Neuvottelut Teknologiateollisuuden työnantajat ry:n kanssa vuoden 2023 palkankorotuksista ovat päättyneet tuloksettomina, eikä seuraavaa neuvotteluaikaa ole sovittu.

Teollisuusliitto irtisanoi sopimuksen, koska työnantaja on tarjonnut teollisuuden työntekijöille vähemmän kuin sovittelija tarjosi julkiselle sektorille, puheenjohtaja Riku Aalto kertoi tiedotteessa.

Teollisuusliiton ja Insinööriliiton talousasiantuntijoiden esittelemät näkymät ja johtopäätökset kilpailukyvystä, yritysten kannattavuudesta ja inflaatiosta eivät silti kadonneet mihinkään. Ne ovat taas tapetilla, kun neuvottelut jälleen käynnistyvät.

JOTAIN OSVIITTAA tulevista vaatimuksista antaa ehkä se, että kilpailijamaissa on kuitenkin jo sovittu korkeista korotuksista. Esimerkiksi Alankomaiden metalli- ja elektroniikkateollisuudessa palkat nousevat 11 prosenttia kahden vuoden sopimuksella ja Saksan terästeollisuudessa on sovittu 6,5 prosentin palkankorotuksista 1,5 vuoden sopimuksella.

Vaateita suuremmille palkankorotuksille kiihdyttää inflaation nousu huippulukemiin, joka on vähentänyt palkansaajien ostovoimaa. Valtiovarainministeriö ennustaa, että reaaliansiot supistuvat tänä vuonna neljä prosenttia ja pysyvät ensi vuonna ennallaan.

Ennusteen mukaan teollisuuden reaalipalkkojen kymmenen vuoden kasvu on lähes pyyhkiytymässä pois.

TYÖNANTAJAPUOLI on varoitellut palkkainflaatiokierteen uhalla, jos palkankorotukset ovat tuntuvia. Eli palkkojen nousu kasvattaisi kokonaiskysyntää, joka johtaisi uudestaan hintojen nousuun.

Liittojen mielestä uhkaan pitää suhtautua vakavasti, mutta ei liioitella sitä.

– Suomessa inflaatio on ollut kilpailijamaita hitaampaa. Korkean inflaation haitat taloudelle eivät ole osoittaneet suuriksi, sen kanssa on pystytty elämään ja ja varmaan pystytään jatkossakin, erikoistutkija Timo Eklund Teollisuusliitosta arvioi.

Samoin hänen mielestään ei pidä liioitella sitä, missä määrin palkkojen nousu menee suoraan hintoihin.

– Palkansaajaliike on mielestäni ollut vastuullisesti parantamassa kilpailukykyä, jossa kieltämättä oli ongelmia takavuosina. Mutta missä määrin myös inflaation hillitseminen kuuluu palkansaajille? On paljon muita tekijöitä, jotka sitä hillitsevät.

Hän kritisoi myös sellaista johtopäätöstä, että kilpailukyky heikkenisi, jos inflaation nousuun vastataan korkeammilla palkankorotuksilla – kuten useissa muissa kilpailijamaissa on tehty.

– Siihen ajatteluun en lähde helposti mukaan.

Työnantajapuolen näkemykset ovat olleet hyvin toisenlaisia.

– Työnantajat painottavat palkkamalttia siinä mielessä, ettei vain päästettäisi Suomen kilpailukykyä heikkenemään. Meillä taas vahvaa näyttöä siitä, että Suomen kilpailukyky on kehittynyt erittäin hyvin ja tulevaisuus näyttää myös hyvältä, Insinööriliiton ekonomisti Paavo Hurri painotti.

EKLUND IHMETTELI, kuinka työnantajat ovat harmitelleet “utuisia näkymiä” – ettei tulevaisuuteen näe kunnolla.

– Mutta utuiset näkymät ovat olleet jo usean vuoden ajan argumenttina palkkamaltille. Mutta kuitenkin yritysten kannattavuus, teollisuustuotannon määrä ja kilpailukyky ovat parantuneet – “utuisuudesta” huolimatta.

Hänen mukaansa erityisesti teollisuudessa nimellinen arvonlisäys on kasvanut eli yritysten kassassa on käynyt kilinä.

– Se antaa vahvaa tukea sille näkemykselle, että yritykset ovat pystyneet ja pystyvät myös jatkossa siirtämään kohonneita kustannuksia omiin hintoihinsa.

Palkat eivät ole kuitenkaan seuranneet arvonlisäyksen kehitystä.

Ylipäänsä liittojen talousasiantuntijoiden mukaan Suomen kilpailukyky on vahvistunut merkittävästi viime vuonna ja se on pysymässä aiempaa parempana. Tehdasteollisuuden kannattavuus on parantunut jo kymmenen vuoden ajan ja teollisuustuotannon määrä on vahvassa kasvussa.

Liittojen kokoaman tilastotiedon mukaan teollisuuden kannattavuus on parantunut ja sen vakavaraisuus on pysynyt hyvänä. Se on näkynyt myös siinä, että osinkoja on maksettu runsaasti esimerkiksi metalliteollisuudessa.