Politiikan juhannus muistuttaa yhä enemmän politiikan joulua, taukoa edeltävää välitilinpäätöstä, johon mennessä työläimmät lakihankkeet pitäisi saada pakettiin. Tämän kesän vaikein koettelemus on länsimaisen oikeusajattelun perusteisiin kajoava käännytyslaki, jolla hallitus pyrkii vastaamaan rajaviranomaisten huutoon Venäjän tekemästä välineellistetystä maahantulosta ja sen uhasta.

Laki antaisi toteutuessaan ulko- ja turvallisuuspoliittiselle johdolle oikeuden irtautua toisen maailmansodan jälkeen luoduista ihmisoikeussopimuksista. Toki paikallisesti ja ajallisesti rajattuna, itärajalle vuoden määräajaksi säädettävän poikkeuslain puitteissa, joka aktivoitaisiin tarvittaessa.

LAKI rikkoisi ytimeltään turvapaikanhakijoiden palautuskieltoa, jonka mukaan ulkorajoille saapuvat kuoleman tai epäinhimillisen kohtelun vaarassa olevat ihmiset pitää ottaa vastaan. Valtioilla on velvollisuus tarjota heille suojaa.

LIKIPITÄEN jokainen Suomen valtiosääntöoppineista vastustaa lain perusajatusta, irtautumista poikkeuslailla länsimaisen ihmisoikeusajattelun ytimessä olevista sopimuksista, muun muassa Geneven vuonna 1951 solmitusta pakolaissopimuksesta.

Hallintovaliokunnan pöydälle saapunut esitys onkin keskitien kompromissi, johon ovat alustavasti sitoutuneet kokoomus, perussuomalaiset, keskusta, kd ja enemmistö RKP:stä.

SDP kipuilee mukana. Puolue kamppailee sisäisen oppositionsa kanssa ja tahtoo esitykseen runsaasti muutoksia.

Vihreät ja vasemmistoliitto ovat sanoneet jo ei. Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson totesi tiistaina valmistuneen perustuslakivaliokunnan (PeV) lausunnon jälkeen valiokunnan olevan rikki.

PeVin pitkäaikainen jäsen Anna Kontula (vas.) puhui historiallisesta, omalla valiokuntaurallaan ennen näkemättömästä lausunnosta.

SDP:LLE laki on poliittinen riski, katsoo sitä miltä puolelta tahansa. Jos lakia kannattaa, saa kimppuunsa vihreät, vasemmistoliiton ja osan omista.

Jos lakia vastustaa, koko hanke raukeaa. Perustuslain pikamuutoksen edellyttämä 5/6-enemmistö jää saavuttamatta.

Tämä herättäisi poliittisen oikeiston ja keskustan syyttämään demareita Putinin kätyreiksi etenkin, jos tilanne itärajalla uudelleen kriisiytyy.

Valtiohoitajastatustaan vaalivat ja sellaista tavoittelevat puolueet yrittävät toteuttaa presidentti Stubbin lanseeraamaa arvopohjaista realismia.

Ihmisoikeudet yritetään huomioida samalla, kun tunnustetaan, että eteen voi tulla tilanteita, joissa niitä kaikkia ei tulla kunnioittamaan.

Ihmisoikeussopimukset edustavat sanaparin arvopohjaa, idealismia. Venäjän uhka ja sitä tulkitsevat turvallisuusviranomaiset realismia.

Realismiin on vaikea päästä julkisesti käsiksi. Keskustelua käännytyslaista vaikeuttaa huomattavasti välineellistettyä maahantuloa koskevan tiedustelutiedon turvaluokitus. Emme tiedä, mihin viranomaisten uhka-arviot perustuvat tai mitä ne tarkemmin sisältävät.

HALLINTOVALIOKUNTA on saanut tehtäväkseen parannella hallituksen esitystä. Muutokset eivät poista lain ongelmallisinta osaa, pakkokäännytyksiä. Siksi yksityiskohdista käytävä keskustelu ja ehtojen asettaminen eivät lopulta helpota kantaansa harkitsevien puolueiden tilannetta. Poikkeuslaki tulee olemaan ristiriidassa ihmisoikeussopimusten, EU-oikeuden ja Suomen perustuslain kanssa.

Jossakin vaiheessa on tehtävä päätös, painettava nappia joko puolesta tai vastaan.