkka Levä arvioi Akavaa yhteiskunnallisena vaikuttajana ja Samu Nyström Akavan järjestöllistä matkaa.

– Historiasta emme voi ennustaa tulevaisuutta, mutta voimme ottaa siitä oppia. Tätä samaa toivon maan nykyiseltä ja tulevalta hallitukselta.