Apprentice tarkoittaa harjoittelijaa tai oppipoikaa.

The Apprentice-elokuvan (2024) kokelas on Donald Trump, joka raivaa tietään huipulle 1970- ja 80-luvun alun talouslamaa elävässä Amerikassa.

Vauraan ja vaativan isänsä pitkä varjo painaa nuoren miehen mieltä ja toppuuttaa tämän omia bisnessuunnitelmia.

Homoseksuaali Cohn on Yhdysvaltojen värikkään historian skandaaleissa marinoitunut röyhkeä ja kiero juristi sekä Nixonin ystävä, joka ei piittaa petetyistä tai tallotuista.

Cohn alkaa koulia märkäkorvaisesta tulokkaasta pesunkestävää riistokapitalistia. Trump antautuu Cohnin oppeihin ehdoitta.

Isähahmon homous ei haittaa, koska pääideologia on opportunismi. Valehtelijoiden klubissa voittajaksi selviytyy se, joka ei koskaan myönnä tappiota.

IRANILAIS-TANSKALAINEN ohjaaja Ali Abbasi on saanut taas käsiinsä aiheen, joka takaa tien otsikoihin. Rajassa (2018) oli peikkoihmisiä ja Holy Spiderissa (2022) sarjamurhaaja.

Tositapahtumiin perustuvana fiktiona The Apprentice on läpinäkyvä tendenssielokuva, jolla on olemuksellinen tarkoitus olla ajankohtainen ja luultavasti myös vaikutuksellinen.

Iäkäs Trump hakee toista kautta Yhdysvaltain johdossa marraskuun presidentinvaaleissa. Hänestä kertovan elokuvan ilmestyminen juuri nyt ei ole sattumaa, vaikka katse on menneessä.

The Apprentice kuvaa Trumpia lipevänä pyrkyrinä mutta kenties sellaisena johtajana, jona hänen tukijansa haluavat miehen nähdä.

Jo nuori Trump on viekas nousukas muttei vielä säälimätön roisto. Abbasi näyttää Cohnin edustaman maailman kovuuden vasten oppipojan naiiviutta.

Politiikka ja raha ovat likaisten petojen peliä, jossa tunteilla ei ole mitään sijaa. Trump hamuaa ainakin osuutta mahdista ellei vielä alkuvaiheessa aivan kaikkea.

Monumenttina siintää Manhattanille nouseva överi pilvenpiirtäjä Trump Tower. Matkalla hän oppii kaiken kiristyksestä.

ELOKUVAN haaste on kuvata kiinnostavasti henkilöitä, joilla ei ole sielua.

Jeremy Strongin Cohn muistuttaa Wall Streetin (1987) tylyintä hahmoa, Terence Stampin sijoittajagurua.

Sebastian Stanin epäkiitollinen osa on mennä loputtoman tylsän Trumpin nahkoihin, jonka sisällä ei ole viisautta eikä huumoria.

Kun alkoholisoitunut veli kuolee, nuoremmassa välähtää näkyvä suru, mutta kohta hän on jo vaimonsa raiskaaja.

Väkivaltainen kohtaus ei silti shokeeraa, koska olemme seuranneet teflonihmisen pintaa.

Vaikka henkilöt olisivat yksinkertaisia, elokuvan ei sitä tulisi olla.

Donald Trumpin ensimmäistä vaimoa Ivanaa näyttelee Maria Bakalova.

OMA kysymyksensä on, kenelle tällainen elokuva tällaisesta ihmisestä on tehty.

Näkökulmansa päättäneitä on jo liikaa, eikä teos tarjoa mielipiteen vaihtamiseksi tai edes täydentämiseksi uutta sanottavaa. Tarina kisällinsä hylkäävästä oppipojasta on perinteinen.

1990-luvun Hollywoodissa The Apprentice olisi tähtinimillä varustettu draamamöhkäle ja sen olisi ohjannut Oliver Stone.

Abbasi on puhunut Trumpista Stanley Kubrickin Barry Lyndonin kaltaisena hahmona.

Lähin vertailukohde elokuvalle voi silti olla Michael Mooren härski dokumentti Fahrenheit 9/11 (2004) George W. Bushin valinnan estämiseksi. Elokuva sai Kultaisen palmun, mutta Bush voitti vaalit.

ABBASIN elokuvasta puuttuu Kubrickin visio tai Stonen ja Mooren verevä vimma, vaikka yritystä luonnekuvaksi on, ehkä vähän liikaakin.

Abbasi haluaa osoittaa kaiken, mitä tuleman pitää. Kokonaisuus on enemmän levoton kuin jännitteinen.

Neljän maan yhteistuotanto on ulkomaisittain pienen budjetin elokuva, johon on saatu uskottava miljöökuvaus ja lähihistorian epookki. Jopa 80-luvun videoestetiikka on upotettu filmiin, vaikka se näyttää rumalta.

Kuorien sisällä on tyhjä suunsoittaja, jota ympäröivien rikkauksien keskellä voidaan huonosti. Henkilöistä yksi näyttää kestävän aikaa paremmin kuin olisi hyväksi.