Yleensä näin voi käydä nuorille ja aloitteleville tekijöille, mutta nyt niin taitaa olla käynyt kokeneelle Ismo-Pekka Heikinheimollekin hänen luodessaan uusinta teostaan Pneuma Enthusiastikon – innostunut henki Tanssin talon Erkko-salissa.

Teoksen nimessä pneuma tarkoittaa henkeä tai elämänvoimaa ja enthusiastikon viittaa intohimoon ja innostukseen. Intohimoa liikkeeseen esityksessä on, mutta niin paljon, että se alkaa esityksen edetessä syödä abstraktin teoksen henkeä.

Liikkeellinen vaihtelevuus kohtauksissa on välillä sen verran hienovaraista, että toiston luoma meditatiivinen vaikutelma on selvästi ollut yksi koreografian tavoitteista.

Erisävyiset ja -tunnelmaiset kohtaukset seuraavat esityksessä toisiaan. Useimmiten niiden muuttumista ohjaa teoksen musiikin säveltänyt ja sen lavalla esittävä, multi-instrumentalisti Jouko Kyhälä.

Hänen musiikkinsa seikkailee suvereenisti eri lajista toiseen, kansanmusiikista elektroniseen musiikkiin.

Välillä vaikuttaa, että musiikissa on jopa enemmän sävyjä ja mahdollisuuksia kuin mitä liikkeellisesti toteutetaan. Ääntä käyttävät myös tanssijat, jotka välillä liikkuessaan sihisevät ja suhisevat liikkeidensä myötä kuin niitä ohjaten.

Tanja Illukka on Heikinheimon pitkäaikainen luottotanssija, joka on ollut mukana useammassakin Ismo Dance Companyn teoksessa. Hän onkin tanssijoista pisimmälle sisäistänyt Heikinheimon liike- ja koreografisen ajattelun.

Illukan tanssi on tarkasti viimeisteltyä ja intensiivisesti läsnä olevaa silloinkin, kun hän ei tee paljon mitään. Teoksen soolot ovatkin suurimmaksi osaksi hänen harteillaan ja usein myös ryhmässä hän on enemmän tai vähemmän johtavassa asemassa.

Eivät esityksen kuusi muuta tanssijaa suinkaan huonoja ole, mutta tanssillisesti mekaanisempia ja toisinaan aavistuksen epävarmoja. He suorittavat koreografiaa enemmän kuin elävät sitä.

VAIKKA näyttämön sivuilla roikkuu jättimäisiä Simon le Rouxin luomia abstrakteja tylliveistoksia ja nuoren suunnittelijan Nilla Heikkilän alussa selkäpuolen täysin paljastaviin harmaisiin harsoasuihin tulee esityksen edetessä lisäosia, on esityksen visuaalinen maailma jotenkin aneemisen oloinen.

Ankeutta eivät pelasta parit punaiset hameet tai väliajan jälkeen ilmestyvät pitkät pinkit pehmoeläimet. Varsinkaan kun visuaalisuuden ja koreografian välistä yhteyttä ei oikein synny. Sellaiseksi ei ihan riitä pehmoeläinten hellittely ja unilelumainen käsittely. Pekka Pitkäsen valot ovat ammattimaisen tyylikkäät, mutta ei juuri muuta.

Pneuma Enthusiastikon – innostunut henki olisi ollut enemmän nimensä mukainen, jos sen yli puolitoista tuntia väliaikoineen olevasta kestosta olisi maltettu tiivistää tiukempi kokonaisuus. Nyt liikkeellinen intohimo ehti väljähtyä ja teoksen voima lähes kadota.