Myös vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson ottaa kantaa lausuntoon X:ssä.

– Tässä on kyse erittäin keskeisistä periaatteista. Perustuslakivaliokunta on tämän linjauksen myötä mennyt instituutiona perustavalla tavalla rikki.

Valiokunnan varajäsen Elisa Gebhard (sd.) kannatti kokouksessa Kontulan esitystä valiokunnan kannaksi. Hän ei voinut osallistua äänestykseen valiokunnan tultua täysilukuiseksi, tiedotteessa kerrotaan.

– Perustuslakivaliokunnan lausunto on monella tapaa historiallinen. On ennenkuulumatonta, että hallitus esittää Suomen rikkovan tietoisesti ihmisoikeussopimuksia. Perustuslakivaliokunta taas hyväksyy lausunnollaan lain, jota sen kuuleman asiantuntijapalautteen perusteella ei pitäisi voida hyväksyä, Kontula summaa tiedotteessa.

Diarra toteaa, että esitys on räikeässä ristiriidassa ehdottoman palautuskiellon, oikeuden elämään, kidutuksen kiellon, joukkokarkotusten kiellon, oikeusturvan ja oikeuden tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin sekä turvapaikkaoikeuden kanssa.

– Ehdotus rikkoo sellaisiakin ihmisoikeusvelvoitteita, joista poikkeaminen ei ole sallittua missään oloissa. Poikkeuslakimenettely ei ratkaise ristiriitaa ihmisoikeussopimusten kanssa.

KONTULA ja Diarra katsovat, ettei asiantuntijakuulemisten perusteella ole tulkinnanvaraisuutta siitä, miten rajussa ristiriidassa lakiesitys on ihmisoikeussopimusten kanssa.

– Esitys sisältää valtavasti erilaisia ongelmia, mutta ytimeltään asia on yksinkertainen. Lukuisten asiantuntijoiden viesti oli harvinaisen selkeä ja yhdenmukainen siinä, ettei tällaista esitystä pitäisi voida oikeusvaltiossa hyväksyä, Diarra sanoo.

Kontula asettaa tiedotteessa muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimusta (1950) ja YK:n pakolaissopimusta (1951) loukkaavan esityksen historialliseen perspektiiviin:

– Nykyaikainen ihmisoikeusjärjestelmä luotiin toisen maailmansodan jälkeen tilanteessa, jossa sodan kauhut, ennenäkemätön pakolaisuus ja pakolaisten kohtelu olivat tuoreessa muistissa. Sodan kokeneet ymmärsivät, että poliitikkojen harkintakyky voi pettää pahasti ja tarvitaan rajat, joiden yli kansallisella päätöksenteolla ei tule astua. Ihmisoikeusjärjestelmä on samalla menneiden sukupolvien tärkein viesti oman aikamme päättäjille. Nyt kajotaan tuon järjestelmän vanhimpaan ja kaikkein vakiintuneimpaan osaan.