Inberg painottaa, että riittävä koulutetun hoitohenkilöstön määrä ja tehokas valvonta ovat välttämättömiä vanhusten turvallisessa hoidossa. Hän kritisoi myös sitä, että yhteisöllisen asumisen varjolla kierretään hoitajamitoituksia.

– Työnantajien tulee palkata riittävästi hoitohenkilökuntaa, jotta ikääntyneet saavat tarvitsemansa hoidon. Siihen heillä on jo perustuslain mukaan oikeus, Inberg sanoo tiedotteessa.

Hänen mukaansa hyvinvointialueiden toteuttamat mittavat säästötoimet, joiden vuoksi esimerkiksi pitkän työuran tehneitä lähihoitajia on irtisanottu, vaarantavat asiakasturvallisuuden ja hyvän hoidon.

Kannanotossa muistutetaan, että Super on varoittanut vanhustenhoidon tilanteesta useasti, mutta säästöpäätöksiä on tästä huolimatta tehty. Kukaan päätöksentekijöistä ei voi väittää, ettei olisi tiennyt Suomen vanhustenhoidon todellisesta tilasta, Inberg sanoo.

– Niin usein tästä asiasta on viestitty, annettu lausuntoja, keskusteltu, avattu asiaa ja varoiteltu.

UUTISISSA on viimeisimpänä kuohuttanut kuristumalla kuolleen alzheimer-potilaan tapaus. Turussa sijaitsevassa yksityisessä hoivakodissa menehtyi 79-vuotias nainen, joka oli sidottu tuoliin. Asia on poliisitutkinnassa ja myös Varsinais-Suomen hyvinvointialue Varha on tehnyt siitä ilmoituksen aluehallinnon viranomaisille.

Päivi Inbergin mukaan Super ei kommentoi yksittäistapauksia.

– Mutta olimme jo ennen tätä pohtineet, että avaamme julkisesti, milloin rajoitustoimiin joudutaan vanhustenhoidossa yleensä turvautumaan, miten se liittyy vanhustenhoidon tilaan ja myös henkilöstön jaksamiseen, Inberg sanoo Demokraatille.

Hän kertaa, että vanhustenhoidossa rajoitustoimia käytetään, kun asiakaan pelätään aiheuttavan itselleen tai muille vaaraa vaikkapa noustessaan ylös pyörätuolista tai vessan pöntöltä, tämän tuhriessa paikkoja tai käyttäytyessä levottomasti muita kohtaan.

Superin mukaan hoitohenkilökunnan vähentäminen ikääntyneiden ympärivuorokautisessa palveluasumisessa on lisännyt rajoitustoimenpiteiden käyttöä, koska henkilökunnan mahdollisuudet olla läsnä asiakkaan luona ovat vähentyneet.

– Esimerkiksi kun asiakas viedään vessaan, hoitajalla ei ole mahdollisuutta odottaa vieressä tai ulkopuolella, vaan sillä aikaa pitää auttaa toisia asiakkaita. Käytännöt aiheuttavat vaaratilanteita ja hoitajien eettisen kuorman kasvua, Inberg sanoo.

Hän painottaa, että myös rajoitustoimia voidaan vähentää riittävällä ja läsnä olevalla henkilökunnalla.

SOSIAALI– ja terveydenhuollon toimintayksiköitä valvotaan, mutta silti toiminnassa erityisesti vanhusten- ja vammaistenhoitoyksiköissä esiintyy toistuvasti sellaisia epäkohtia, joista Superiin otetaan yhteyttä. Tiedotteen mukaan ongelmat liittyvät hyvin usein siihen, että toimintayksikössä henkilöstömitoitus on ollut liian matala.

Viime vuosina vanhusten ympärivuorokautista asumispalvelua on korvattu yhteisöllisellä asumisella. Super pyysi viimeksi elokuussa 2025 sosiaali ja terveysministeriötä sekä Valviraa antamaan selkeitä ohjeita hyvinvointialueille iäkkäiden yhteisölliseen asumiseen soveltuvista asiakaskriteereistä.

Taustalla oli liiton huoli siitä, että yhteisölliseen asumiseen ohjataan aivan liian heikkokuntoisia asiakkaita, joiden oikea sijoituspaikka olisi ympärivuorokautisen palveluasumisen yksikkö. Super korosti, että selkeät kriteerit tukevat sekä hyvinvointialueiden että valvontaviranomaisten työtä.

– Yhteisöllisellä asumisella hyvinvointialueet hakevat säästöjä, koska yhteisöllisen asumisen yksiköissä ei ole säädetty henkilöstömitoitusta. Monissa yksiköissä asiakkaat ovat esimerkiksi yöaikaan kotihoidon vastuulla, Päivi Inberg kommentoi.

Demokraatille hän luonnehtii tilannetta ”hölmöläisten peiton jatkamiseksi”.

– Rajoitustoimiin joudutaan usein riittämättömän henkilöstön vuoksi. Tämä korostuu, kun asiakkaat asuvat paikoissa, jotka eivät ole hoidollisesti heidän tarpeisiinsa nähden oikeita.

INBERGIN mukaan hyvinvointialueiden irtisanomiset ovat johtaneet tilanteeseen, jossa ikääntyneiden palveluissa rikotaan lakia päivittäin.

– Laki määrää, että henkilöstömitoitus tulee olla vähintään 0,6 ja määrän on oltava korkeampi, mikäli asiakkaiden hoidontarve sitä vaatii. Todellisuudessa hyvinvointialueet ovat järjestään pudottaneet henkilöstön määrän minimitasolle, lainkaan arvioimatta tarvitsisiko asiakkaiden palvelusuunnitelmien laadukas toteuttaminen enemmän henkilökuntaa.

Puheenjohtajan mukaan hyvinvointialueiden johto tarkastelee toteutuneita työvuorolistoja kolmen viikon välein ja antaa moitteita, jos henkilöstöä on ollut enemmän kuin vähimmäismitoitus 0,6 – tai vähintään vaatii tiukasti esihenkilöiltä perusteluja.

– Esihenkilötkin ovat vaikeassa paikassa, kun näkevät, että lisää henkilöstöä tarvittaisiin jo lainkin mukaan. Nyt, kun mediaan näitä kurjia esimerkkejä jälleen nousee, ollaan sitten kovin kummissaan. Vaaratilanteiden näkyväksi tuleminen on ollut ikävä kyllä vain ajan kysymys, hän lataa Demokraatille.

Erityisesti ikääntyneiden palveluissa on havaittu tarve itsemääräämisoikeuslainsäädännölle. Sosiaali- ja terveysministeriöllä on työryhmä sen edistämiseksi, ja Super on mukana ryhmässä. Hallitus on kuitenkin päättänyt, ettei lakia tulla esittämään tällä hallituskaudella.