Niinpä on loogista, että tänään trumpilainen hallinto mieltää luonnon pelkästään taloudellisesti hyödynnettäväksi tai, tarkemmin, riistettäväksi. Suojelijat yrittävät puolestaan estää ekosysteemiä romahtamasta.

Richard Powers (s. 1957) kuuluu toimitusjohtajamaisesta nimestään huolimatta jälkimmäiseen ryhmään. Hänen romaaninsa, kuten vaikuttava Pulitzer-palkittu Ikipuut (2019), edustavat vihreää kirjallista ajattelua.

Ne kurottavat kohti Pohjois-Amerikan alkuperäisasukkaiden mentaliteettia, jossa luonto ymmärrettiin hengelliseksi paikaksi. Siihen kajoaminen suistaa maailmankaikkeuden tasapainosta.

Mutta Powers ei olekaan saarnamies, vaan laatuprosaisti, jonka romaanit rakentuvat filosofisen pohdiskelun ja puun juurien lailla risteilevien juonikuvioiden varaan. Hän pohdiskelee fiktionsa kautta esimerkiksi sitä, onko hänen kotimaallaan tulevaisuutta, jos se panostaa liikaa bisnekseen.

ALKUMERI yhdistää periamerikkalaisella itsevarmuudella yksityisen yleiseen.

”Sivilisaation suunta on kaiverrettu merivirtoihin”, yksi kertojista korostaa, eikä Powersille tuota taaskaan ongelmia nivoa tieteellistä tutkimusta kaunokirjallisuuteen. Emme tiedä juuri mitään, mutta ymmärtämättömyytemme ei estä meitä toimimasta.

Näkökulmat vaihtuvat. Keskiössä pysyy dementiaan sairastunut teknologiamiljardööri Todd Keane, väleissä seurataan häneen vaikuttaneita henkilöitä. Toddin unelmana on kirjan teemalle sopivasti tulla haudatuksi mereen.

Hänen kauttaan teos ottaa myös kantaa yhteiskunnallisesti, onhan hän hylännyt perusteellisesti lapsuutensa unelman meritutkijuudesta tullakseen superrikkaaksi.

Melko vähän empatiaa herättävän miehen filosofia on ollut yksinkertainen: ”levittäydy tai kuole.”

Se pätee hänen tulkinnassaan sekä suuryrityksiin että biologiseen elämään yrittämässä tunkeutua kaikkialle. Niinpä ihmiset yrittämässä asuttaa merenpohjaa tai avaruutta toteuttavat vain tehtäväänsä evoluutiossa.

Moraalista ei kanneta huolta, joten onko kyse todellakin pelkästä pelistä?

Osa Alkumerestä sijoittuu viime vuosisadan Yhdysvaltoihin, osa myöhempään Ranskan Polynesiaan. Edellisissä luvuissa paneudutaan muun muassa siihen, miten koneet voisivat auttaa kehittäjiään saavuttamaan kuolemattomuuden.

Jälkimmäisissä osioissa käsitellään puolestaan etenkin meritutkimusta ja uusia muotoja omaksunutta kolonialismia. Monikansalliset yhtiöt omistavat luonnoltaan ja luonnonvaroiltaan rikkaita alueita paikallisten asukkaiden sijaan.

Powers kummastelee, miten hanakasti me maanpäälliset tuhoamme vedenalaista. Kuten tieteiskirjailija Arthur C. Clarke on todennut, maapallo on itse asiassa virheellinen termi, koska suuri osa planeetastamme on vettä.

Alkumeren keskittyessä Toddiin sen kerrontaan ei tosin kannata luottaa sokeasti. Hän kärsii muistisairaudesta pyrkien lisäksi selittämään asiat parhain päin.

Oman mausteensa soppaan tuo hänen kehittämänsä tekoäly Profunda toteuttamassa nörttien märkää unta konetietoisuudesta.

PROOSA, oli se tekoälyn avittamana luotua tai ei, pysyy anteliaana, ja suomentaja Antero Tiittula tekee erinomaista työtä esimerkiksi kääntäessään merenelävien nimiä.

Niitä listataan liikaakin:

”Hän vajosi siniseen valtakuntaan, liukui sarvimaisten, aivomaisten ja viuhkamaisten korallien muodostamien kumpareiden lomassa samalla kun ympärillä tungeksi napsijoita, oravakaloja, kyrmysimppuja, rauskuja, keltaenkelikaloja, perhokaloja, keisarikaloja, tokkoja, meriahvenia, ylikersanttikaloja, luikeroita, kilpikonnia, säppikaloja, sienieläimiä, vaippaeläimiä, vapaakiduskotiloita ja meritähtiä, niin monenlaisia, ettei kaikkia ehtinyt tunnistaa.”

Tehdään selväksi, etteivät ihmiset ole niin poikkeuksellisia kuin helposti uskovat. He häviävät koneille, kuten tekoälylle, jonka rooli kasvaa Alkumeren edetessä.

Powers keskittyy ajankohtaisiin aiheisiin, kuten luonnonsuojeluun ja pelkoihin teknologian syrjäyttävyydestä. Jää nähtäväksi, miten hyvin hänen fiktionsa kestää aikaa, mutta ainakin tällä hetkellä se tuntuu energiseltä.

Powersin perimmäinen positiivisuus, kuten hänen uskonsa mahdollisuuteen yhdistää työ ja leikki, piristää. Se lienee hänen suosionsa syy.

Ihmettä kaikki, kirjoitti Juha Itkonen lapsistaan, ja Powers suhtautuu samoin luontoon. Hänestä kaikki biologinen elämä ansaitsee suojelua. Edes Todd Keanen kaltaisia teknologiamiljardöörejä ei Alkumeressä tuomita.